Kirjoitin alkukesästä uuden musiikin esille pääsemisen vaikeudesta. Kiitos paljon vielä kaikille lukuisista kommenteista ja hyvästä keskustelusta!

Rajatun mediatilan lisäksi asiassa on mielestäni toinenkin perustavanlaatuinen ongelma, joka koskee myös muita taiteenlajeja. Vähäinen huomio jaetaan usein taiteilijan persoonan kiinnostavuuden eikä taiteen sisällön perusteella. Toisin sanoen taiteilijan pitäisi olla henkilöbrändi.

Soitin yli 20 vuotta Vesa-Matti Loirin yhtyeessä. Lukuisilla kiertueilla sain seurata vierestä minkälaista elämä on kun kaikki – siis aivan KAIKKI – tuntevat sinut. Se on raskasta. Ymmärrän miksi Vesku vietti elämänsä ehtoon erakkona.

Onko siis nykyajan huomiotaloudessa taiteilijana toimimisen edellytyksenä henkilöbrändi? Ainakin minusta vaikuttaa siltä. Ja ainakin minä haluan kapinoida sitä vastaan. Sisällön pitää riittää!

Henkilöbrändin luominen vaatii aina henkilökohtaisen tason. Ihmisen on pakko paljastaa itsestään ainakin jotain. Julkisessa ammatissa toiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaa tulla tunnistetuksi kaupan kassalla.

Brändin rakentaminen on aikaa vievää ja raskasta. Tämä aika on pois taiteellisesta työstä.

Brändin rakentaminen on aikaa vievää ja raskasta. Tämä aika on pois taiteellisesta työstä. Monet nuoret taiteilijat, taiteenlajista riippumatta, tekevät uransa aluksi jo jotain muuta työtä taloudellisista syistä. Vaaditaanko jo kolme ammattia, että saisi taiteensa esille? Ei ihme, että monet uupuvat.

Uupumusta lisäävät myös ulkonäköpaineet. Täytyy näyttää hyvältä kuvissa. Ulkonäöllä ei tietenkään ole mitään tekemistä taiteellisen osaamisen kanssa.

Henkilöbrändi on ihan oma ammattinsa ja siinä tarvitaan aivan erilaista osaamista ja persoonaa kuin taiteen tekemisessä. Tällä kirjoituksella en halua missään nimessä syyllistää niitä taiteilijoita, jotka ovat luoneet henkilöbrändin. Toiset ovat brändejä ihan luonnostaan; kiinnostava henkilö ja sisältö yhdistyvät. Mutta kaikilta tätä ei voi vaatia! Voi tehdä hyvää taidetta vaikka olisi ihmisenä umpitavallinen tallaaja.

miksi ilmiö ohittaa sisällön?

Media janoaa ilmiöitä, ja se myös luo niitä. Usein ilmiö syntyy jo valmiiksi tunnetusta henkilöstä, bändistä tai brändistä. Mielestäni on perusteltua kysyä miksi ja millä perusteella media luo ilmiöitä? Ja miksi ilmiö ohittaa sisällön? HS:n kulttuurin alla oli juttu jouluaatonaattona Onlyfans -mallin seksiennätyksestä. Miksi tällainen juttu julkaistiin? Haluavatko kulttuurin ja taiteen kuluttajat ihan oikeasti lukea tällaisia juttuja kulttuurina? En keksi julkaisulle muuta syytä kuin edellä mainitun ”ilmiön”. Olisiko ajankohtaan ylipäätään sopinut paremmin vaikkapa juttu uusista joululauluista?

Taiteen tila kapenee yhteiskunnassa koko ajan. Moniääniseen mediaan kuuluu taide. Taiteen pitää saada sille kuuluva tila niin mediassa kuin yhteiskunnassa.

Siispä:

1. Taiteen sisältö keskiöön

2. Vaaditaan lukijoina/katselijoina/kuuntelijoina muitakin kuin ”julkkisjuttuja”. Julkkisjuoruilla on useita medioita, taiteella ei ole. Taiteen paikka on sanomalehtien kulttuurisivuilla

3. Vaaditaan, että portinvartijat yllättävät meidät lukijat/kuuntelijat/katselijat. On mahtavaa yllättyä!

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Kuva: Vesku ja Pauliina vuonna 2004 konsertin jälkeen.