Musiikintekijät -logo

Vuoden Merilaulu vai jotain enemmän?

Vuoden Merilaulu vai jotain enemmän?


Vuonna 2012 palkittujen teosten tekijät:
Vasemmalta Alma Sipilä, Eveliina Kammonen, Jonas Genberg, Nina Erjossaari ja Heidi MariaPaalanen

Kotkan maineikas merikarnevaali vietti heinäkuun viimeisellä viikolla viisikymppisiään. Tapahtuman yhteydessä järjestetty sävellys- ja sanoituskilpailu, Vuoden Merilaulu 2012, vietti sen sijaan vasta kolmivuotisiaan. Elvis ry on ollut tuntuvasti mukana tuottamassa kyseistä kilpailutapahtumaa, jossa etsitään uusia vesistö- ja saaristoaiheisia lauluja.

Kilpailuun osallistui tänä vuonna 164 teosta, joista esiraati valitsi kymmenen esitettäviksi finaalikonsertissa, joka oli tasokas ja tasainen. Esiraati ei päätöksiä tehdessään tiedä laulujen tekijöitä. Mielenkiintoinen ilmiö onkin, että osallistuneissa on ollut vuosittain useita nimekkäitäkin tekijöitä, mutta finaaliin ovat tiensä raivanneet etupäässä vielä tuntemattomammat säveltäjät ja sanoittajat.

Mielenkiintoisia ovat olleet myös pohdinnat, joita tuomarit ja tuottajat ovat käyneet kilpailun perimmäisistä tavoitteista ja tarkoituksesta. Etsitäänkö potentiaalista suurta hittiä? Halutaanko osallistujiksi mieluiten eturivin tekijöitä, joiden myötä saadaan kilpailulle enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta? Edistetäänkö tekijyyttä? Tuodaanko tekijöitä esiin? Annetaanko mahdollisuuksia vielä tuntemattomille tekijöille? Ajatuksia ja näkemyksiä on punnittu.

Pari kesää finaalin elvisläisessä tuomaristossa Esa Niemisen, Leri Leskisen ja Kaija Kärkisen kanssa sekä kilpailun jälkeiset palautekeskustelut tekijöiden kanssa ja etenkin finalistien henkilökohtaiset, jopa elämää mullistavat kokemukset, ovat avartaneet omia mietteitäni kilpailun merkityksestä lähes järisyttävästi.

Vuoden Merilaulu voi olla paljon, paljon enemmän kuin vain biisikilpailu. Siitä kertoo neljä kilpailussa pärjännyttä lauluntekijää: Alma Sipilä, Petter Korkman, Heidi Maria Paalanen ja Lasse Mikkonen.

Alma Sipilä

Käänteentekevä mahdollisuus

Tamperelainen Alma Sipilä oli tänä vuonna Vuoden Merilaulun tekijä teoksellaan Pilvet ovat valtameriä. Viime vuonna hänen teoksensa Sovinto – laulu Itämerelle oli finaalin kärkimittelöissä ja tuolloin hän sai myös Kotkan Ruusu -palkinnon parhaasta esityksestä.

― Ilman, että kuulostaisin siltä, että liioittelen, minun on vaikea kertoa, mitä osallistuminen on itselleni merkinnyt. Se on ollut käänteentekevä mahdollisuus urallani lauluntekijänä ja myös kauttaaltaan elämässäni. Viime vuonna osallistuin kilpailuun uransa alkukuopissa olevana lauluntekijänä, jolla oli rakkaus ja palo tekemiseen, mutta ei juuri uskoa siihen, että omat rahkeet voisivat riittää ammattilaisuuden tasolle. Yllätys ja ilo oli valtava, kun kappaleeni valikoitui finaaliin. Finaalikonsertti, sen esiintyjäystävälliset järjestelyt ja kilpailijoiden välinen yhteishenki olivat upea kokemus.

― Merkittävintä oli kuitenkin saada tuomariston suora ja rakentava palaute konsertin jälkeen. Se, että suuresti arvostamani musiikin ammattilaiset katsoivat minua silmästä silmään ja totesivat uskovansa kykyihini sekä lauluntekijänä että esiintyjänä, on yksi suurimpia lahjoja, joita olen elämässäni saanut. Ne sanat muuttivat epätodennäköisenä, mutta äärimmäisen kallisarvoisena pitämäni unelman musiikin ammattilaisen urasta suunnaksi, joka kovan työn kautta voisi muuttua todeksi. Pystyin antamaan itselleni luvan panostaa täysillä siihen, mikä minulle on ollut aina kaikkein tärkeintä.

― Tämän vuoden kilpailussa sain vastaanottaa Vuoden Merilaulu –palkinnon upeita teoksia täynnä olleen finaalikonsertin jälkeen. Elettyäni tuon unenomaisen illan ja kohdattuani toistamiseen saman rehellisen ja kannustavan tuomariston, totesin että takaisin tältä polulta en voi enää kääntyä. Olen saanut osallistumisestani paljon suuremman palkinnon, kuin mitä ikinä osasin odottaa. Olen saanut rohkeuden elää täydesti omaa elämääni.

Petter Korkman

Laulun juhlaa

Petter Korkman sanoitti vuoden 2011 Merilaulun I havet till slut (säv. Jukka Särkkä). Hän oli finaalissa myös tänä vuonna säveltämällään ja sanoittamallaan teoksella Mutalahti.

― Tunnustan, että ryhdyttyäni biisintekijäksi olen kahden viime vuoden ajan osallistunut lähes kaikkiin sävellyskilpailuihin, joita olen löytänyt. Aikaisemmin toimin pitkään aatehistorian tutkijana. Finaali- ja palkintosijoituksia on tipahdellut, mutta eivät palkinnot ole pääasia, vaikka voitto kieltämättä maistuikin makealle. Skabaaminen on itsessään virittävää ja voimistavaa. Toivo Kärkikin osallistui aikoinaan tiuhaan erilaisiin sävellyskilpailuihin, vaikka olikin jo musiikkialan kiistattomia kunkkuja. Kilpailut ovat kuin avoimet leadit. Jokainen kilpailija saa tasapuolisesti kaiken oleellisen tiedon siitä, mitä kappaleelta toivotaan. Näin myös uusilla tulokkailla on mahdollisuus pärjätä jo pitkään musaverkoissa uineiden rinnalla. Olen itse melko tuottelias, joten kilpailut tarjoavat muun tuotannon väliin myös sopivia deadlineja. Hyviä demoja on sitten varastossa, kun niitä tarvitaan.

― Merilaulukilpailu on hyvin järjestetty. Hyvän tunnelman ansiosta tutustuminen muihin biisintekijöihin on helppoa ja hauskaa. Tuomariston antama palaute on myös hieno ja tärkeä asia. Kilpailu on tilaisuus tutustua alan ihmisiin, kilpakumppaneihin ja tuomareihin. Se on tilaisuus laulaa merestä, jota rakastan kuten sanoittamista ja säveltämistäkin.

― Kilpailut ovat laulun juhlaa. Kilpailussa kokoonnutaan varta vasten lauluja kuulemaan. Laulut ja niiden tiivistetty sanoma viedään neljän seinän sisältä parrasvaloihin ja arvioinnin alttarille. Biisintekijöille suunnatut kilpailut saavat itseni innostumaan, olen biisintekijöiden seurakuntaa. Amen.

Heidi Maria Paalanen

Lauluntekijän oma ääni

Kokkolalainen musiikintekijä Heidi Maria Paalanen alkaa olla musiikkipiireissä jo melko tunnettu. Hän on osallistunut kaikkiin kolmeen Vuoden Merilaulu -kilpailuun hyvinkin menestyksekkäästi. 2010 heltisi teosvoitto kappaleella Sydänystävä on meri (san. Nina Erjossaari), viime vuonna toinen sija yhdessä Kari Haapalan kanssa tehdyllä kappaleella Missä on mun Strömsö, ja tänä vuonna pronssia teoksella Sinä olet meri, minä olen saari (san. Nina Erjossaari). Heidin luotsaama kokoonpano Hyvät Hyssykät palkittiin parhaasta esityksestä sekä 2010 että 2012. Heidi totesikin palkintoseremoniahumussa, ettei enää taida kehdata osallistua.

― Lauluntekijänä olen kokenut kisan mahdollisuutena ja ponnahduslautana eteenpäin. Tunnustuksen saaminen omasta työstä on inspiroinut ja rohkaissut etsimään yhä vahvemmin omaa ääntä ja tyyliä. Olen saanut varmuutta ja uskoa omaan osaamiseeni. Olen saanut kilpailun myötä myös näkyvyyttä mediassa sekä uusia kontakteja. Missä on mun Strömsö -kappaleen päätyminen Annika Eklundin sinkuksi oli piste iin päälle.

― Nina Erjossaaren paljon puhuviin teksteihin säveltämieni kappaleiden menestys on taas ollut itselleni henkilökohtaisesti erittäin kannustavaa ja tärkeää, koska kappaleet edustavat vahvasti ominta tyyliäni. Olen saanut varmuutta ja uskoa siihen, että oma osaamiseni riittää ja kantaa. Olen myös pystynyt siirtämään uuden kirjoittajan epävarmuuden syrjään ja keskittymään lempitekemiseeni, laulujen kirjoittamiseen.

― Joissakin kilpailuissa etsitään vain kaupallista hittipotentiaalia edustavia teoksia, Merilaulukilpailussa niin ei onneksi tunnu olevan. Taiteelliset ansiot saavat tunnustusta ja mielestäni tämä on elinehto tekijänä oman jutun kehittämiselle.

― Kisat ovat loistava tapa aktivoida kirjoittajia. Kilpailu saattaa toimia ponnahduslautana, kuten itselleni kävi. Oli hieno ja avaava hetki, kun juontaja ensimmäisessä finaalissa esitteli minut lauluntekijä Heidi Maria Paalasena. Sitä ennen en ollut uskaltanut käyttää itsestäni nimikettä lauluntekijä. Löysin kilpailussa itseni.

Lasse Mikkonen

Samanhenkisiä tyyppejä

Lauluntekijänä ehkä eniten untuvikkoja edusti kappaleellaan Reykjavikin valot hienosti finaaliin ja jopa kärkikahinoihin edennyt Lasse Mikkonen.

― Kilpailuun osallistuminen oli jännittävää ja haastavaa. Biisejä tulee tehtyä omissa oloissa, joten yleisön kohtaaminen on virkistävää ja tervehdyttävää. Finaalikonsertissa oli myös mielenkiintoista kuunnella, miten muut osallistujat olivat lähestyneet tehtävän antoa. Oli mahtavaa tavata samanhenkisiä tyyppejä ja verkostoitua lahjakkaiden tekijöiden kanssa. Useat heistä olivat samankaltaisessa tilanteessa kuin itsekin olen. Co-writing-sessiot voivat opettaa enemmän ja nopeammin kuin yksin puurtaminen. Finaalisijoitus toimii aloittelijalla varmaan tietyissä tilanteissa myös referenssinä.

―Tuomariston palaute avaa silmiä asioille, joita itse ei välttämättä näe. Palaute kehittää omaa ajattelua. Kokemus motivoi tekemään lisää musiikkia ja vahvisti haluani päästä lauluntekijäkoulutukseen. Kilpailulla on vahva merkitys itselleni. Aloittelevalle biisintekijälle on tärkeää lähteä ulos, tavata hyviä tyyppejä, laittaa itsensä likoon, saattaa biisinsä kuultaviksi, kohdata todellisuus ja ottaa oppia kaikesta vastaantulevasta.

Teksti: Eija Hinkkala

Kuvat: Jari Pitkäkangas

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2012

Selaa lehden artikkeleita