Mariskan (Anna Maria Rahikainen) taskussa on tuore management-sopimus Backfront Musicin kanssa sekä levytyssopimus Kaiku Entertainmentin kanssa. Yhteistyön yksityiskohdat muotoutuvat aikanaan, mutta olo on toiveikas.

”Nyt mulla on yhteistyökumppanit, jotka projektiani tusailee. Kaikki entuudestaan tuttuja. Oon kotoisassa maastossa. Koska nyt tiedän paremmin kuin ennen, mitä ja miten haluan, se välittyy varmasti myös tiimilleni. Tuntuu, ettei asiat oo olleet koskaan näin hyvin.”

Mariska on julkaissut kahdeksan omaa albumia ja kirjoittanut sanoituksia lukuisille isoille artisteille. Vain elämää -sarjan viime kaudelle osallistuminen oli uralle pelkkää plussaa.

”En sanonut heti ’joo’, kun ajattelin, ettei se ole coolia, muta olihan se selvää, että menen. Olin jopa toivonut, että pyydettäis. Oon saanut näkyvyyttä ja musiikilleni ison yleisön.”

Kuvauksiin Mariska valmistautui perinpohjaisesti, koska kyseessä oli vaativa rasti.

”En halunnut missään nimessä vetää vasurilla. Kävin hypnoterapiassa, jossa käytiin läpi mun koko elämä. Halusin tuntea itseni tasapainoseksi ja vahvaksi. Lauluja treenasin mun mittapuulla järkyttävän paljon Aija Puurtisen opastuksella.”

Mariskan myötä ohjelmassa tuli entistä paremmin ilmi se suurelta yleisöltä usein pimentoon jäävä seikka, että monen biisin tekijä on joku muu kuin levyttänyt artisti.

”Mulle oli tietenkin tärkeää, että tekijyys tulee esiin. Tärkeää on myös mainita, etten ollut tehnyt kaikkia versioitani yksin, vaan niitä läjäiltiin sanoitusten osalta kasaan yhdessä Timo Kiiskisen kanssa.”

”Jos oikeesti käydään alasmenojen syitä miettimään, niin olihan meikä niin hakusessa kuin vain olla ja voi. Lähinnä vaan jännitin ja ihmettelin, että mitä tää homma oikein on.”

Maasto, jossa Mariska on urallaan liikkunut, on ollut jokseenkin poukkoilevaa ja nyppyläistä. Pysyvyyttä ja jatkuvuutta ei oikein ole ollut. Hän piirtää menneestä nousujohteista viivaa. Se kulminoituu nyppylöihin 1990-luvun punk-kauteen, 2000-luvun alun hip-hop-kauteen sekä vuosien 2007–2012 kohdalle, jolloin hän operoi Mariska & Pahat sudet -yhtyeensä kanssa.

Jokaisen nyppylän jälkeen viiva laskee kohti nollaa.

”Jos oikeesti käydään alasmenojen syitä miettimään, niin olihan meikä niin hakusessa kuin vain olla ja voi. Lähinnä vaan jännitin ja ihmettelin, että mitä tää homma oikein on. Suomen talvisotakin on ollut siellä taustalla; tunnevammaisuus. Mulla oli paljon ärhää ja jos joku ei mennyt heti maaliin, niin hanskat kehiin ja kiukut päälle. En mä vieläkään mikään lammas enkä täysin lauhkeentunut oo, mutta en mä enää niin äksyile. Ehkä oon kehittynyt tunnetaidoissa.”

Se, kuinka nollaviivalta on noustu ylös, on kysymysmerkki.

”Oon välillä ollut niin rähmäsissä tiloissa. Pohjalla lienee kuitenkin ollut joku sitkeys ja sisukkuus. Ehkä myös se on auttanut, että oon oman projektin ohella pitänyt koko ajan muille kirjoittamisen siinä mukana. Varmaan oon silti ollut alhaalla tosi laiska kaiken sisällön tuottamisen suhteen. Pisimmillään tollanen vaihe on kestänyt puolisen vuotta.”

Vaikka Mariska muistelee kiukkupäissään syytelleensä kaikkea mahdollista, tökkii häntä lähtökohtaisesti eniten oma asenne. Se, ettei osannut ottaa ohjia haltuunsa, olla tarpeeksi jämäkkä ja määrätietoinen.

”Tämä heijastui Pahat sudet -aikoina, kun meidän konseptia ei ollut pureskeltu valmiiksi, enkä osannut määritellä, saati viestiä sitä muille. Kun projektin eri osa-alueilla toimivat ihmiset ei oo samalla viivalla, niin meitä esimerkiksi myytiin ihan mihin sattuu ja jengi oli siellä, että mitä vittua te täällä teette. Kun kuviot on levällään, alkaa jossain kohtaa sakata.”

Pahojen susien jälkeen Mariska lähti pikkuhiljaa rakentamaan sooloprojektiaan.

Luovuus ei ole kaivo, joka tyhjenee ammentamalla. Mariska ajattelee, että mitä enemmän kaivosta kauhoo, sen enemmän se täyttyy virtaavalla vedellä.

”Pelkään, että jos pidän taukoa, niin kaivo ehtyy. Biisinkirjoittaminen on mulle intohimo, joka ei tarvi taukoja. Toki nukkua pitää, mutta muulle palautumiselle en näe tarvetta. Työ tykkää siitä, kun sitä tehdään”, hän sanoo.

”Muuhun säätämiseen pitää kyllä saada breikkiä. Kun huomaan, että oon kärttyinen ja varmaan saan kohta sydänkohtauksen, on siihenkin paras lääke mennä tekemään biisiä.”

Lapsen syntymän myötä Mariska on joutunut tekemään ammatillisia linjauksia. Olennaisin on kirjoittamisen keskittäminen omaan projektiin.

”Oon antanut energiani siihen, että tein toisille henkilökohtaisimmat tekstini ja jätin itelle jämät. Mun on ollut helppo palvella muita, ja onhan se tuntunut äärettömän hedelmälliseltä saada sanoittaa tosi isoille artisteille, kuten Jenni Vartiainen ja Anna Puu. Nyt ajattelen toimia jokseenkin toisinpäin.”

Oman artistiprojektin biisit tekeytyvät useimmiten niin, että Mariska synnyttää kitaralla tai pianolla sointukierron, jonka päälle hän mallailee melodian ja sitten lyriikat. Ne hän kirjoittaa paperille.

”Pääsen toteuttamaan pikkutyötön haaveet hypistellä kauniita paperituotteita ja saan ostaa kivoja kyniä sekä vihkoja firman piikkiin. Leikin ajatuksella, että mulla voisi olla vaikka vähän laadukkaampaa ja kalliimpaa kynää, kun lähden yrittämään jotain ikivihreetä. Myös nahkakantinen vihko, johon ei ihan kaikkee skeidaa kandeis kirjottaa.”

”Monta vuotta ajattelin, et olis varmaan hyvä osata tehdä demoja, mutta nyt on sellainen fiilis, että mun prioriteetit on itse biisinteossa.”

Biisi lähtee esidemona Mariskan musiikillisen oikean käden, Väinö Walleniuksen, tarkasteluun.

”Monta vuotta ajattelin, et olis varmaan hyvä osata tehdä demoja, mutta nyt on sellainen fiilis, että mun prioriteetit on itse biisinteossa. Ei mua ees kiinnostele tekniikan kanssa räpläily. Se on täyttä umpihankee. On ihan älyttömän taitavia konevelhoja, joten on ihanaa, kun sellaiset suostuu mun kanssa taitoonsa käyttelemään.”

Suuri rakkaus biisien kirjoittamiseen syntyy siihen liittyvästä tunteellisesta ja älyllisestä väännöstä. Kun palapeliin tulee vielä musiikki, on kokonaisuus niin kiehtova, että se istuttaa tekijän aina vain alas näpertämään. Oman lisänsä pakettiin tuo myös kiinnostus siihen, miten rakennetaan viesti, joka tavoittaa kuulijan toivotulla tavalla. Kuulluksi tulemisen tarve.

”Punk-tausta kuuluu ja tuntuu mun ajatusmaailmassa. Oon vähän vallankumouksellinen vastarannan kiiski – aina pieni vääntö päällä. On niin paljon kohtia, joissa musalla voi muuttaa yleisen mielipiteen mukaista suuntaa. Tältä pohjalta oon kokeillut laventaa popin tekstimaailman ilmaisua.”

”On hoettu sitä, että jos oot sen ja sen ikäinen naisartisti, niin forget it. Se ei ole totuus vaan väittämä, jota jengi alkaa uskomaan.”

Mariskan teksteissä on aina jotain omasta elämästä, välillä toinen puoli on petäjästä. Yksi kantavista motiiveista on naisen liikkumatilan laajentaminen.

”On esimerkiksi hoettu sitä, että jos oot sen ja sen ikäinen naisartisti, niin forget it. Se ei ole totuus vaan väittämä, jota jengi alkaa uskomaan. Aika on otollinen väittämien kumoamiselle, se on vaan meistä kiinni. Jos joku haluaa niihin uskoa, se on ihan fine, mutta mulle ne ei mene läpi.”

Sanoitusten tekeminen muille artisteille ei ole täysin jäänyt. Linjaus siinä on, että tekemiseen käytetystä ajasta on saatava kohtuullinen korvaus. Kun sitä ei kuitenkaan aina saa, niin tekemisen täytyy olla erittäin antoisaa kaikille osapuolille.

Epäkiitollisiin juttuihin Mariska ei enää helpolla lähde.

”Nykyään intuitio tai pumppu sanoo jo ennalta, onko kyseessä hyvä coctail.”

Hedelmällisenä lähtökohtana Mariska pitää sitä, että ajattelee itse spontaanisti tietystä artistista, että pitäisiköhän hänelle tehdä biisi. Ja sitten tehdään ­– useimmiten omalla pienellä ja kotoisalla porukalla, johon kuuluu Mariskan ja Väinön lisäksi esimerkiksi Super Janne.

”Parhaat sessiot syntyvät innostuneiden kavereiden kanssa, kun lähdetään vaikka illalla rennoissa fiiliksissä hengailemaan eikä tiedetä yhtään, mitä ja kenelle tehdään. Se on vastapainoa kaikelle vähän väkisin järjestetylle, ja mulle myös paluuta alun viattomaan olotilaan. Kyllä se henki sit siinä musassakin kuuluu, ja jos ei tule hyvää biisiä, niin ainakin on ollut hauskaa.”

Järjestetyille biisileireille Mariska ei nykyään osallistu.

”Eikä mua kauheesti enää pyydetäkään. Ne on mahdottomia aikataulullisestikin, koska vievät pitkän päivän ja mun pitää hakee lapsi tarhasta.”

Tasajako on co-write-sessioiden tilitysosuuksien sopimisessa yleinen käytäntö. Kun tekijöitä on kolme, se on Mariskan mielestä perusteltu. Olisi kuitenkin hyvä olla olemassa kirkkaammat yleiset pelisäännöt, sillä tilanteet vaihtelevat.

”Jos sessioissa on älyttömän monta tyyppiä ja on ite raapinu läpät läjään, niin onhan se tasajaolla vähän ärsyttäny. Oon myös kuullut, että sessiomyyrien joukossa sanoittajilla on aika paljon tyytymättömyyttä.”

”Sain kuulla tiukasti, että vittu, mitä paskaa. Ottihan se päähän ja lähdin usein vetämään tilanteesta haistatellen takasin.”

Palautteen suhteen uusi tulokas sai aikanaan sellaisen luulot pois -sokkihoidon, että sittemmin kaikki kritiikki on tuntunut kevätkukkasilta.

”Sain kuulla tiukasti, että vittu, mitä paskaa. Ottihan se päähän ja lähdin usein vetämään tilanteesta haistatellen takasin. Mutta kun tarpeeksi pitkään ravasi sitä reittiä, niin palaute menetti tehonsa. Vaikka se oli kaikkea muuta kuin rakentavaa, oli se sisuunnuttavaakin. Oli pystyttävä parempaan ja se sai tekemään töitä. En usko edelleenkään, että optimitulokseen pääsee varauksettoman positiivisella palautteella. Pieni vastus on tärkeää, muuten ei tason nostoa tapahdu. Mutta palautteen antajalla pitää olla tosi hyvä psykologinen pelisilmä, koska kova kritiikki saattaa olla tuhoisaa.”

Enää Mariska ei hae teksteilleen hyväksyntää muilta. Hän uskoo tietävänsä itse, mikä riittää.

”En siedä häpeää. Väärät lausevalinnat, loppuun ajattelemattomat ideat ja tietyt kielikuvat sotii mulla niin, että jos pitäisi niitä laulaa, niin tulisi huono olo.”

Tulevaisuutensa Mariska visioi tasaisen loivaksi, nousujohteiseksi ja pidemmäksi hölkäksi ylämäkeen siten, että välillä vähän hengästyy, jotta kunto kohoaa. Mutta missään nimessä ei saa hengästyä liikaa ­– onhan kyseessä kestävyyslaji.

 

---

Laulujen syntytarinoita Mariskan kertomina

Kappaleet Spotifyssa

Omilta albumeilta
säv. & san. Mariska

Kiitos
”Vastalääke katkeruudelle. Halusin muistella hyviä asioita pahojen sijaan ja syntyi tämä kappale. Ja toden totta mulle selvisi vastamyrkky katkeruudelle joka on kiitollisuus.”
albumilta Mariska (Johanna Kustannus 2019)

Grafeenia
”Tämä teksti oli lähtöjään todella raskas. Onneksi Sami Grönroos, tuottajakaverini, vinkkasi tästä ja kevensin tarinaa. Grafeeni on mielenkiintoinen aine, lujaa matskua. Musta on parempi olla grafeenia kuin timanttia. Timantti on vain kovaa.”
albumilta Mariska (Johanna Kustannus 2019)

Minä liityin sinuun
”Näin kuvan Valdaron rakastavaisten jäännöksistä. Nuoripari oli kietoutunut toisiinsa kuolemaa odottaessaan. Mulla on ollut ihminen, joka on ollut mun ykkösmuusa, ja pääsin kuvan myötä siihen vanhaan fiilikseen, jossa oon tehnyt muruset ja mestaripiirrokset kyseisen muusan innoittamana. Syntyi teksti, jossa rakkaus ylittää elämän ja kuoleman rajat.”
albumilta Mariska (Johanna Kustannus 2019)

Liekki
”Kuuntelin Leonard Cohenin jotain biisiä ja siinä oli yks lause, joka pysäytti. Siltä istumalta sävelsin ja sanoitin biisin, tunnissa tai kahdessa. Ovi vaan aukesi. Ei tätä kovin usein tapahdu, mutta joskus tulee kirkas välähdys.”
co-säv. Jaakko Jakku, Luis Herrero, Klaus Suominen
albumilta Mariska ja pahat sudet: Kukkurukuu (Warner Music Finland 2013)

Painu helvettiin
”Mulle selvisi, että silloinen poikakaverini oli käynyt läpi suhteemme aikana kylän lähes kaikki neitokaiset. Saman päivän ihmetyksessä ensiapuna raapaisin läjään kyseisen kappaleen.”
säv. Jani Saastamoinen
albumilta Mariska & Pahat sudet (The Fried Music 2010)

Tee ze
”Ensimmäinen räppibiisini, johon mutsini kirjoitti rungon ja modailin sitä sit rytmiin. Eli haamukirjoittaja löytyy tämän takaa. Sen jälkeen uskaltauduin itse puikkoihin.”
co-säv. Barnabe Freixo
Toisin sanoen (Warner Music Finland 2002)

Mariskan albumit mainittujen lisäksi:  Navidadii (Johanna Kustannus 2020), Matador (EMI Finland 2016), Suden hetki  (Warner Music Finland 2005), Memento mori (Warner Music Finland 2004)

Sanoituksia eri artisteille

Minä sinua vaan
”Kerran hieronnassa aloin tipahdella, ja mulle tuli sellainen näky, että on valtameri ja rantaviivaa, jolla elefanttilauma auramuodostelmassa. Muodostelman keskellä juoksi pikkuelefantti. Olin mykistynyt ja musta tuntui, että näky on suurin rakkauden ilmentymä, mitä oon hetkeen nähnyt. Siitä tuli teksti-idea biisiin. Mietin, et norsut ei puhuttele suomalaista ihan hirveesti, joten muutin norsun karhuksi; kuin karhuemo pentujaan.”
säv. Jukka Immonen, Jenni Vartiainen
es. Jenni Vartiainen (Warner Finland 2013)

Mestaripiirros
”Teksti syntyi näystä, jonka sain eräänä sumuisena kesäpäivänä: mehiläinen, siitepöly, hunaja. Käsittämätöntä, uskomatonta, täysi todiste Jumalan olemassaolosta. Tätä visiota seuraten kirjoitin tekstin mutta poikkeuksellisesti aloitin viimeisestä lauseesta: ”että jos ne edes kerran näkis sinut, kaikki rupeis uskomaan.”
säv. Knipi
es. Anna Puu (Sony Finland 2019)

Missä muruseni on
”Nukahdin baari-illan jälkeen partsille kun kävin venailemaan näkyisikö tähdenlentoa että voisin toivoa. Samaan aikaan ikävöin valtavasti ihastustani. Ja olin muistaakseni saman päivän aikana lueskellut intialaista runoutta, jossa tämmönen hengitämme samaa ilmaa -tyylinen lausahdus oli.”
säv. Jukka Immonen, Jenni Vartiainen
es. Jenni Vartiainen (Warner Finland 2010)

Suurempaa
”Säveltäjänaapurini Jani Törmälä soitti jotain demoja joiden seasta bongasin sävellyksen johon aloin vimmalla kirjoittaa tekstiä, joka vei mut takaisin Lontooseen, kun aamuyöstä kävelin sokissa kotiin ja hyytävän tyynenä ihmettelin ihmisiä jotka ennen viittä olivat matkalla töihin.”
säv. Jani Törmälä, Matti Mikkola
es. Jari Sillanpää (single, Warner Finland 2016)

Leipää, lempee, lämpöö
”Meillä oli Väinö Walleniuksen sekä Mikko Tammisen kanssa tapaaminen Arja Korisevan kanssa, sillä olimme aloittelemassa yhteistyötä. Ensimmäisenä tuotoksena teimme tämän biisin, jonka jälkeen pian Arja otti muhun yhteyttä että huonoja uutisia: syöpä. Onneksi hän kuitenkin selvisi ja otti laulun omakseen.”
Sony Finland 2016