Musiikintekijät -logo

Viemisiä ministeri Lindénille

Viemisiä ministeri Lindénille

EU:n puheenjohtajamaa Espanja on laatinut keskusteluasiakirjan, jota mm. eri maiden kulttuuriministerit kevään aikana käsittelevät. Aiheena on EU:n kulttuuriartikla 151 otsikolla ”Kymmenen vuotta myöhemmin”.

Tämä byrokratiasta. Seuraavassa ajatuksia kulttuuriministeri Suvi Lindénille keskustelupöytään vietäväksi:

Julkisen palvelun radio- ja tv-kanavat

Espanjalaisten paperissa käsitellään mm. valtiollisia radio- ja tv-kanavia. EU:n komissio tahtoo, että jäsenvaltiot määrittelisivät mahdollisimman tarkasti julkisen audiovisuaalisen palvelun käsitteen.

Juuri niin. Tällainen määrittely pitäisi tehdä kiireimmiten. Musiikin alueella yhdeksi julkisen palvelun kriteeriksi voisi ottaa sen, kuinka laaja on se yksittäisten musiikkiteosten valikoima, jonka radiokanavat vuosittain lähettävät.

Kaupallisten radioiden valikoima on usein rajoittunut tuskin tuhanteen eri teokseen vuodessa, jolloin yhtä teosta soitetaan keskimäärin sata kertaa. EU.n jäsenvaltioiden tulisikin laatia tilastot julkisen palvelun radiokanavien nykyisen musiikkitarjonnan monimuotoisuudesta ja sopia sen jälkeen yhteisistä kriteereistä. Ylen osalta Elvis on peräänkuuluttanut tilastotietoja viimeksi Selvis -lehden 4/01 pääkirjoituksessa otsikolla ”Yle syrjii kotimaista” (löytyy kotisivultamme www.musicfinland.com/elvis).

Ylen valtakunnallisilla radiokanavilla soitetun musiikin kotimaisuusaste on Teoston tilityksillä mitattuna alle neljänneksen, kun se Teoston tilityksissä on keskimäärin noin 40 prosenttia ja äänitemyynnissä hyvinkin puolet. Yksi julkisen palvelun kriteerin tulisi varmaankin olla radiossa soitetun musiikin kotimaisuus.

EU:n kulttuuriohjelmat

EU:n kulttuuriohjelmat ovat suosineet jättimäisiä projekteja, joissa on valtava institutionaalinen organisaatio monista maista, jolloin koko projekti ei lopulta pysy hallinnassa, kun taas monet todella toimintakelpoiset ja hyvät ideat ovat jääneet ilman tukea.

Jos halutaan, että EU:n tulevat kulttuuriohjelmat aidosti edistäisivät esimerkiksi eurooppalaisten taiteilijoiden yhteistyötä, liikkuvuutta ja verkostoitumista, pitäisi niitä laadittaessa kuunnella myös ammattitaiteilijoita ja heitä edustavia järjestöjä.

Musiikin osalta tähänastiset kulttuuriohjelmat ja niihin liittyneet tukipäätökset ovat heijastaneet vanhakantaista ajattelua, jossa klassisen musiikki on asetettu etusijalle. Nykytaidemusiikkikin on jäänyt vähemmälle saati sitten populaarimusiikki, joka kaikkine ilmiöineen ja osa-alueineen koskettaa syvemmin ja laajemmin EU-maiden kansalaisia kuin mikään muu kulttuurin alue ja joka voi myös toimia yhteisenä kielenä eri kansojen välillä.

Kulttuuriteollisuuden yhteenliittymät ja fuusiot

Paperissa todetaan, että tietyt Euroopan- ja maailmanlaajuiset yhteenliittymät ovat uhka demokraattiselle valvonnalle, kun ne muuttavat kokonaisten talouden alueiden kilpailurakenteen. Samoin todetaan, että olemme matkalla kansallisista julkisen sektorin monopoleista ylikansallisiin kaupallisiin monopoleihin.

Tämä on suuri uhka myös eurooppalaisen musiikkikultuurin monimuotoisuudelle. Siksi yhteisön tulisi kehittää muitakin keinoja tämän kehityssuunnan vastapainoksi kuin kilpailulainsäädännön asettamat rajoitukset fuusioille. (EMI – Warner on ollut yksi EU:n estämistä fuusioista). Tämä koskee erityisesti tallennettua musiikkia samoin kuin muuta audiovisuaalista kulttuuria.

Yksi keino turvata eurooppalaisen musiikin laaja saatavuus olisi luoda verkkokäyttöinen eurooppalaisen äänitetyn musiikin arkisto, josta niin ammattimaiset käyttäjät kuin kansalaiset voivat löytää harvinaisempiakin äänitteitä. Monipuolinen musiikin verkkojakelu on tuskin suurten mediajättien inresseissä, minkä vuoksi yhteisön ja jäsenvaltioiden tulisi omilla toimillaan turvata tarjonnan monipuolisuus.

Teksti: Martti Heikkilä

piirros: Vesa Huhtala

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2002

Selaa lehden artikkeleita