Musiikintekijät -logo

Vuoden raportööri

Vuoden raportööri


Palkitut raportöörit Charles Plogman sekä Selmu ry:n hallituksen puheenjohtaja Päivi Alaniska ja varapuheenjohtaja
Mika Virkkala.

 Kuvaaja: Jakke Nikkarinen.

Charles Plogmanille 
Vuoden raportööri -palkinto

Ensimmäistä kertaa jaetun Vuoden raportööri -palkinnon ovat saaneet esittäjänä Charles Plogman ja järjestäjänä Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys (Selmu) ry. Palkinnot jaettiin Teoston vuosittaisessa Varaslähtö Vappuun -tilaisuudessa 22.4.

Palkintona luovutettujen kunniakirjojen allekirjoittajina ovat Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry, Suomen Säveltäjät ry sekä Suomen Musiikkikustantajat ry. Musiikin tekijät haluavat tällä palkinnolla kunnioittaa sellaisia esittäjiä ja järjestäjiä, jotka hoitavat ohjelmatietojen ja lipputulojen raportoinnin mallikkaasti.

Palkinnot luovutti saajilleen tilaisuuden esiintyjä Kuunkuiskaajat, jonka jäsenet Susan Aho ja Johanna Virtanen ovat Teoston tekijäasiakkaita.

Vuoden esittäjä raportööri 2010 -palkinnon saanut Charles Plogman on ilmoittanut keikkojensa ohjelmatiedot Teostolle jo vuosien ajan tinkimättömällä tarkkuudella.

Vuoden järjestäjä raportööri 2010 -palkinnon saanut Selmu ilmoittaa aina tilaisuuksiensa lipputulot ja kävijämäärät Teostolle ilman eri pyyntöjä. Selmu on Provinssirockin järjestäjä.

Moraalia ja valvontaa

Charles Plogman kertoo olevansa saamastaan palkinnosta iloinen ja otettu.

– Liikutuin kovasti, kun kuulin sen saavani. Minusta on itsestään selvää, että raportit pitää tehdä ja ne pitää tehdä oikein. Ja kovasti olen yrittänyt tätä sanaa ja asennetta omalta osaltani levittää.

Nykyisessä keikkaohjelmistossaan Charlesilla on noin puolet omia sävellyksiä, joten tunnolliseen raportointiin on omakin intressi. Suuri osa illan kahdesta kolmen vartin setistä koostuu myös hänen kustantamonsa Meirmusicin teoksista. Hän raportoi myös orkesterinsa erikseen esittämät biisit, joissa ei mukana ole hänen omia sävellyksiään.

Ymmärsitkö raportoida ihan ensimmäisistä keikoista alkaen?

– Eihän sitä 13-vuotiaana vielä ymmärtänyt, kun aloimme satunnaisesti keikkailla Styrox-nimisen bändin kanssa. Teostosta ei ollut silloin hajuakaan, se oli jotain ihan ulkoavaruuden juttuja.

– Vuonna 1989 bändin nimenä oli Amore ja teimme c-kasetin. Vuonna 1990 siirryin Stig Snickars orkesterin laulajaksi ja sen ensimmäinen levy ilmestyi 1990.

– Nyt mulle sitten selvisi, että levyä tehtäessä pitää hakea Teostolta luvat ja nopeasti ymmärsin myös, että keikat pitää raportoida. Ja aika pian 90-luvun alkupuolella aloin suunnitella, miten voin siirtää raportoinnin paperilta tietokoneelle. Otin yhteyttä Teostoonkin ja kävin siellä useamman kerran keskustelemassa. Teosto kehitti järjestelmää, jossa raportoija on ilmoitusta tehdessään kirjautuneena nettiin. Itse sitä aluksi epäilin, kun netistä laskutettiin silloin käytetyn ajan mukaan. Mutta malli osoittautui sittemmin oikeaksi, kun yhteydet ovat nopeutuneet ja laskutus kuukausipohjaista.

Charles Plogman on puhunut raportoinnin tärkeydestä artistien ja bändien lisäksi myös ohjelmatoimistoille, koska kyseessä on “moraalinen juttu”.

– Ne kyllä innostui ja laati kirjeenkin toimistonsa esittäjille, mutta koko homma kaatui, kun niin harva artisti ja bändi oli kiinnostunut.

Vuoden raportööri pitääkin erittäin tervetulleena sitä, että Teosto on ryhtynyt aikaisempaa tarkemmin valvomaan, ketkä artistit ja bändit laiminlyövät raportointivelvollisuutensa. Raportoimattomiin on otettu yhteyttä, tarvittaessa useampaankin kertaan. Yhteydenottoja on tapahtunut myös Elvis ry:n puolelta. Ja kun laiminlyöjät ovat huomanneet, että luistajat jäävät kiinni, moni on ottanut itseään niskasta ja siirtynyt tunnollisten raportoijien ryhmään.

Myös ohjelmatoimistot ovat ryhtyneet tekemään ohjelmailmoituksia. Osalla niistä motiivina on sekin, että usealla levy-yhtiöllä ja kustantamolla on nykyisin myös ohjelmatoimisto saman katon alla.

– Työtä on edelleen niin asenteissa kuin systeemeissä. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.

Entä jos kaikkien esiintyjien ohjelmailmoitukset olisivat netissä kaikkien Teoston tekijäasiakkaiden tsekattavissa?

– Erittäin kannatettava ajatus. Minun mielestäni sille ei pitäisi olla mitään estettä, etteivätkö ne voisi siellä olla. Niiden avulla tekijät voisivat seurata, että ilmoitukset myös pitävät yhtä todellisuuden kanssa.

Martti Heikkilä

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2010

Selaa lehden artikkeleita