Vanha lähtee, eläköön uusi säveltaidetoimikunta

Vanha lähtee, eläköön uusi säveltaidetoimikunta

Valtion säveltaidetoimikunta saavuttaa pian maaliviivan. Eli vetelee viimeisiään ja on käytännöllisesti katsoen työnsä tehnyt. Allekirjoittaneelle tuo merkitsee, että kuusi vuotta on tullut puheenjohtajana täyteen. Kaksi toimikuntaa. Sääntöjen mukaan minulla on vain yksi suunta: ovesta ulos. Hyvä niin.

Enää ei tarvitse jännittää esimerkiksi seuraavaa: On lämmin alkukesän ilta ja luulet olevasi vapaalla. Yksi tuhti gintonic takana. Grilliherkut on syöty hyvän punaviinin kyydillä ja ilta tuntuu muutenkin leppeältä. Sitten aivan odottamatta: Prrrr. Puhelin soi. Varmaan joku kaveri? Mutta ei. – Kulttuuritoimittaja Stömström täältä Sisä-Suomesta, iltaa. Meillä menee lehti kiinni parin tunnin sisällä…On tässä noussut maakunnassa esille eräs ooppera-asia (tai joku muu väärin päätetty juttu) … Kun te olette olleet siellä Helsingissä sitä mieltä että … Niinpä haluaisinkin kysyä miksi te nyt olette päätyneet..?

Sano siinä sitten julkisen sanan edustajalle, että voi-voi kun aihepiiri ei nyt aivan ole erikoisalaani. On muuten kesäilta ja ainoa paperi joka edes etäisesti muistuttaa kotona olevaa pöytäkirjaa, josta asian voisi tarkistaa, on tämä tollo jota olen juuri työntämässä sytykkeeksi saunan vesipadan alle.

No mitäpä tuosta valittamaan. Ainahan luottamustoimista voi kieltäytyäkin. Ja olla vapaa-aikanakin Turmiolan Tommista kaukana ja pitää parin vuoden pöytäkirjat tilanteessa kuin tilanteessa tartuntaetäisyydellä. Kuka Turmiolan Tommi? Hän on takavuosien sotienjälkeisen suomalaisen raittiuskasvatustyön fiktiivinen hemmo, jonka seurassa ukosta kuin ukosta, kunnon miehestäkin, tuli pahainen viinanläträäjä. Varo Tommia.

***

Toisaalta lienee tarpeetonta piehtaroida äskeisen kaltaisilla esimerkeillä. Kyllä puheenjohtajan pesti pääosin on ollut asiallisen leppeä, kiitos hyvien toimikunnan jäsenten. Lainkaan unohtamatta taitavaa sihteeriä ja muita Taiteen keskustoimikunnan yhteistyöhaluisia ihmisiä.

Minulla oli muutamia asioita, joiden kehityksen ja kasvun puolesta melko avoimesti liputin. Eräs niistä on Konserttikeskus ry:n toiminta. Mielestäni sen toimintaedellytyksien turvaaminen on koko Suomen ja sen musiikkielämän etu. Konserttikeskus tarjoaa palvelujaan Hangosta Utsjoelle, kahdella kielellä ja sen tarjonta kattaa kohtuullisen mittavasti kaikki musiikin osaalueet. Päiväkodeille ja kouluille musiikkitarjonnan resurssit ovat maassamme valitettavasti huonommat kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Tuolla alueella meillä on vielä paljon tekemistä. Sen vuoksi toivonkin, että viimeisen kuuden vuoden aikana luotu koulukonserttitarjonnan myönteinen kehitys voi jatkua. Alan eteen tehdään toki muuallakin työtä kuin Konserttikeskuksessa.

***

Joku minua viisaampi on todennut, että teatteri on taiteen hullujenhuone ja ooppera sen suljettu osasto. Alueoopperan osalta vanha säveltaidetoimikunta lopetti Suomen oopperaliiton ja sen ylläpitämän solistipankin tukemisen. Syy selviää ministeriöön kertyneistä asiakirjoista. Lyhyesti: Säveltaidetoimikunnan mielestä apu tuli suunnata ilman välikäsiä suoraan oopperayhdistyksille. Me siis luotimme poliitikkoja ja järjestöjyriä enemmän alan ammattiväkeen: Kapellimestareihin, ohjaajiin ja tuottajiin.

Oman hälynsä aiheutti tietenkin seikka, että toimikunta viime töinään julkesi antaa 180 vuorokauden valtion tuen sanoittajalle. SINIKKA SVÄRD sai puolivuotisen taiteilija- apurahan. Uskon tulevaisuudessa löytyvän tällekin taiteen erikoisosaamiselle tukea sellaisin keinoin, ettei minkään musiikkielämän alueen tarvitse tuntea itseään syrjityksi. Säveltaidetoimikunta on pyrkinyt seuraamaan ja toteuttamaan suomalaisen musiikkielämän tarpeita ja ajan henkeä. Kaikille ei voi olla mieliksi.

***

Joskus ihminen taiteenkin saralla vääntää työtään pienellä kiitoksella. Tuntuu hyvältä, kun pitkänlinjan tekijä saa ansioistaan tunnustusta. Kuten MARJATTA MERITÄHTI. Oli todella jo korkea aika myöntää ansioituneelle Jatalle lastenkulttuurin valtionpalkinto. Viisas ratkaisu. Onneksi olkoon.

Muuten: Taiteilijaeläkekiintiötä tulee nostaa. Sitähän eivät taidetoimikunnat tosin ratkaise, mutta toivottavasti uudella taidetoimikuntakaudella löytyy viisastenkivi asian korjaamiseksi.

JANI UHLENIUS

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2003

Selaa lehden artikkeleita