Syyskuussa helsinkiläisiä musiikkipiirejä on kuohuttanut Elmun kohtalo, jota muiden muassa jäsenemme Mikko Von Hertzen on nostanut ansiokkaasti esiin sosiaalisessa mediassa. Nosturille ei ole toistaiseksi löytynyt korvaajaa, vaikka häätö Elmun nykyisistä tiloista häämöttää vain muutaman kuukauden päässä.

Helsingin kaupunki on ollut tilanteesta varsin tietoinen vuosien ajan, mutta jostain syystä Elmu on jätetty silti tuuliajolle. Voisiko kyseessä olla puhtaasti poliittisen tahtotilan puute? Treenaavien bändien ja musiikintekijöiden reaaliarvoa kaupungille kun on vaikeaa laskea Excelillä.

Tahtotilaa ratkaisulle tuskin ainakaan lisää se, että Helsingin kaupungilta käytännössä uupuu laaja livemusiikin strategia. Lähes jokaisesta Helsingin kokoisesta eurooppalaismetropolista sellainen löytyy. Haastankin kotikaupunkini virkamiehet tätä strategiaa viipyilemättä viilailemaan. Strategiaa odotellessa Elmulle pitää löytyä uusi koti.

Jos Nosturi on profiloitunut viime vuosina pääosin keski-ikää hipovien rokkareiden treenilokaationa, niin Aleksis Kiven kadulla sijaitseva Harjun nuorisotalo on palvellut ansiokkaasti nimenomaan nuoria helsinkiläisbändejä ja artisteja. Vuodesta 1986 toiminut Harjun musiikkitalo on tarjonnut nuorille treenitilojen ohella laadukasta demostudiotoimintaa, samaan tapaan kuin Munkkiniemen nuoristalo.

Nyt Harjun talo on yllättäen lakkautusuhan alla. Kaikessa hiljaisuudessa Helsingin Nuorisoasiainkeskus on päättänyt sulkea musiikkitalon toiminnan ja YT-neuvottelujakin on käyty loppukesästä saakka. Huomioiden Harjun korkean käyttöasteen ja asiaansa intohimoisesti suhtautuvan henkilökunnan, tällaista päätöstä on helsinkiläisenä veronmaksajana mahdotonta niellä. Lopetuspäätöstä on perusteltu Nuorisoasiankeskuksessa muun muassa sisäilmaongelmilla, vaikka kukaan talon työntekijöistä saati nuorista ei ole tiettävästi oireillut. Sisäilma vaikuttaakin lähinnä oivalta tekosyyltä savustaa nuoristotyö pois tontilta, joka sijaitsee kaavoittajan vinkkelistä Helsingin tämän hetken kiinnostavimmalla kasvualueella.

Jos Helsinki ei panosta treenitiloihin, meiltä on mahdotonta odottaa uusia kevyen musiikin menestystarinoita. Unohdetaan, että treenikämppiin linkittyy sekä helsinkiläinen esittävä että luova säveltaide. Musiikilla on tekijänsä, jolle pitää löytyä kohtuuhintainen treenikämppä.

Markus Nordenstreng
Kirjoittaja on musiikintekijä, muusikko ja Suomen Musiikintekijöiden hallituksen varapuheenjohtaja