EMI Music Publishing ja Nokia ovat lehtitietojen mukaan tehneet sopimuksen, joka koskee matkapuhelimien soittoääniä. Sopimuksen mukaan Nokian ylläpitämästä Club Nokia -palvelusta internetissä voi hakea soittoääniksi sävellyksiä, joista EMI:llä on kustannussopimus. Kuluttajalle palvelu maksaisi noin viisi markkaa. Club Nokian listalla on tarkoitus pitää kerrallaan noin 150 sävellystä ja mukaan luvataan myös suomalaista musiikkia. Palvelun piti käynnistyä jo elokuussa, mutta se avattaneen aikaisintaan lokakuusssa.

Suomen EMI:llä ei tämän sopimuksen syntyyn ole tiettävästi ollut osaa eikä arpaa vaan kustantajapuolen sopijat löytyvät Lontoosta. Suomalaisten tekijöiden näkökulmasta ilmassa on suuri joukko kysymyksiä, joihin ei toistaiseksi ole saatu vastauksia. Pääkysymys on, miten EMI ja Nokia voivat tehdä musiikin käytöstä sopimuksia suoraan ohi Teoston, NCB:n ja muiden vastaavien tekijänoikeusjärjestöjen.

Teosto/NCB:llä on sopimus soittoäänien lisensioinnista jo yli kymmenen eri operaattorin kesken. Ensimmäisiä niistä olivat Sonera ja Radiolinja. Teosto/NCB:n perimä korvaus on kaikilta sama; tällä hetkellä se on 90 penniä soittoääneltä. Peritty korvaus tilitetään NCB:n kuluvähennyksellä (15 %) vähennettynä oikeudenhaltijoille. Jos teos on kustannettu, kustantaja saa jakosäännön mukaisen osuutensa, mikä yleensä on kolmasosa. Tekijä saa siis kustannetusta teoksesta kaksi kolmasosaa ja kustantamattomasta teoksesta koko nettotulon. Viime vuonna Teosto/NCB peri soittoäänikorvauksia 4,2 miljoonaa markkaa.

Teoston asiakkaat ovat luovuttaneet musiikin esitys- ja tallentamisoikeudet Teoston hallinnoitavaksi. Kännyköiden soittoäänissä katsotaan olevan kyse sekä esitys- että tallentamisoikeuksista. Tekijä ei tietenkään voi tehdä kaksoisluovutusta eli luovuttaa näitä samoja oikeuksia myös kustantajalle. Siten EMI:llä ei pitäisi olla Teoston asiakkaiden osalta mitään sopimista Nokian kanssa, vaan Nokian tulisi hankkia luvat Teosto/NCB:ltä. Toistaiseksi Nokia ei ole käyttänyt Teoston asiakkaiden säveltämää musiikkia niiden soittoäänien joukossa, joita kännyköihin on asennettu suoraan tehtaalla. Nämä ”tehtaan soittoäänet” ovat olleet Säkkijärven polkkaa tai jonkun Teostoon kuulumattoman tekemiä.

Toivottavasti kyseessä on uutisankka eikä mitään Teoston ohittamista tule lopulta tapahtumaan. Mikäli EMI ja Nokia tosiaan pyrkisivät saamaan oikeudet tiettyjen suomalaisten sävellysten soittoäänikäyttöön ohi Teoston, on vaikea kuvitella, kenelle tekijälle tästä voisi olla etua. Ja vaikka joku yksittäinen tekijä voisi kuvitella saavansa siitä lyhyen tähtäimen henkilökohtaista hyötyä, pitkällä tähtäimellä tekijät sahaisivat omaa oksaansa.

Oma lukunsa soittoäänien lisensioinnissa ovat moraaliset tekijänoikeudet. Mikäli soittoäänissä on kyse uusista sovituksista, niihin on saatava oikeudenhaltijalta erikseen lupa ja hyväksyntä, kuten kai myös teosten lyhentämiseen. Teosto on johtokunnan päätöksellä lähtenyt siitä, että asiakkaalla on oikeus kieltää teostensa soittoäänikäyttö joko yksittäin tai koko tuotantonsa osalta.

Martti Heikkilä