1. Alku

”Minulle annettiin lapsena mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia. Niistä yksi oli kansantanssi, jonka aloitin 3-vuotiaana. Sitä harjoiteltiin livemusiikin tahtiin ja paikalla oli haitaristi. Muistikuvani on, että tykkäsin mekaanisista laitteista ja haitari liikkuvine osineen ja lukuisine nappuloineen oli sellainen, joten kiinnostuin soittimesta. Yhdeksänvuotiaana sain oman haitarin. Kävin myös pianotunneilla. Jotakin alkeellisia biisejä tein jo silloin, mutta musiikkiopistossa omien biisien tekoa ei koskaan mainittu mahdollisuutena, joten asia jäi.

Kansanmusiikkiliiton järjestämälle kamu-leirille osallistuin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä. Siellä oli lupa tehdä omia sävellyksiä ja improvisoida. Ja siellä soitettiin bändeissä. Leirin päätteeksi esiinnyimme julkisella paikalla yleisölle, joka ei koostunut vain opettajista ja soittajien vanhemmista. Musiikin tekeminen ja esiintyminen tuntui näin ollen heti oikealta, ei esiintymisen harjoittelulta, kuten musiikkiopistossa asia ilmaistiin.

Lukioajan olin Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston nuorisokoulutuksessa. Oli luontevaa jatkaa siellä kansanmusiikin opintoja Sibelius-lukion jälkeen. En edes ajatellut, että minustapa tulee nyt ammattimuusikko, se tuntui niin epävarmalta. Halusin vain soittaa yhdessä muiden kanssa ja laatia biisejä koko ajan. Eipä siinä sitten lopulta ollut enää muuhun aikaa. Soittamiseen ja musiikkiin vain uppoutui ja siinä oli sitä samoin ajattelevaa opiskeluporukka ympärillä lietsomassa. ”

2. Fantasiatango

”Tangon löysin alun perin lukioaikana, kun luokkakaverini esitteli Astor Piazzollan tuotantoa. Aloimme soittaa sitä Novjaro-kvintetissä lukiokavereiden kanssa. Vuosien aikana Piazzollan sävellystyyli tuli enemmän kuin tutuksi ja löysin sitä kautta uuden näkökulman myös suomalaiseen tangoon, joka ei aiemmin kuulunut suosikkeihini marssillisuudessaan. Kansanmuusikkona luonteva seuraava askel oli tehdä omia tangosävellyksiä ja ensimmäiset sellaiset tein duolle Milla Viljamaan kanssa. Myöhemmin liityin Tango-orkesteri Untoon, jolle myös olen tehnyt muutaman sävellyksen. Tangoteema ui mukaan myös omiin bändeihini.

Yle järjesti Euroviisut vuonna 2007 ja minulta tilattiin avajaisnumero fantasiatango-teemalla. Osuva nimi ja unelmatehtävä. Siitä asti olenkin kutsunut sävellysgenreäni fantasiatangoksi. Siinä on vaikutteita tango nuevosta, kansanmusiikista, pop-musiikista ja elektronisesta musiikista. Sytykkeinä toimivat visuaalisuus ja tarinallisuus.

Säveltäessäni yhdistelen intuitiivisesti juttuja, joita olen soittanut ja kuunnellut. Ne tulevat jostakin selkäytimestä sen kummemmin analysoimatta. Sävellän soittamalla.

Mieluiten sävellän johonkin kuvaan tai näyttämötilanteeseen, tai sitten keksin tarinan ja tunnelman mielessäni. Saatan myös kuvitella, miten biisiä tanssitaan ja säveltää sitten sen mukaan lisää. Harvoin lähden liikkeelle pelkästään sävelillä.

Muusikkosäveltäjän teoksen ei koskaan tarvitse olla valmis, vaan sitä voi muuntaa soittokerrasta toiseen.”

3. Soitin

”Soittimeni on kromaattinen 5-rivinen melodiabassoharmonikka. Olen itse ideoinut sen yhteistyössä Piginin tehtaan suunnittelijoiden kanssa Italiassa. Visuaalisuus on minulle tärkeää ja piirsin soittimen ulkomuodosta mallin, jonka tehdas toteutti. Haastavinta olivat kompromissit haluamieni teknisten ominaisuuksien ja mahdollisimman alhaisen painon välillä. Harmonikka painaa nyt noin 12,5 kiloa ja soitto- ja roudauskunnon ylläpito vaatii salitreeniä.”

4. Yhteisöllisyys

”Aiemmin olen ajatellut omaa musiikin tekemisen tarvettani ja ideoitteni kuuluviin saattamista etupäässä henkilökohtaisena asiana. Nykyisin koen olevani pikkuinen osa taideyhteisöä, verkostoa tai organismia, jossa tekijät vaikuttuvat ja inspiroituvat toisistaan. Kaikki liittyy kaikkeen. Taiteen ja musiikin parissa toimiminen on osa ihmisyyden toteuttamista ja se yhdistää meitä tuomalla meidät yhteisen asian äärelle. Minulle on tärkeää päästä näkemään ja kuulemaan muiden luomuksia. Voimme kokea ymmärtävämme yhdessä tai vaikka olevamme ihan pihalla yhdessä. Tässä verkostoajatuksessa kaikki taide, myös se marginaalisin, on tärkeää. On lupa ja velvollisuus kokeilla ja epäonnistuakin. Sekin on tarpeellista ja hienoa.”

5. Luovuus

”Työskentelen kotona. Välillä työpäivän käyntiin saaminen voi olla vaikeaa. Joskus pidän kotona työskentelevien kollegoiden kanssa etänä aamupalaverin, jossa kukin listaa päivän työtehtävät.

Kun sävellän uutta, on minimityöaika neljä tuntia. Flow-tilan saavuttaminen ottaa aikansa.

Henkistä vauhtia saan soittamalla omia vanhoja omasta mielestä onnistuneita kappaleita ja inspiraatiota saan etenkin visuaalisesta esittävästä taiteesta. Se naksauttaa monesti luovuusvaihteen päälle aivoissani.

Ajattelen, että ihmiset ovat luonnostaan luovia, mutta luovuudella voi olla paljon esteitä. Opittuja rajoittavia ajatusmalleja voi olla omassa päässä, tai sitten ulkopuolelta voi tulla odotuksia. Myös resurssien kuten ajan ja rahan puute verottaa luovuutta. Viime aikoina olen yrittänyt ymmärtää oman luovuuteni esteitä. Rajoitanko itseäni liikaa, vaikkapa käytännöllisyyden nimissä, vai onko käytännöllisyys vain järkevää ja itse asiassa pakollista suunnittelua ja projektinhallintaa?”

6. Onnistumiset

”On pieniä ja isompia ilon ja onnistumisen hetkiä. Onnistumisen tunnetta tuo se, että työryhmässä kaikki ovat innoissaan ja motivoituneita. Että on kunnianhimoa ja rakkautta työtä ja käsillä olevaa sisältöä kohtaan. Pidän tärkeänä sitä, että työkavereille annetaan positiivista palautetta koko ajan; studiossa, treeneissä ja keikkojen jälkeen. Tietenkin myös yleisöltä tuleva palaute tuntuu hyvältä.

Isot onnistumisen tunteet liittyvät projektien valmistumiseen. Esimerkiksi Johanna Juhola & Imaginary Friends -konsertti oli ponnistus, jossa olin säveltäjä, konseptisuunnittelija ja tuottaja. Rahoituksen kasaan saamiseen meni kolme vuotta, ja työryhmässä oli 23 henkilöä. Ensi-ilta oli vuonna 2016, ja sen jälkeen olemme tehneet tällä konseptilla noin 120 keikkaa ja lisää on tulossa. Esitys myös laajentuu ja uudistuu.

Saavutuksena, tai ehkä enemmänkin suurena onnena, pidän sitä, että mulla on ollut niin hienoja soittokavereita. Olen päässyt soittamaan monien sellaisten kanssa, joita jo nuorena fanitin ja joidenkin kanssa olen saanut kasvaa rinnakkain.”

7. Juuri nyt

”Meneillään on yhtä aikaa monta projektia, koska niistä monia tehdään hiljalleen pitkän ajan kuluessa. Juuri nyt työn alla on kaksi levyä: Timo Alakotilan kanssa teemme duolevyä, jolla on molempien sävellyksiä. Se on nyt äänitettynä ja parhaillaan teen editointivalintoja mm. siitä, mitä improvisoituja soolojani valitaan mukaan.

Tekeillä on myös uusi soololevy. Käyn läpi sovitusdemoja ja viimeistelen sävellyksiä. Julkaisu on ajoitettu ensi vuodelle. Levyllä ovat muutaman aiemman levyn tapaan mukana yhtyeitteni Johanna Juhola Trion ja Reaktorin soittajat. Musiikissa yhdistyy mm. kansanmusiikki ja elektroninen musiikki. Tällä kertaa vain muutamassa biisissä on kuultavissa vähän tangoa.

Työpäiviini kuuluu myös toimistohommaa: kaikenlaista aikataulujen säätämistä, työryhmien kokoamista, apurahojen hakemista. Ja asioiden suunnittelua – sitä on paljon. Käyn mieleni sisällä koko ajan painia siitä, että mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi ja mitkä ideoistani olisivat toteuttamiskelpoisia.”

8. Haasteet

”Olen päätynyt perustamaan bändejä ja toteuttamaan projekteja, joiden keskiössä on musiikkini ja minä. Solistin, bändiliiderin ja tuottajan yhdistelmänä olen luovan tekemisen ja esiintymisen lisäksi vastuussa monista käytännön asioista. Se vie aikaa ja kuormittaa henkisesti, vaikka koenkin olevani järjestelmällinen ihminen. Minulle on tärkeää, että työryhmieni jäsenet olisivat suht tyytyväisiä. Stressaan muiden hyvinvoinnista ja poden huonoa omaatuntoa vaikkapa siitä, että palkat eivät aina ole niin hyviä kuin mitä huipputaidokkaat työryhmäläiseni ansaitsisivat.”

9. Viiden vuoden päästä

”Minulla ei ole viisivuotissuunnitelmaa. Suunnitelmia ja haaveita on paljon ja pyrin niitä kohti, mutta se mihin ideoihini saan rahoitusta tai mihin minua kenties kysytään mukaan, ratkaisee paljon.

Esimerkiksi jonkinlainen jatkuva rahoitus, jolla voisi oman työskentelyn lisäksi kattaa myös yhtyeiden ja työryhmän palkkoja sekä materiaalikuluja, vaikuttaisi paljon siihen mihin tahtiin omia taiteellisia suunnitelmia voisi toteuttaa ja kuinka pitkäjänteisiä ja laajoja suunnitelmia voisi tehdä.

Visuaalisen puolen liittäminen musiikkiini eri muodoissaan kiinnostaa edelleen paljon. Haaveilen säveltäjänä ja muusikkona toimimisesta poikkitaiteellisessa työryhmässä isossa tuotannossa, jossa sekoitettaisiin kaikenlaisia tyylejä ennakkoluulottomasti. Ison koneiston osana toimiminen olisi vastapainoa omille pienehköille projekteilleni, joista olen yksin vastuussa.”

10. Motto

”Jos yrität musiikillasi miellyttää jotakuta muuta kuin itseäsi, voi olla, ettet lopulta miellytä ketään – et edes itseäsi.”

---

Johanna Juhola (s. 1978) on säveltäjä ja harmonikkataitelija. Hänen musiikkiaan esittävät Johanna Juhola Trio, Johanna Juhola Reaktori ja Johanna Juhola & Imaginary Friends. Hänen tällä hetkellä aktiivisia yhtyeitään ovat myös mm. Tango-orkesteri Unto, Timo Alakotila & Johanna Juhola, Polskatroikka ja duo Emma Salokosken kanssa. Juhola on esiintynyt 32 maassa ja säveltänyt musiikkia myös tanssi-, teatteri- ja sirkusesityksiin.

Sooloalbumit

Diivan jäljet (Westpark Music 2018)
Fantasiatango 2 (Johanna Juhola Music 2012)
Tango Roto Live (Johanna Juhola 2010
Fantasiatango (Texicalli 2010)
Miette (Texicalli 2006)

johannajuhola.net