Sadoilletuhansille suomalaisille edellä kuvattu ei ole leikkiä, vaan täyttä totta. Suomessa on paljon ammatteja, joissa ei ole työsuhteisia työpaikkoja, ja itsensätyöllistäminen leviää yhä uusille aloille. Silti työttömyysturvamme on edelleen rakennettu perinteisen palkkatyön varaan. Monen suomalaisen perusoikeus sosiaaliturvaan ei tällä hetkellä toteudu.

Itsensätyöllistäjän on nykyisin vaikea saada työttömyyskorvausta – tämä koskee sekä ansiosidonnaista turvaa että työmarkkinatukea. KEHA-keskus (viranomainen, joka antaa työttömyysturvaan liittyvät lausunnot) arvioi, kuka ”pääsee” työttömäksi, ja nykyisen työttömyysturvalain pykälä ”omassa työssä työllistymisestä” evää monelta turvan. Pykälä on hyvin epämääräinen ja antaa liian paljon tulkintavaltaa yksittäiselle virkailijalle. Viranomaiset tulkitsevat lakia virkavastuulla, ja uskonkin, että tilanne on vaikea myös heille. Vuosikymmeniä vanha laki ei yksinkertaisesti sovellu nykyiseen työelämään, ja erityisesti kulttuurialan sirpaleinen työ on monelle virkailijalle täysin vierasta.

Hakija on suuressa vaarassa joutua luokitelluksi ”omassa työssä työllistyväksi”, jos hänellä on sivutoimista yrittäjyyttä varten toiminimi, hän on käyttänyt laskutuspalveluita, markkinoinut osaamistaan somessa, saanut apurahoja tai jos hänellä ei ole aiempaa työsuhdehistoriaa.

Työttömäksi ”pääsee”, jos on valmis ottamaan vastaan kokoaikaisen työn. Mutta miten ottaa sellainen vastaan, jos omalla alallasi ei ole yhtään työsuhteista työpaikkaa? Hakija on suuressa vaarassa joutua luokitelluksi ”omassa työssä työllistyväksi”, jos hänellä on sivutoimista yrittäjyyttä varten toiminimi, hän on käyttänyt laskutuspalveluita, markkinoinut osaamistaan somessa, saanut apurahoja tai jos hänellä ei ole aiempaa työsuhdehistoriaa. Työsuhteisen työn vaatimus on mielestäni kohtuuton: monella alalla ei ole, eikä tule olemaan, perinteisiä työpaikkoja.

Yrittäjille on oma työttömyysturvansa, joka perustuu YEL-maksuihin, mutta sen saaminen edellyttää yritystoiminnan lopettamista. Tämä on järjetöntä.

Moni itsensätyöllistäjä toimii toiminimiyrittäjänä. Yrittäjille on oma työttömyysturvansa, joka perustuu YEL-maksuihin, mutta sen saaminen edellyttää yritystoiminnan lopettamista. Tämä on järjetöntä. Työttömyyden ajatellaan olevan väliaikaista; jos yrittäjä arvioi töitä olevan taas muutaman kuukauden kuluttua, on älytöntä lakkauttaa yritystoiminta ja aloittaa se hetken päästä uudelleen. Tähän on tultava muutos.

Itsensätyöllistäjän työ vastaa usein työsuhteessa tehtävää työtä. Tilaaja määrää ajan ja paikan, työtä ei voi delegoida ja tekijä on heikommassa asemassa. Työssä toteutuu harvoin yrittäjyyteen kuuluva voitontavoittelu, vaikka tekijä olisi virallisesti yrittäjä. Jos soitat bändissä, ohjaat jumppaa, kirjoitat artikkeleita tai leikkaat hiuksia, työ ei ole skaalautuvaa. On vaikea laskuttaa edes sen vertaa, että voisi pitää kesäloman.

Hallituksen valmistelema laki yhdistelmävakuutuksesta on parhaillaan lausuntokierroksella. Se on tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa työttömyysturvaa ja auttaa monimuotoisesti työllistyviä.

Hallituksen valmistelema laki yhdistelmävakuutuksesta on parhaillaan lausuntokierroksella. Se on tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa työttömyysturvaa ja auttaa monimuotoisesti työllistyviä. Esimerkiksi henkilö, joka toimii työsuhteisena tuntiopettajana ja tekee lisäksi keikkoja toiminimellä, hyötyy uudistuksesta: jatkossa molemmat tulot voitaisiin laskea yhteen päivärahaa määriteltäessä. Uudistus on välttämätön monelle luovan alan tekijälle, joiden tulot muodostuvat useista pienistä puroista.

Yhdistelmävakuutus ei kuitenkaan ratkaise ”omassa työssä työllistymisen” ongelmaa. KEHA-keskus arvioi edelleen, kuka hyväksytään työttömäksi, ja kyseinen pykälä estää yhä tuen saamisen monelta.

Vetoan teihin, ministeri Sanni Grahn-Laasonen ja pääministeri Petteri Orpo: muuttakaa lakiehdotusta niin, että se huomioi myös ne, joilla ei ole työsuhteista työtä. Muuttakaa työttömyysturvalakia omassa työssä työllistymisen osalta ja päästäkää samalla myös päätoimiset toiminimiyrittäjät yhdistelmävakuutuksen piiriin.

Kyseessä olisi tulevaisuuteen suuntaava ja rohkea uudistus suomalaisen työn puolesta sekä teko oikeudenmukaisuuden ja julkisen talouden vahvistamiseksi. Kun itsensätyöllistämistä ei tarvitse pelätä, syntyy uutta työtä ja sen myötä uusia työpaikkoja. Kun uskaltaa ensin työllistää itsensä, voi pian työllistää muitakin. Näin kävi minulle.

Pauliina Lerche

puheenjohtaja, Suomen Musiikintekijät ry
musiikkialan työllistävä yrittäjä