1940-luvulla amerikkalainen elokuva-ala oli keskittynyt niin voimakkaasti viiden suuren elokuvastudion käsiin, että kilpailuviranomainen puuttui asiaan. Wikipedia-artikkeli avaa oikeusjutun taustaa:

Suuret elokuvastudiot omistivat joko osittain tai kokonaan teatterit, joissa elokuvia näytettiin. Näin tietyt teatteriketjut näyttivät ainoastaan sen studion tuottamia filmejä, joka ne omisti. Studiot tekivät elokuvat, palkkasivat yksinoikeudella käsikirjoittajat, ohjaajat, tuottajat ja näyttelijät, omistivat filmiä käsittelevät laboratoriot, tekivät elokuvista kopiot ja jakelivat ne omistamiinsa teattereihin: toisin sanoen studiot olivat integroituneet vertikaalisesti, muodostaen de facto oligopolin.

Korkeimman oikeuden päätöksellä (United States v. Paramount Pictures, Inc, 1948) elokuvastudiot määrättiin myymään omistamansa teatteriketjut. Suurten studioiden kartellin purkaminen avasi markkinoita pienemmille itsenäisille toimijoille ja aidolle kilpailulle.

Siirrytään Suomeen ja 2020-luvulle. Vuonna 2023 musiikkiyhtiö Kaiku Entertainmentin omistus siirtyi viimein kokonaan Nelonen Mediaan, joka puolestaan on osa Sanoma-konsernia. Levy-yhtiönä tai kustantamona Kaiku ei ole Suomen suurin, mutta vertikaalisesti tarkasteltuna konserni tuntuu ulottuvan kaikkialle.

On mahdollista, että Kaiku Songs -kustantamon tekijät ja tuottajat kirjoittavat kappaleen Kaiku Recordings -levy-yhtiön artistille. Artistista julkaistaan haastattelu Helsingin Sanomissa, tämä esiintyy Nelonen Median Vain Elämää -ohjelmassa ja kappale soi Nelosen radioissa, kuten Suomipopilla. Kesällä artisti esiintyy ympäri maata Suomipop-festivaaleilla. 

Voisi tietysti ajatella, että suuren konsernin sisällä eri yhtiöt toimisivat jokseenkin itsenäisesti. En ole tästä kuitenkaan aivan varma.

Voisi tietysti ajatella, että suuren konsernin sisällä eri yhtiöt toimisivat jokseenkin itsenäisesti. En ole tästä kuitenkaan aivan varma. Olin jokunen vuosi sitten mukana Kaiku Songsin järjestämällä Roope Salminen & Koirat -yhtyeen biisileirillä, vaikka en olekaan Kaiun kustantama kirjoittaja. Hieman yllättäen aamupäivän briefiä tuli pitämään Mikko Koivusipilä, Nelonen Median silloinen musiikkipäällikkö, joka halusi kertoa näkemyksensä Roopen artistipersoonasta ja potentiaalisista kohdeyleisöistä. En muista millainen kappaleesta tuli, mutta jätin Kaiku Entertainmentin johdolle palautetta siitä, että koin tilanteen melko outona, ja ihmettelin kaikenlaisten palomuurien puuttumista mediatalon, levy-yhtiön ja kustantamon välillä.

Koivusipilä puhui musiikkipäällikkönä aina hyvin avoimesti siitä, kuinka aktiivisesti mediatalo rakentaa artistibrändejä.

– Haluamme, että meidän mediassa esillä olevat artistit kasvaa mahdollisimman isoiksi. Mitä isommat artistit, sitä enemmän niillä on faneja ja sitä enemmän meillä on kuluttajia. Ja toistepäin. Olen tehnyt kaupallisia medioita koko ikäni ja olen aina kelannut artisteista niin, että otetaan tästä ensin nämä isot ja sitten mietitään, että miten näistä pienemmistä saisi tehtyä isompia.

Koivusipilä kertoo pyrkineensä aina rakentamaan medioihinsa artistiperhettä ja -brändiä.

– Siinä perheessä sitten tietyt artistit toistuu useammin kuin toiset, koska ne on sen median oman brändin kärki.

Tänä syksynä suurten yhtiöiden sulautuminen jatkui, kun Warner Live alkoi hoitaa Nelonen Median festivaalien buukkausta. Heti kun yhteistyöstä oli uutisoitu, indie-yhtye Lördagin edustaman Maustetytöt-yhtyeen keikat peruttiin ensi kesän Suomipop-festivaaleilta. Warnerin edustajat vakuuttivat, ettei omistussuhteilla ole mitään tekemistä artistivalintojen kanssa. Pieni epäily jää kuitenkin helposti kytemään.

Vertikaalisen integraation tai vertikaalisen monopolin ongelma on siinä, että se estää terveen kilpailun.

Vertikaalisen integraation tai vertikaalisen monopolin ongelma on siinä, että se estää terveen kilpailun. Oman talon artistien tai biisintekijöiden suosimista on vaikea todistaa, mutta jos ollaan aivan rehellisiä, onko jonkun pienemmän indie-yhtiön artistilla samat mahdollisuudet saada radiosoittoa tai festivaalikeikkoja kuin Kaiku-Nelonen-Sanoma-Warner-leirin omilla artisteilla?

Perinteisesti on ollut kilpailuviranomaisen tehtävä varmistaa, ettei millekään alalle pääse muodostumaan epäterveitä, kilpailua estäviä rakenteita. 

Kyösti Salokorpi on Suomen Musiikintekijöiden varapuheenjohtaja