Musiikintekijät -logo

YLEISRADIO

YLEISRADIO

Tekijänoikeuskorvausten ihmemaassa – ja vähän muuallakin

Ylen kanavauudistuksen mainingit ovat laantumassa, mutta Ylen tekijänoikeusmaksujen leikkauksissa riittää ihmeteltävää. Toimittajia ohjeistetaan soittamaan ohjelmissaan gramex- ja teostovapaata materiaalia. Tätä perustellaan kanavien kutistuneilla budjeteilla, mikä taas johtunee pitkälti siitä, että digitalisointihanke syö koko talon budjetista leijonanosan. Mutta on kolikolla toinenkin puoli. Yleläisten mielestä tariffit ovat aivan pilvissä. Jostain pitäisi löytää se yhteinen köysi, jota vetää ­ mutta mistä ja miten? Nyt olisi otollinen hetki alkaa ajaa Ylen pelastamista siellä vallitsevalta problematiikalta myös eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Kutsuimme saman pöydän ääreen Ylen Musiikin Osaamiskeskuksen (Ylen Ykkösen) HELENA HIILIVIRRAN, Radio Suomen JORMA HIETAMÄEN, Populaarimusiikin Osaamiskeskuksen JUKKA HAARMAN ja YleX:n HEIKKI HILAMAAN ja kairauduimme syvemmälle tekijänoikeuskorvausten ja musiikkivalintojen ihmemaahan. Keskusteluun osallistui kirjoittajan lisäksi Elvis ry:n MARTTI HEIKKILÄ.

MITEN KANAVAUUDISTUS ON VAIKUTTANUT ERI KANAVIEN OHJELMIIN JA MUSIIKKIVALINTOIHIN?

Hietamäki: Radio Suomessa maakuntaradioiden ohjelma-aika on lisääntynyt; ne hallitsevat primetimeä ma-pe klo 6.30- 17.30 ja la klo 16.00 saakka, poissuljettuna ajankohtaisjutut, uutiset ja urheilu. Uudistus on lisännyt musiikkivalintojen määrää, koska kaksikymmentä maakuntaradiota pelaa yhteisin säännöin. Lisääntyvästä musiikkitarjonnasta täytyy yhä tarkemmin jyvittää soitettu musiikki, niin että Radio Suomi kuulostaa samalta joka puolella Suomea.

Hilamaa: YleX on siitä erikoinen, että vaikka se on populaarikulttuurikanava, kuten Radiomafiakin oli, se on myös kohderyhmäradio. YleX:n strategiana oli lähteä tavoittelemaan tiettyä nuorempaa kohdeyleisöä. Ohjelmat ja musiikkivalinnat tukevat tätä tavoitetta. Haluttiin alkaa kuulostaa nopeammalta, raikkaammalta ja tuoreemmalta medialta.

Haarma: YleX pyrkii tavoittamaan 18-27 vuotiaat nuoret aikuiset, mutta vaarana on se, että ajatellaan kohdeyleisön olevan homogeeninen ryhmä, ja sitähän se ei tietystikään ole.

Hiilivirta: YLE Radio 1:ssä on nykyään vähemmän musiikkia kuin ennen, osin siksi, että Radio Suomen valtakunnallisia ajankohtaisohjelmia on siirretty sille kanavalle. Kanavastamme on tullut uutispainotteisempi ja taustoittava, syventävien asiaohjelmien kanava. Linjauksia on tehty myös soitettavan musiikin suhteen. Hengellistä musiikkia ja kevyempää musiikkia soitetaan enemmän ja sekin syö klassisen musiikin aikaa.

MITÄ MIELTÄ OLETTE NYKYISESTÄ TEKIJÄNOIKEUSKORVAUSKÄYTÄNNÖSTÄ?

Hietamäki: Taksat ovat aivan liian kalliit Yleisradiolle. Radio Suomen valtakunnallisilla kanavilla soitetusta musiikista maksetaan Gramexille hieman alle 12e/minuutti ja Teostolle noin 12e/minuutti. Maakuntaradioiden taksat perustuvat väestöpohjaan, kaupallisilla radioilla liikevaihtoon.

Hiilivirta: Maksut alkoivat tuntua liian korkeilta siinä vaiheessa kun Ylen taloudellinen tilanne heikkeni ja lupamaksujen tuloutus koko yhtiölle pienentyi. Vuosittainen kertymä ei enää kasva ja toisaalta radioohjelmien musiikkiasteet ovat nousseet. Budjettileikkaukset liittyvät koko yhtiön talouteen ja pitää muistaa, että tekijänoikeusraha on vain pieni osa koko yhtiön budjettia. Yleisradio hallitsee kuuntelusta noin 50% ja kaupalliset kanavat 50%. Tekijänoikeusmaksuja Yle maksaa huomattavasti enemmän kuin kaupalliset radiot yhteensä. Yle maksaa vuosittain tekijänoikeuskorvauksia arviolta 20 miljoonaa euroa, kun taas kaupalliset asemat maksavat 2 miljoonaa euroa.

Haarma: Aikoinaan tätä perusteltiin sillä, että summa on Ylen liikevaihdosta vain 7- 8%, mutta Ylehän tekee koko palvelun aivan eri tavalla kuin kaupalliset radioasemat. Radiomafian aikaan 60% budjetista oli tekijänoikeuskorvauksia, 30% työvoimakorvauksia ja 10% muita korvauksia. Tilanne YleX:ssä on aikalailla sama ja pitkällä tähtäimellä täysin mahdoton. Pelkästään indexikorotus on noin 150.000 euroa vuodessa ja se merkitsee ainakin laskennallisesti aina neljän ihmisen irtisanomista joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua YleX:ssä ei ole enää ketään töissä, ellei saada rahoitusta jostain muualta. Yleisradiossa musiikin soittaminen on kalliimpaa kuin puhuminen.

MITÄ MIELTÄ OLETTE NYKYISESTÄ TEKIJÄNOIKEUSKORVAUSKÄYTÄNNÖSTÄ?

Haarma: Musiikkiastetta on Ylex:llä vähennetty. Onko se järkevää? Jos musiikkiaste on kovin matala, kuinka hyvin voidaan tuoda erilaista musiikkia esiin? Vaikea yhtälö.

Heikkilä: Ylehän maksaa saman minuuttihinnan radiosta ja televisiosta, sen sijaan Teoston tilityksessä ne eriytetään: televisiotilitys on noin tupla radioon verrattuna. Yle maksaa siis radion musiikista suhteellisesti enemmän kuin Teosto tilittää ja tv:n musiikista taas vähemmän.

Haarma: Nykyisten tariffien pohjana on kahden monopolin väliset sopimukset jostain 70-luvulta ja silloin jo tariffien taso oli muotoutunut jonkinlaiseksi, mutta Ylen taloudellinen tilanne on muuttunut totaalisesti. Samoin radiomarkkinat.

Hietamäki: Maakuntaradioiden lisääntynyt ohjelmatarjonta ei olisi ollut mahdollista vielä 90-luvun alussa, jolloin maksu oli sama Kajaanista kajaanilaisille tai Helsingistä koko Suomelle. Jos hinnat eivät alene, koko Yleisradion strategiaa on pakko muuttaa. En kadehdi kaupallisten radioiden alempia korvauksia, mutta joku kohtuus tähän pitää saada.

KUINKA TARKKAA ON MUSIIKIN RAPORTOINTI?

Hilamaa: Meillä on kanavilla samat työkalut ja musiikin raportointi on suhteellisen helppoa. Kone pystyy tekemään yli puolet vuorokauden raporteista muutamissa sekunneissa. Kaikki on kovalevyllä, ja kone automaattisesti raportoi ihan sekunnilleen paljonko musiikkia ja mitä musiikkia eetterissä on soitettu. On erikoisohjelmia mm. livet, joista tietokone ei tiedä. Niiden raportointi tehdään käsin.

Hiilivirta: Kaikki kanavat raportoivat lähetysrekisteriin, joka raportoi edelleen suoraan Teostolle ja Gramexille.

Hietamäki: Valtakunnan musiikki ja maakuntaradiot raportoidaan koneiden kautta. Erikoisohjelmat, jotka tulee Jukan putiikin kautta, raportoidaan käsin.

MIHIN RADION TEKIJÄNOIKEUSKORVAUSTEN TULISI JATKOSSA PERUSTUA A) POTENTIAALISET KUULIJAT, B) TAVOITETUT KUULIJAT VAI C) LIIKEVAIHTO/ BUDJETTI?

Hiilivirta: Tavoitetut kuulijat. Yöaika yhdestä kuuteen on jo nyt halvempi kuin muu aika. Jos puhutaan erikoisohjelmista sekä meidän että populaarimusiikin alueella, tilannetta helpottaisi tässä taloudellisessa paineessa ihan varmasti se, jos ilta-aikaan soitettavan musiikin teostokorvaukset olisivat myös pienemmät. Joudun ohjeistamaan jokaisen kustannuspaikan teosto- ja gramexpitoisuuden, nykytilanteessa niin, että meidän kokonaisteostoprosentti on 22.5% ja gramexprosentti 19%.

Hilamaa: Taksa perustuu kai siihen, että Ylex:ää olisi mahdollista kuunnella koko Suomessa, mutta kun sitä ei ole tarkoitettu kaikkien kuultavaksi. Tavoiteltavan kohdeyleisön määrä olisi mielestäni oikeudenmukaisin tapa.

Haarma: Nykytilanne vaikuttaa musiikkipolitiikkaan, ja varmaan tässä kärsii myös tekijöiden etu. Jos musiikin määrä koko ajan vähenee, onko se teidän kentän etu?

Heikkilä: Onko teillä muilla noin tarkkoja ohjeistuksia?

Haarma: Ei, mutta tuohan on kauhuskenaario. Jos joutuu sanomaan ohjelman tekijöille, että soittakaa gramexvapaata enemmän, se on musiikkipolitiikkaa, jota en haluaisi olla tuomassa tähän taloon.

Hietamäki: Eihän gramexvapaa musiikki ole automaattisesti huonoa musiikkia, mutta tällaisia suunnitelmia meillä Radio Suomessa valitettavasti on. Joudumme tiukan budjetin myötä pohtimaan esim. erikoisohjelmien kohdalla, olisiko tietty osa siinä soitettavasta musiikista gramex- tai teostovapaata. Täytyisikö Jake Nymanille, Onnenpäivä-ohjelman vetäjälle kertoa, että yksi hänen toimintansa lähtökohta on soittaa ainakin kolme gramexvapaata biisiä per ohjelma?

Hiilivirta: Meillähän gramexvapaan musiikin löytäminen on vähän helpompaa, kun venäläiset ja amerikkalaiset teokset ja yli 50-vuotta vanhat teokset ovat automaattisesti gramex-vapaita. Meillä on ollut arkipäivää jo pitkään se, että jokainen toimittaja tietää tarkalleen kuinka monta gramex- ja teostovapaata kappaletta konserttiin pitää sisältyä.

PALJONKO KANAVALLANNE SOITETUSTA MUSIIKISTA YLE MAKSAA TEKIJÄNOIKEUSMAKSUJA? A) TEOSTOLLE, B) GRAMEXILLE, C) MUUALLE?

Hilamaa: Kaikki maksut yhteensä tekee 4,6 miljoonaa euroa vuonna 2003. Teostolle siitä meni 2,9 miljoonaa euroa ja Gramexille 1,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2002 vastaava luku oli 5,1 miljoonaa euroa eli laskua on ollut puolen miljoonan euron verran.

Hiilivirta: Koko potti on tänä vuonna noin 1,4 miljoonaa euroa. Summasta suurinpiirtein puolet menee Teostolle ja puolet Gramexille. Tarkkoja lukuja ei ole nyt tässä.

Hietamäki: Radio Suomi maksaa valtakunnallisissa ohjelmissa soitetusta musiikista 20 e/minuutti. Maakuntaradioiden jyvittäminen numeerisesti on hankalampaa, koska korvaukset perustuvat väkilukuihin ja niistä tiedot Teostolle antaa Tilastokeskus. Gramex-könttä on tänä vuonna 5,5 miljoonaa euroa.

VAIKUTTAVATKO TEKIJÄNOIKEUSKORVAUKSET KANAVAN MUSIIKKIVALINTOIHIN?

Hilamaa: Eivät vaikuta. Radiomafiassa vuonna 1998 oli musiikkiaste 75% ja ensi vuonna meidän musiikkiaste on 64%. Olemme ottaneet kilpailukeinoksi hyvän puhumisen.

Haarma: Puhe on kanavan kilpailuvaltti ja niin pitää ollakin, mutta jos musiikkiaste joskus laskisi 50%:iin, voisimme kysyä palvelemmeko me enää yleisöä. Tekijänoikeuskorvaukset eivät vaikuta yksittäisiin musiikkivalintoihin, mutta soitettavan musiikin kokonaismäärää ne hivuttavat.

Hiilivirta: Ykkösellä tekijänoikeuskorvaukset vaikuttavat valintoihin. Me maksamme tekijänoikeuksia suoraan tekijöille, silloin kun teemme omaa tuotantoa. Kun radioimme musiikkijuhlien tai muiden orkesterien konsertteja, teemme erikseen niistä sopimukset. Se summa vuodessa on noin 300.000 euroa.

Hietamäki: Erikoisohjelmissa ne eivät vaikuta valintoihin, mutta muissa ohjelmissa tässä tiukassa taloudellisessa tilanteessa on ollut pakko asettaa raja, gramexvapaata pitää olla 25% .

MITÄ SANOTTE TALLENNEKORVAUKSISTA?

Hietamäki: Gramexin tallennuskorvaukset ovat 60 senttiä/ minuutti, niitä maksetaan kun tallennetaan kappaleita kovalevylle.

Haarma: Tämä vaikuttaa myös digiarkistointiin. Kamaa ei pystytä arkistoimaan digitaaliseen muotoon kahdesta syystä; jotkut biisit ovat kopiosuojattuja ja toiseksi gramexhinta on liian korkea.

Hiilivirta: Meillä on kymmenientuhansien äänilevyjen arkisto, mutta ennen kuin niitä voitaisiin lähettää eetteriin kovalevyltä, ne pitäisi ensiksi kopioida. Siitäkin pitää vielä erikseen maksaa – ihan älytöntä.

Heikkilä: Teostollahan tallennemaksut ovat vuotuinen könttä, johon kopioitava määrä ei vaikuta.

MITKÄ SEIKAT KAIKENKAIKKIAAN VAIKUTTAVAT MUSIIKKIVALINTOIHIN?

Hilamaa: Olen mieltänyt sen prosessin pyramidiksi, jonka huippu on mentaalinen ja tiedollinen taso, jossa täytyy olla historian tuntemusta, YleX:n kohdalla populaarihistorian tuntemusta. Pyramidin alaosa on alitajuntaa, kokemuksesta opittua ja intuitiota. Näiden osien yhdistämisestä musiikkivalinnat syntyvät. Pitää olla tietoa kenelle radio-ohjelmaa tehdään. Työkaluna meillä on soittolista. Kuusi kanavan edustajaa toimii esiraatina ja heidän esityksestään omaan intuitiooni luottaen minä päätän soittolistasta. Esiraati kuuntelee kaikki tänne tulleet levyt, ja etenkin kotimaiset levyt kuunnellaan tarkasti ­ mieluummin kahteen kertaan.

Haarma: On totta, että sinun pitää tuntea yleisösi, mutta jossain vaiheessa Yleisradiossa rajan on tultava vastaan. Meillä täytyy olla se oma intuitio ja oma näkemys. YleX, uuden musiikin kanava ei voi testata kaikkia niitä uusia biisejä, koska ne häviäisivät niille vanhoille tutuille. Yleisradio ei voi toimia niin kuin Nova, joka testaa jokaisen biisin etukäteen. Jos kohdeyleisö on valittu tietyntyyppiseksi ja biisit on valittu, koko testitilanne on jo osin etukäteen määrätty, eikä se ole Ylen metodi! Yleisönsä edessä pitää olla nöyrä, mutta sen armoilla ei saa olla. YleX:llä intuitio on korostunut, mutta vanhemman yleisön kanavilla myös tuttuusaste on tärkeä.

Hietamäki: Radio Suomi on iskelmä- ja nostalgiapopin kanava. Kappaleen soivuus ratkaisee.

MINKÄLAISIA OVAT KANAVANNE SISÄISET KULTTUURISET TAVOITTEET?

Hilamaa: Yleä ei pitäisi rinnastaa kaupallisiin toimijoihin, koska me emme ole kilpailijoita. Heillä koko ajatusmaailma perustuu tiedolliseen tasoon ja mentaaliseen tasoon, he tutkivat kaikki kappaleet ja antavat niille kouluarvosanoja ja jos arvosana jää viitoseksi biisi jää luokalleen, eikä päädy listalle. Kun taas meidän lähtökohta on se intuition taso. Me ajattelemme musiikin kautta, kun taas kaupallisella puolella se musiikki on vain pakollinen paha. Eivät he soittaisi musiikkia, elleivät he saisi koukutettua sillä yleisöä.

Haarma: Toisaalta täytyy muistaa, etteivät kaupalliset radiotkaan muodosta yhtä monoliittistä kokonaisuutta, vaan Novan ja Radio Helsingin välissä on vielä paljon ilmaa ja erilaisia lähestymistapoja.

Hiilivirta: Meidän musiikkipoliittista ohjelmaamme tehtäessä on mietitty, mitä Ylen pitäisi tehdä klassisen musiikin alueella. Ohjelmassa on itseasiassa viisi kohtaa, mutta käytännössä kanavan kanssa neuvoteltaessa me laitamme sinne sen tyyppisiä ohjelmia, että voimme täyttää tavoitteet suomalaisen musiikin ja taiteilijoiden esittelemisen ja uuden musiikin esittelemisen suhteen.

Heikkilä: Ylen Ykkösen alueita ovat siis; klassinen, hengellinen ja jazz, entä lastenmusiikki?

Hiilivirta: Sitä ei määritellä erikseen, mutta lastenmusiikkiakin soitetaan, kun tällä kanavalla tehdään lastenohjelmia.

Hietamäki: Radio Suomen tehtävä on tuoda esille suomalaista musiikkia. Puhekanavan roolista huolimatta Radio Suomessa 50% ohjelmista on puhetta ja 50% musiikkia, josta 50% on suomenkielistä musiikkia.

Haarma: Viimeksi eilen oli puhetta juuri siitä, mitä on julkisen palvelun monimuotoisuus tai monipuolisuus. Populaaripuolella ei monipuolisuuden mittareita ole vielä määritelty. Kymmenen tuttua biisiä voi olla monipuolisuutta, mutta kymmenen tuntematonta biisiä ei välttämättä ole monipuolisuutta yleisön näkökulmasta. Se riippuu ihmisestä. Ylen kanavilla monipuolisuutta on nimikkeiden riittävä määrä.

MITEN KANAVAUUDISTUS ON VAIKUTTANUT JULKISEN PALVELUN PERIAATTEEN (MM: TUKEA, LUODA JA KEHITTÄÄ KOTIMAISTA KULTTUURIA JA VÄLITTÄÄ SEN TULOKSIA JOKAISEN SAATAVILLE) TOTEUTUMISEEN?

Hiilivirta: Periaatteen tasolla se ei vaikuta, mutta käytännössä musiikin määrän vähentämisen kautta se vaikuttaa. Kustannussyistä on jouduttu vähentämään musiikkia ja samaan aikaan budjettia on leikattu koko ajan. Mutta kyllä täällä tapellaan kovasti sen puolesta ja olemme sisäistäneet tuon asian meidän tehtäväksemme ja kun toimittajat tekevät työtään ja valitsevat musiikkia, ei kukaan ajattele silloin sitä, että tekijänoikeusmaksuissa pitäisi pyrkiä säästämään. Se on karmea ajatus, mutta me joudumme näihin manipulaatioihin, koska meidän budjettia leikataan ja olen kanavauudistuksen yhteydessä välillä tuntenut suurta voimattomuutta sen edessä, että meillä on hienot periaatteet, mutta sitten toisaalta kuitenkin määritellään toimialatavoitteita niin, että näitä periaatteita ei riittävästi kunnioiteta. Tämä liittyy taas Ylen kokonaisuuteen. Jokainen omalta osaltaan tässä kärsii.

Hilamaa: Ylen historia on melkein sama kuin äänitetyn populaarikulttuurin historia, eli en usko että tämä uudistus saisi meidät hukkaamaan tätä perusajatusta kotimaisesta musiikista. Tällä hetkellä kotimaisella kevyellä musiikilla ja miksei myös vakavalla kotimaisella menee erittäin hyvin. Musiikkia ostetaan, tehdään ja julkaistaan paljon.

Haarma: Haluan tarkentaa sen verran, että 60-luvulle asti Yle ja korkeakulttuuri olivat yhtä, eikä niinkään Yle ja populaarikulttuuri. Varmaan jokaisella kanavalla korostetaan kotimaisen musiikin asemaa ja sen pitää olla se uudistava voima ja sitä pitää soittaa riittävästi. YleX on kotimaispainotteinen, Radio Suomen jymylevyt on kotimaispainotteinen. Kotimaisuutta ei ole kirjattu prosentuaaliseksi tavoitteeksi, mutta uskon ettei se ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Päinvastoin, kotimaisen musiikin asema on vahvistunut.

Hietamäki: Julkisen palvelun periaate toteutuu Radio Suomessa. Musiikin puolella tilannetta on päivitetty sikäli, että kaksikymmentä vuotta vanha Mike Oldfield on jo nostalgiaa. Muita kompromisseja ei ole jouduttu tekemään. Rotaatio on tuhansia kappaleita. Kovalevyllä koko ajan 2000- 3000 biisiä ja vuosittain soitetaan noin 50 000 eri kappaletta. Erikoisohjelmien mm. Toivelevykonserttien musiikki valitaan manuaalisesti.

RANSKASSA PAIKALLINEN YLE SUOSII RANSKAKSI LAULETTUJA KAPPALEITA? (60% RADIOSSA SOITETUISTA KAPPALEISTA ON RANSKANKIELISIÄ) PALJONKO YLEN KANAVILLA SOITETUSTA MUSIIKISTA ON SUOMENKIELISTÄ?

Hilamaa: Ymmärtääkseni Ranskassa on laki, joka määrää, että puolet radiossa soitettavasta musiikista täytyy olla ranskankielistä. Kaikki radion tekijät ovat kuulemma aika käärmeissään siitä, että prosenttiluku on kiveen hakattu. Tässä pitää ottaa järki käteen. Se on vähän niin kuin kysynnän ja tarjonnan laki. Joskus jotkut asiat ovat enemmän muotia kuin toiset.

Hiilivirta: Frankofoniaa.

Haarma: Mutta totta kai tilanne, jossa Nova soittaisi 40% kotimaista ja Ylen kanavat 20% olisi ongelmallinen.

Heikkilä: Teoston vientiseminaarissa esittäytyi Ranskan musiikin vientiorganisaatio, mihin kuuluu mm. levy-yhtiöitä. Organisaation johtajan mukaan tänä päivänä Ranskassa suhtaudutaan tähän lakiin paljon positiivisemmin kuin jokin aika sitten. Isot kansainväliset levy-yhtiöt satsaavat nyt paljon enemmän ranskankieliseen musiikkiin, koska sitä soitetaan radiossa.

Haarma: !!!!!Ei olisi järkevää määritellä mitään pakkosoittoa suomalaiselle musiikille, koska se aiheuttaisi ilman muuta porsaanreikiä. Ja kuka määrittelisi kotimaisuuden? Riittäisikö se, että sovittaja on kotimainen?

Hietamäki: Suojausmekanismi pitää olla jo moraalisesti tekijöiden päässä. Julkisen palvelun periaate toteutuu hyvin tässä kohdin.

MITÄ TE AJATTELETTE SUOMALAISEN KULTTUURIN VAALIMISTEHTÄVÄSTÄ? MITEN MÄÄRITTELETTE SUOMALAISEN MUSIIKIN?

Hilamaa: Meidän mielestä HIM ja Rasmus ovat kotimaisia, vaikka he tekevät biisinsä englanniksi ja kuulostavat kansainvälisiltä. Ihan yhtä kotimaisia kuin suomeksi laulettu.

Hiilivirta: Ykkösen tehtävä on tuottaa ja soittaa suomalaisten taiteilijoiden esityksiä riippumatta siitä, soittavatko he suomalaista musiikkia vai ulkomaista musiikkia. Toisaalta meidän tehtävänämme on myös tuoda esille suomalaista musiikkia, vaikka sitä esittäisivät ulkomaalaiset taiteilijat. Yritämme hoitaa molempia asioita. Tällä hetkellä taloudellisista realiteeteista johtuen minusta on väärin, että soitamme ulkomaisia konserttitaltiointeja paljon enemmän kuin kotimaisia. Meillä soi Schwezingenin musiikkijuhlat enemmän kuin Kuhmon Kamarimusiikki johtuen siitä, ettei meillä ole rahaa ostaa oikeuksia Kuhmon Kamarimusiikissa esiintyvien taiteilijoiden esityksiin. EBU:n mainion konserttivaihdon ansiosta tulee tosi halvaksi soittaa näitä ulkomaisia festivaalitaltiointeja ja hienoja konsertteja pitkin Salzburgia ja Metropolitania. Tietysti kannamme kortemme kekoon sikäli, että tarjoamme EBU-vaihtoon omaa materiaalia ja sitä kautta suomalainen musiikki ja suomalaiset taiteilijat ovat esillä EBU:n radiokanavilla ja saavat miljoonia kuulijoita.

Haarma: Ei kai monikulttuurisessa Suomessa voi ajatella, että suomalaisen musiikin määritelmä olisi kieleen sidottu.

Hietamäki: Pelkkä suomalainen sovitus ei tee kappaleesta suomalaista. Suomalaista alkuperää (suomenkieliset musiikit, suomalaisten tuottamat) on noin 35% Radio Suomessa soitetuista kappaleista. Markus Nordenstrengin englanninkielinen kappale oli ulkomaisten biisien seassa powersoitossa. Englanninkieliset, suomalaiset biisit eivät siis syö suomeksi lauletun musiikin aikaa.

ONKO TARKEMPAA TIETOA KANAVIEN KOTIMAISUUSASTEESTA?

Hiilivirta: Tietoa on saatavissa, mutta en pidä tarpeellisena jakaa sitä toimittajille ohjeistukseksi tai suunnittelun pohjaksi. Valinnoissaan heidän tulee miettiä kokonaisuutta ja musiikkipoliittisen ohjelman henkeä, ei niinkään mitään kotimaisuusprosentteja.

Haarma: Kymmenen vuotta sitten sain Radiomafiassa kritiikkiä siitä, että toin tanssipoppia sille kanavalle. Tämä on ollut niin perinteinen rockmaa ja meillä oli pitkään yksi ainoa genre ja se oli rock. Nyt meillä on hirvittävä määrä genrejä ja valinnanvaraa on. Jos ajatellaan Don Johnson Big Bandia tai meidän raposastoa, tanssiosastoa tai electronica-osastoa, niin onhan se ihan erilainen kenttä kuin joku suomirock aikoinaan. Tilanne on paljon positiivisempi ja väitän, että Radiomafialla on ollut ainakin jotain tekemistä tämän muutoksen kanssa.

Hietamäki: 50% koko potista.

MILLAISENA NÄETTE KANAVIENNE ROOLIN KYMMENEN VUODEN KULUTTUA?

Hilamaa: YleX:ää, uuden musiikin kanavaa tehdään riemurinnoin.

Haarma: Tekijänoikeuskorvausten kehitys vaikuttaa paljon.

Hiilivirta: Puhepainotteisuus lisääntyy, viihdemusiikin osuus kasvaa. Mutta mikäli DABkehitys (Digital Audio Broadcasting) jatkuu myönteisenä, YLE Radio 1:sen rinnalla on kokonainen juonnettu ja toimitettu mielenkiintoinen 24-tunnin klassisen musiikin kanava.

Hietamäki: Riippuu DAB-kehityksestä ja siitä mihin tekijänoikeuskorvaukset asettuvat. Jos tekijänoikeuskorvaukset suhteutetaan jokaiselle Ylen kanavalle, Radio Suomesta saattaa tulla suomalaisen iskelmän kanava. Muuttuuko nimi Radio Suomi Yle Iskelmäksi?

MIHIN SUUNTAAN HALUAISITTE KEHITTÄÄ KANAVIENNE SISÄLTÖJÄ (VAI OLETTEKO TYYTYVÄISIÄ NYKYTILANTEESEEN)?

Hilamaa: Me keskitymme tulevaisuudessa puhesisällön kehittämiseen.

Hiilivirta: DAB-kanava Ylen klassinen pitäisi nostaa oikeaksi kanavaksi, mikä tarkoittaisi sekä henkilöresurssien että tekijänoikeuskorvausresurssien kasvua suunnitelmien mukaan.

Hietamäki: Yle Q pitäisi saada kuulumaan puolivaltakunnallisena. Radio Suomi joutuu nyt paikkaamaan sitä aukkoa, minkä Yle Q jättää. Radio Suomen puheohjelmat ovat nettiradiossa, mutta musiikki ei, juuri näiden tekijänoikeusmaksujen takia.

MILLAISENA NÄETTE YLEISRADION ROOLIN KYMMENEN VUODEN KULUTTUA?

Haarma: Kun lupamaksut kerätään kaikilta, palveluja pitää myös pystyä tarjoamaan kaikille. Meidän on pakko aika ajoin katsoa peiliin ja muistaa se, että kaupallisten kanavien plagiointi ei johda mihinkään. Meidän tehtävämme on tarjota jokaiselle kansalaiselle jotakin.

Hiilivirta: Radiouudistus liikutti niin monia ja herätti paljon erilaisia tunteita, ja se mielestäni on tulkittavissa niin, että Yleisradio ja sen sisällä tapahtuvat muutokset eivät ole ihmisille yhdentekeviä asioita. Nyt kanavauudistuksesta aiheutuneet mainingit ovat laantuneet ja työ jatkuu.

Hilamaa: Yleisradion valta-asema heikkenee entisestään, jos annetaan radiotaajuuksia isoille kansainvälisille ketjuille. Nythän BBC:tä moukaroidaan joka suunnalta, ja mitä tapahtuisi jos BBC:n asema puolueettomana tiedonvälittäjänä murtuisi?

Hietamäki: Ylen tehtävä on tukea suomalaista kulttuuria. Muutokset ovat mahdollisia DAB-kehityksen myötä.

TEKSTI: KIRSI SNELLMAN

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2003

Selaa lehden artikkeleita