A-studio ankeuttajan asialla?

BLOGI Kaija Kärkinen

A-studio ankeuttajan asialla?

Näyttää olevan mörköjä liikkeellä. Niitä ryömii koteihin, toimistoihin ja näytön kautta viattomien ihmisparkojen tajuntaan kiihtyvää vauhtia aina, kun puheeksi tulevat tekijänoikeudet, EU:n tekijänoikeusdirektiivi ja artikla 13. Keskiviikkona 28.11. ne iskivät jopa Ylen A-studioon!

Koko ohjelma alkoi toimittajan vyöryttämällä kauhuskenaariolla siitä, miten YouTube kenties katoaa Euroopasta, tukahduttaa muut toimijat tai muuttuu suuryhtiöiden juoksupojaksi… Hetkinen, eikö sen emo Google ole melkoinen jätti, joka saa miljardinsa nimenomaan muiden yhtiöiden mainosrahoista?

Katsoin ohjelman alustusvideota kuin liian pitkää sketsiä, ja odotin, milloin palataan maan pinnalle ja aletaan puhua asiaa ankeutuksen sijaan. Tai edes vilautettaisiin niitä faktoja, joiden vuoksi arvokuilun poistaminen, se kamala artikla 13, on musiikintekijöille ja muille sisällöntuottajille niin olennaisen tärkeä. Painajainen oli kuitenkin jo istutettu katsojan mieleen, joten sinänsä asiallisesti sujunut keskustelu saattoi mennä järkyttyneeltä ”tekijänoikeusmafian uhrilta” tyystin ohi.

Kyllä, kuulin tuon kysymyksen: mikseivät tekijät vedä sisältöään pois? No, siksi, että emme me vastusta internettiä ja maailman muuttumista! Tekijät ja artistit tarvitsevat työlleen näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Pohjoismaisessa vertailussa käy ilmi, että suomalaisista streamauspalveluiden käyttäjistä valtaosa löytää musiikkinsa YouTuben kautta. Ja se on ihan ok!

Ongelmana on arvokuilu: Suuret kaupalliset alustapalvelut, kuten YouTube, ovat hyödyntäneet laissa olevaa porsaanreikää. Sen turvin ne ovat välttyneet sopimasta etukäteen tekijänoikeudellisen sisällön käytöstä ja korvauksista. Tilanne vääristää kilpailua esim. Spotifyn ja Netflixin kaltaisten, streamauksesta asianmukaisesti maksavien toimijoiden kanssa, sekä hidastaa tai jopa estää uusien yritysten tuloa markkinoille.

Ja kyllä, Teostolla on YouTuben kanssa sopimus. Tosiasia kuitenkin on, että korvauksia alustapalveluilta tuloutuu vain niille teoksille, joihin on liitetty mainoksia, ja niillekin todella vähän suhteessa muihin palveluihin. Tilanne on epäreilu niin tekijöille kuin muille palveluntarjoajille ja niille uusille toimijoille, jotka haluaisivat tarjota vaihtoehtoja suuryrityksille.

Suomi on yksi harvoja Euroopan valtioita, joiden virallinen kanta on artikla 13:n vastainen. Se jos mikä on ankeaa, sillä enemmistö suomalaisista europarlamentaarikosta äänesti 12.9. esittelijä Vossin version, kuten myös koko DSM-direktiivin, puolesta.

Googlea lähellä olevien toimijoiden massiivinen kampanjointi on tuottanut tulosta. Jopa Ylen kaltainen julkisen palvelun toimija jatkaa sensuuri- ja suodatinpelottelun ja muiden harhaisten huhujen levittämistä. Kulttuuritehtävä edellyttäisi mielestäni tasapuolisempaa toimittamista, faktojakin olisi löytynyt.

Vielä yksi oikaisu: Ei, me tekijät emme istu päättävissä pöydissä hieromassa karvaisia käsiämme ja miettimässä, kuinka saisimme internetin rikottua ja oikein lain voimalla ihmisten arkea ankeutettua, ja kävele sitten naureskellen pankkiin.

Meitä ei ole niihin pöytiin kutsuttu, eikä valtavan budjetin mediavyörytyksiin ole varaa. On pärjättävä omalla äänellä, näppäinsormilla ja läpinäkyvällä lobbaamisella.

Musiikilla on tekijänsä, ja tekijä tarvitsee korvauksen työstään, myös digimaailmassa. Sitä mieltä on myös enemmistö suomalaisista streamaajista, emme siis ole yksin! Siivotaan möröt pois nurkista ja suunnistetaan kohti reilumpaa internettiä!

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät