(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1997)

Kansanedustaja, psykologi, lauluntekijä, muusikko (ja Elviksen 400:s jäsen) Pertti Veltto Virtanen viritti eduskunnan puhumaan Yleisradion ohjelmapolitiikasta. Tämä ajankohtaiskeskustelu käytiin 16. lokakuuta ja se televisoitiin suorana lähetyksenä.

Velton kyselyssä ja avauspuheenvuorossa keskityttiin erityisesti Ylen musiikkipolitiikkaan. Kritiikin kärki hänellä oli Radiomafian ja Radio Suomen musiikissa. ”Levy-yhtiöiden tekstejä luetaan suoraan. Kansanmusiikki on ahdettu Ylen Ykköseen, jonne se ei kuulu. Joka tuutista tulee samaa kamaa. Missä on Ylen vaihtoehtoinen ohjelmapolitiikka?”, kyseli Veltto.

Pari tuntia kestänyt keskustelu sisälsi sekä oikeaa että muunneltua totuutta ja lisäksi kosolti tyhjiä fraaseja. Lukija itse arvioikoon, mikä näistä muistiinpanojeni mukaisista kommenteista kuuluvan mihinkin sarjaan. Olen listannut vain sellaiset kommentit, jotka ainakin välillisesti liittyvät musiikkiin. Ellei erikseen ole mainittu, puhujat ovat olleet kansanedustajia.

Claes Andersson (kulttuuriministeri, vas):

– Eduskunnan alaan kuuluu keskustella Ylestä. Kanavakilpailun vaikutukset ovat olleet hyviä ja huonoja. Radiomusiikin kotimaisuusaste on korkea. Täyden palvelun musiikkitarjontaan sisältyy myös kaikkein populaarein.

Antero Kekkonen (sd):

– Suurten lukujen terrori ei saa johtaa laadun heikkenemiseen.

Kaisa-Maria Aula (kesk, Ylen hallintoneuvosto):

– Ylen kevyt musiikki on joutunut kohtuuttoman kritiikin kohteeksi. Radiomafia on hyvä osoitus monipuolisuudesta. Ohjelmaa ei voi tehdä yksinomaan pienryhmille, vaan myös valtavirta pitää olla mukana. Kohderyhmäajattelussa Yle on oppinut myös kaupallisilta yhtiöiltä.

Markku Markkula (kok, Ylen hallintoneuvosto):

– Kansalaisilla on oikeus saada haluamiaan ohjelmia vastineena lupamaksuille. Yleisradion nykyistä tarjontaa ei uusien haasteiden edessä pidä romuttaa. TV tai radio ei ole vain musta laatikko vaan sen ääressä istuvaa kuningaskuluttajaa palveleva uutisikkuna tai pressiklubi. Jos akuutti tai mafia yllättää, on Yleisradion tarjonta kuin Reinikainen tänään iltapäivällä: elävä ooppera ja kotimaan katsaus.

Irina Krohn (vihr):

– Yle on tuttu ja rakas laiva myrskyävällä merellä. Sillä on monta kapteenia. Yksi niistä on kaupallisuus. Väärään suuntaan mennään silloin, jos musiikkitoimittajat korvataan atk:lla ja selektorilla ja radiosta tulee pelkkä soittorasia. Mainosradiossa ohjelmat ovat mainosten kylkiäisiä; Ylen mainosvapaa ympäristö on toisenlainen, sinne ei kuulu musakki.

Paula Kokkonen (kok, Ylen hallintoneuvosto):

– Yle soittaa musiikkia paljon, noin viisi vuotta vuodessa. Joukkoon mahtuu runsaasti kotimaista musikkia, myös jazzia, kansanmusiikkia, hengellistä.

Raimo Holopainen (sd):

– Radio Suomen maakuntaradiot ovat joutuneet markkinavoimien armoille. Tämä on ollut tietoinen linja. Samalla on toimittajat ajettu loppuun, kun työmäärää on koko ajan lisätty.

Suvi Lindén (kok):

– Radiomafia on täysin verrattavissa kaupallisiin radioihin. Se pitäisi myydä eniten tarjoavalle.

Sinikka Hurskainen (sd, Ylen hallintoneuvosto):

– Radiomafian musiikkipolitiikka täyttää hyvin julkisen palvelun tehtävän. Se ottaa riskit uusien kotimaisten ja ulkomaisten artistien esittelystä. Radio Suomi soittaa suuren yleisön kotimaista musiikkia. Ylen Ykkönen hoitaa klassisen, jazzin ja kansanmusiikin.

Claes Andersson:

– Kansallisoopperan esitykset pitäisi saada televisioon.

Klaus Bremer (ruots):

– Ylen linja on täysin väärä, jos se kilpailee katsojaluvuista samoilla perusteilla kuin kaupalliset kanavat.

Reino Laine (vas):

– Jazzin asema on huono, etenkin nyt kun soitetaan pelkästään levyjä. UMOn Yle on pettänyt.

Risto Kuisma (nuors):

Yle pitää lakkauttaa. Eihän maassa tarvita virallista sanomalehteä, miksi sitten tv:tä tai radiota.

Annika Lapintie (vas):

Ylen aamu-tv on osoitus aivan turhasta kilpailusta kaupallisen kanavan kanssa. Katsojaluvut ovat alhaisia ja maksaa kymmeniä miljoonia. Silkkaa tuhlausta.

Kotimaiset saundit Novalle liian halpoja

Tämän eduskunnan Yle-keskustelun jälkeen heti seuraavana viikonloppuna Radio Novan Mikael Hästbacka kertoi Musiikki ja Median paneelissa, millä aseilla tämä valtakunnallinen mainosradio on nykyisin Ylen kanavia suositumpi ikäryhmässä 25-44-vuotiaat. (Lisää aiheesta sekä eduskunnan Yle-teemasta Rytmi 8/97 Elvis-palstalla)

Ja jälleen siitä seuraavana viikonloppuna järjesti Elvis Helsingissä Music Non Stop -messujen yhteydessä seminaarin laulutekstien formatoinnista. Heikki Salon vetämän parintuntisen asiantuntijoina olivat musiikkipäällikkö Arto Vilkko Radio Novasta ja ohjelmajohtaja Jukka Haarma Radiomafiasta.

Vilkko vahvisti seminaarissa todeksi sen, minkä Hästbacka oli kertonut Tampereella. Nova soittaa niin vähän kotimaista (kaksi kappaletta tunnissa) sen vuoksi, että aseman linjaan ja kuuntelijoiden makuun sopivaa musiikkia on niin niukasti tarjolla. Syy ei Vilkon mukaan ole sanoissa eikä sävelissä, vaan siinä, että kotimaisen musiikin ”saundimaailma on halvalla tuotetun kuuloinen”.

Tässä sanoittajille tarkoitetussa seminaarissa keskustelu rönsyili tekstien ulkopuolelle, vaikka Heikki Salo ansiokkaasti palauttelikin parikymmenpäistä osanottajajoukkoa aiheeseen. Sanoittajien kannalta anti taisi olla se, että hyville tai ainakin mestarillisille sanoituksille on aina kysyntää (jos ei heti radioissa, niin jossain joskus kuitenkin). Arto Vilkko tiesi, että suomalaisten lauluntekijäesittäjien (Juicen, Hectorin Karjalaisen, Kuustosen) musiikki on tutkitusti eniten toivottua kotimaista. Jukka Haarma kaipasi tekstipuolelle uutta Eppu Normaalia ja kertoi yhden ikimuistoisimmista elämyksistään olleen Eppujen konsertin Tavastialla, kun yleisö lauloi sanoja ulkoa ja kovaan ääneen.

Kauniimmin puhui seminaarin päätteeksi jäsenemme Kirsti Puhtila, joka sanoi, että tärkeintä musiikissa ja sen sanoissa on ”tunne elämän merkityksestä”. Kirsti kertoi kuuntelevansa Radiomafiaa (jotta pysyy elossa), Radio Novaa (viihtyäkseen) ja Ylen Ykköstä (saadakseen elämyksiä).

Sumu puolustamaan musiikkijournalismia

Myöhemmin samana päivänä perustettiin samassa paikassa eli Helsingin Messukeskuksen Auditoriossa Suomen Musiikkitoimittajien yhdistys (Sumu). Sen tarkoituksena on perustamiskokouksessa hyväksyttyjen sääntöjen mukaan ”suomalaisen musiikkijournalismin edistäminen ja kehittäminen”.

Ylen kanavien musiikkilinjasta ja formatoinnin autuaallisuudesta voi tietysti sanoa sitä ja tätä. Koska makuasioista on turha kiistellä, kaivataan keskusteluun lisää tosiasioita ja myös syvempää tutkimustietoa siitä, mitä Yle soittaa ja miten sitä kuunnellaan. Yksi tosiasia on kuitenkin kiistaton: Suomalaiset tarvitsevat Ylen musiikin ja Ylen musiikki tarvitsee musiikkitoimittajia.