Musiikintekijät -logo

’Vakituisessa työsuhteessa’ pakertava Edu Kettunen - ”Oikea työvire rentouttaa”

Edu Kettunen

’Vakituisessa työsuhteessa’ pakertava Edu Kettunen – ”Oikea työvire rentouttaa”

Loppusuoralleen kääntyvä vuosi 2006 on ollut melkeinpä poikkeuksellinen Edu Kettunen -vuosi.

On kirja, on levy, on Juha Vainio -palkinto, ja on peräti useampia live-esiintymisiä, jotka ovat miehen kyseessä ollen todella harvinaisia tapauksia. Tavoitin Edun kotoaan Kemiöstä, keskellä Henki kulkee -kokonaisuuden tiimellystä; takana konsertti ja tv-taltiointi Tampereella, edessä kokoelmaäänitteelle tulevien uusien raitojen tuotanto.

Aloitetaan tuoreimmasta päästä, muttei levystäsi, vaan kirjastasi Meri-Paavo ja mehikäärme. Onko se satukirja?

– Kyllä se sellaiseksi on luokiteltu – kuvakirja, jossa on tarina.

Onko se unelman täyttymys vai määrätietoinen urakehitelmä?

– Mun elämässä ei varmaan ole koskaan ollut ainoatakaan määrätietoista urakehitelmää (naurua)! Olenhan mä älyttömän kauan piirtänyt kuvia, ja pitänyt ihan näyttelyitäkin, mutta kyllä tuollaisen kuvakirjan tekeminen on ollut pitkään mielessä. Aloitin sen teon silloin kun asuimme Ranskassa veneessä, mutta sitten se hautautuikin jo. Loppujen lopuksi kävi niin, että aktivoiduttuani ehdin tarjota kirjaa eräälle toiselle kustantajalle, kun tutun tutun kautta minuun otettiin Otavasta yhteyttä, ja kaupat tuli. Kyllä se tavallaan yhden unelman täyttymys on.

Musiikinteko on kuitenkin edelleen päätyösi. Olet ollut alalla jo neljännesvuosisadan. Onko tekotapasi tuona aikana mitenkään muuttunut?

– Ei ainakaan omasta mielestäni ole muuttunut, kyllä ainakin lähtökohdat ovat edelleen aivan samat.

Olet omat kymmenen albumiasi julkaissut suht säännöllisesti 80- luvun puolivälistä alkaen. Onko niiden suhteen edelleen niin, että sopivan määrän biisejä synnyttyä alat koota jonkinlaista kokonaisuutta albumiksi?

– Kyllä se enemmän menee niin päin, että istun alas tekemään levyn. Jossain vaiheessa vain tulee hinku tehdä sellainen. En tee biisejä pöytälaatikkoon odottamaan. Tosin onhan levyn tuotantovaihe pitkä aika; startista masternauhaan asti sellainen puolitoista vuotta. Prosessi on pitkä, mutta varsinainen studioaika välttämättä ei. Omassa studiossani kun pakerran, niin saatan kyllä tehdä biisin valmiiksi asti miksauksineen silloin kun sellainen alkaa tulemaan.

Olet aiemmin kertonut, että lopullisesta levylle tulevasta valikoimasta kun jää aina sivuun useitakin biisejä, niin et sellaisiin sittemmin ole koskenut.

– Hyvin harvoin joo. On jotain poikkeuksia, mutta niissä biiseissä on alitajuisesti jotain sellaista että kun olen sellaisen joskus jostain syystä raakannut, niin siinä täytyy olla jotain vikaa. Mutta joskus on ollut esimerkiksi paniikkitilanne, että jollekin toiselle on pitänyt saada äkkiä jotain, niin on niistä löytynyt joku ihan okei. Suurin ‘vika’ niissä aikanaan on ollut se, että ne eivät ole sopineet mun levylle. En tarkkaan tiedä kuinka monta biisiä multa on julkaistu, mutta sama määrä on myös julkaisematta. Kyllä tuolla on c-kasetteja varmaan pari viljasäkillistä.

Muille tekemäsi biisit ovat useimmiten vain tekstejä, mutta sieltä täältä löytyy myös kokonaan tekemiäsi. Ovatko sellaiset kuitenkin alunperin itsellesi tehtyjä?

– Kyllä muille menneet biisini ovat kaikki enemmän tai vähemmän tilauksesta tehtyjä. Esimerkiksi Afrikan tähti on Rikille [Sorsa] pyynnöstään tehty, speksinä oli otsikko. Minä olen muistanut olen kyllä tehnyt itselleni; se löytyi pöytälaatikosta Kimille [Lönnholm]. Ajattelin ensin, että se on ihan liian korni biisi julkaistavaksi, enkä levyttänyt sitä itse. Mutta sitten tuli euroviisukarsinta [1989], jossa Kimi lauloi sen ja se sijoittui seitsemänneksi. Biisi oli varsinainen sleeper, koska karsinnan jälkeen oli monta kuukautta ihan hiljaista, ja sitten se lävähti joka puolelle; albumi myi nopeasti jotain 120 000.

Laulun teosta

Olet maininnut rimakorkeuden erosta oman tai tilausbiisin kohdalla, vaikka suhtautuminen vakavaa molempiin onkin.

– Ei rima oikeastaan ole yhtään matalammalla, mutta se on ikäänkuin eri paikassa. Oma musa ja tilausbiisi ovat ihan eri lajeja. Tottakai suhtaudun tilaukseen vakavasti, ja sehän on paljon vaikeampaa tehdä tilaustekstejä; sellainen vaatii jotain

Plus kaikki lainalaisuudet: mitä myydään, kuka laulaa, mitä sen suuhun sopii, mitä executive producer maailmasta miettii. Siinä on tavallaan niin monta pomoa kun tilaustekstiä tekee, mikä tekee sen, että ei sellaisessa mitään hirveän kekseliästä voi sanoa. Vesitys on väärä sana, mutta on oltava aika varovainen siinä mitä sellaisessa sanoo ja mitä ei.

Oletko valmis viilaamaan tarvittaessa?

– Kyllä, tottakai; ihan niin paljon kuin halutaan. Nimenomaan se olisikin reilumpaa niin, että yhden tekstittäjän kanssa viilattaisiin niin kauan että kaikki ovat tyytyväisiä, eikä niin kuin tänään on valitettavasti usein tapana, että tilataan teksti viideltä-kuudelta tekijältä ja valitaan niistä yksi. Jos ei ole valmis viilaamaan, niin sitten ei pitäisi ruveta tekemäänkään.

Jotkut kollegasi ovat sanoneet, että viilaamisessa usein tulee eteen jonkinlainen domino- teoria, että kun jotain riviä muuttaa, niin on sitten muutettava jotain toistakin, ja sitten seuraavaa, eli äkkiä tulee eteen kokonaan uuden tekstin teko.

– Se riippuu niin paljon siitä millainen teksti on; mikä tyylilaji on kyseessä ja miten tarinaa viedään eteenpäin. Mutta on myönnettävä, että suhtaudun asiaan aika löysin rantein. Erityisesti päivänpopissa ei tekstin loogisuudella ja poliittisella paikkansapitävyydellä ole niin viimeisen päälle väliä; laulettavuus on pääasia. Ja etenkin se, että mikä fiilis kuulijalle siitä tulee. Ei se että mitä siinä loppujen lopuksi sanotaan eikä se miten tarina etenee. Tilaustekstissä ei ole sama runoilijan kunnia kysymyksessä, se on käyttöesine mielestäni. Ja sellainen sen on tarkoituskin olla.

Eikä tekstin tarvi luettuna toimia. Kun esimerkiksi tuotan jotain levyä, niin en koskaan halua lukea tekstejä ensiksi, vaan haluan nimenomaan kuulla ne laulettuna. 97 % teksteistä kuulostaa luettuna ihan paskalta, kertakaikkiaan. Lukee vaikka Elton Johnin – tai siis Bernie Taupinin – tekstejä levykannesta ennenkuin kuuntelee ne, niin näyttää ihan… pfff! Muistan, kun kerran luin Chris Rean Road to hell -tekstin, niin se oli ihan järkyttävää soodaa, mutta kun sen biisin kuunteli niin se toimi kuin tupakki. Biisintekstin ei todellakaan tarvi olla luettuna yhtään mitään – runous ja biisinteksti ovat kaksi ihan eri asiaa.

Funtsaako näitä, että missä kohtaa on koukku, missä on otsikko?

– Tilaustekstiä tehdessäni mietin – se on pakko – muuten tulee bumerangia. Omia levyjä tehdessä en juurikaan mieti. Kyllä siinä mielessä mietin, että missä kohtaa mun mielestä olisi makeeta otsikon olla. Ja sen olisi makeeta olla biisin lopussa, Jackson Brownen tyyliin. Sinänsä mietin otsikkoa toki – onhan se tärkeä – mutta en sitä missä sen pitäisi olla.

Juice Leskinen on sanonut, että otsikossa pitää olla se laulu. Oletko samaa mieltä?

– Se on aika laveasti sanottu. Olen mä periaatteessa samaa mieltä, riippuen tietysti siitä mitä Juice tuolla tarkoitti…

Varmaankin niin, että otsikko kertoo laulun sisällön.

– Mä olen sitä mieltä, että biisin kuulemisen jälkeen otsikko ikäänkuin kuittaa sen biisin. Mutta ettei se etukäteen kerro, sehän on ehdottomasti parempi jos tilanne on arvoituksellinen, tai kummallinen tai jotain. Ja teksteissähän voi olla monia tasoja, joista otsikko voi liittyä niistä johonkin.

Plus vielä se, että teksti voi saada kuulijoiden päässä erilaisia tulkintoja. Sehän se on taiteen tehtävä.

– Nimenomaan. Taiteen tehtävä on olla käsittämätöntä.

Koetko olevasi taiteilija?

– En. Mua ärsyttää sellainen taiteilijataiteilija- meininki. Taiteilija-otsikon alla niin paljon sellaista… veruketta. Mä tunnen itseni enemmän käsityöläiseksi kuin taiteilijaksi. En luule, että tämä mitä mä teen on jotenkin tärkeämpää kuin jokin muu. Sellainen mua hämää taiteilijoissa; se että ne luulee taiteen olevan suurempaa kuin elämä, ja tärkeämpää kuin mikään muu. Ihminen on aina ensin, ja sen jälkeen se mitä sä teet. Ei niinpäin, että taide on ensin ja sä voit olla sen jälkeen ihan millainen vaan – että se sun taide oikeuttaa sut olemaan vaikka millainen kusipää tahansa. Sellaista lähtökohtaa mä en allekirjoita ollenkaan.

Suhtaudutko ylipäätään musiikkiin taiteena?

– Tietyistä lähtökohdista tehtyyn musiikkiin suhtaudun taiteena, jos taide tässä nähdään positiivisena asiana. Kyllähän jostain päivänpopista on taide kaukana, jo lähtökohdista alkaen.

Näetkö oman musiikkisi alusta saakka käsityönä? Otatko ikäänkuin palikat käteen ja alat niistä vääntämään?

– En, en mä biisejäni siinä mielessä leegoista tee, enkä käsityöläisyyttäkään käsitä niin, että ikäänkuin samaa palikkaa sorvataan päivästä toiseen. Kyllä siinäkin on luovuus mukana. Olen ehkä liiaksi jämähtänyt suhteessani siihen mikä on taidetta ja mikä ei. Mua vaan niin usein ärsyttää taiteilijuus. Mutta en tee biisejäni tehdäkseni taidetta, vaan mä teen niitä sanoakseni jos ei muuta niin itselleni jotain. On itseasiassa herttaisen yhdentekevää onko ne taidetta vai ei, se on vaan sitä mitä mä teen. Ja jos saan elantoni siitä, niin aina parempi.

Yksiköistä ja kokonaisuuksista

Oletko aina tehnyt biisejä? Olet kertonut, että aloit tehdä niitä syystä, että kun olet huono plokkaamaan biisejä.

– Se on ihan oikeasti totta. Pienenä kun sain sedältäni ensimmäisen kitarani, ja kun sitten opettelin soittamaan, niin aloin kyllä heti tekemään omia biisejä; en osannut plokata kenenkään muun biisejä radiosta tai levyiltä. Ja sekin on totta, että en ole juurikaan kuunnellut kotimaista musaa, varmaan ainoat suomenkieliset levyt jotka mulla aikanaan on olleet ovat Hectorin Herra Mirandos ja Hectorock 1.

Onko siihen jokin erityinen syy? Soiko teillä himassa toisen tyyppinen musiikki?

– Ei, himassa ei soinut minkäänlainen musiikki, paitsi siis mun vehkeissä. Tosin on kyllä niin, että syy siihen että teen musiikkia on Eero Raittisen levytys Vanha holvikirkko (säv. Sven Lindahl), se oli niin järkyttävän iso kolahdus. Itseasiassa aivan äskettäin sattumalta jotenkin rekisteröin, että siinä on Sauvo Puhtilan teksti. Se single piti mennä faijan kanssa ihan ostamaan Aleksanterinkadun Musiikki-Fazerilta. Mitähän mä olen silloin ollut, jotain seitsemän-kahdeksan vanha. Ja Kirkaa kyllä kuuntelin radiosta 60/70-luvun vaihteesta, sieltä Hetki lyö-Leijat-Viimeiseen mieheen -ajoista; Kirka oli silloin mulle valtava stara.

Mutta siinä vaiheessa kun aloin itse ostamaan levyjä, niin kuuntelin Genesistä ja David Bowiea ja Joni Mitchelliä. Eli Eagles ja koko länsirannikon meininki tuli vähän myöhemmin, ja siitä Jackson Browne on edelleen mulle tärkeä artisti vaikken ole Lawyers in love -albumin jälkeen niin seurannutkaan. Mulla on sellainen kuva, että ei Hectorin lisäksi juuri muut tehneet niin tekstipainotteista musaa silloin täällä. Dave Lindholmia kyllä diggailin, vaikkei mulla hänen levyjään ole ollut.

Aloit itse tekemäänkin siis englanniksi, ja Broadcastin myötä olit jo levyttänytkin useita levyjä sellaista, kunnes ryhdyit tekemään myös suomeksi. Siitä olet sanonut syyksi, että ihmiset eivät niinkään ajatelleet että englanninkielisissä teksteissä olisi yritetty sanoa jotain.

– Aivan. En usko, että siihen aikaan kukaan oikeasti kuunteli niitä tekstejä siinä mielessä. Ja kyllä suomeksi tekeminen oli aluksi aika vaikeata. Se on niin eri asia; kyllä suomenkieli on paljon vaikeampi rytmisesti istuttaa tähän musiikkiin. Olin niin englanninkielisestä musiikkimaailmasta kotoisin, että ensimmäisen levyn [1984] biisit vielä on rytmiikoiltaan sitä englanninkielen maailmaa. Liuhalan Tommi oli silloin hyvä patistelija mua tekemään suomeksi.

Olet myös maininnut, että tietyssä vaiheessa ajattelit jo, että musiikin teko loppuisi.

– Joo. Oli se aika vakavastikin mielessä, se oli aikaa vähän ennen ennenkuin lähdimme veneellä reissuun. Silloin ajattelin että mitäs jos alkaisin tekemään jotain muuta. Ei voi mistään blokista puhua, se oli vaan jonkinasteista kyllästymistä. Kyllähän mä tästä ammatista tykkään, mutta mitä vaan kun pitkään tekee niin tulee välillä kausia ettei innosta. Mähän olen omia levyjäni saanut aina tehdä vapain käsin. Ei ole koskaan patistettu levyntekoon, eikä myöskään jarruteltu. Siinä suhteessa on kyllä sanottava, että ajat ovat muuttuneet.

Oletko saanut valita singlebiisit?

– Olisin saanut, mutta en halua; se on parempi että yhtiö valitsee tuorein korvin ne. Sitäpaitsi mulla on Broadcastin ajoilta saakka ollut fiilis, että kun biisi valitaan singleksi, se on ikäänkuin menetetty biisi. Se tulee siitä, että olen niin albumikokonaisuuksien lapsi. Kuuntelin aina albumeja; eihän joku Genesis 70-luvulla varmaan edes julkaissut singlejä. Kun single julkaistiin, se ei enää kuulunut sille albumille. Toki nyt ajattelen toisin.

Pitkäänhän oli aiemmin niin, että singlebiisit nimenomaan eivät kuuluneet albumeille, esimerkiksi Beatlesilla Penny Lane/Strawberry Fields forever jne. Oletko koskaan varsinaisesti ajatellutkaan julkaista biisejä pelkästään singlenä?

– En, se on minulle vierasta. Mulla taitaa vain yksi sellainen single olla, jonka biisit ei ole albumilla – paitsi sitten kokoelmalla. Se oli Flamingo-yhtiön kaudella, enkä kyllä muista miksi niin tehtiin. Joku biisi yksittäisenä raitana jollain eri esittäjien kokoelmaalbumilla löytyy myös. Joskus on ollut mielessä, että olisi kiva tehdä albumille kaikki erilaiset kampanjabiisit ja muut sellaiset, mitä on tullut tehtyä. Mutta Tom Waitsin perkele meni laittamaan kokoelmalleen just sen nimen mitä olin ajatellut, eli “Käytetyt laulut”, Used Songs!

Tekijänä olet pääsääntöisesti yksin asialla, mutta ennenvanhaan bändissä teit kimpassa Esan [Kaartamo] kanssa, ja sitten teillä on myös “kolme koota” Kaartamo-Kettunen- Kuustonen, jonka levyllä on kreditoitu vaihtelevaa kimppatyöskentelyä. Mikä on suhteesi ylipäätään sellaiseen tekotapaan?

– Olen aika huono sellaisessa. Broadcastin aikoihin ne on kyllä itsekseen tahoillamme tehtyjä. KKK:n kanssa vähän enemmän yhdessä kyllä, mutta oli sekin sellaista palasten yhdistelyä. Korkeamäen Handen kanssa on nyttemmin tehty jotain kimpassa, mutta kyllä mä olen yksintekijä. Se on jotenkin helpompaa niin, ja sitäpaitsi joskus voi lähteä niin kovista korniuksista liikkeelle, että on parempi kuulla sellaista vain itsekseen! Varmaan taas tuolla päivänpopin puolella, jossa biisit tehdään ikäänkuin valmiista blokeista ja ne on enemmänkin sovituksia kuin biisejä, niin tiimityöskentely voi olla hyvinkin luontevaa ja hedelmällistä.

Monia suuntia

Kaipaatko ulkopuolista tuottajaa?

– Luulin jokin aika sitten että kaipaan, mutta havaitsin etten todellakaan kaipaa. Omia levyjä tehdessäni en kaipaa kenenkään muun näkemystä siihen. Se, että olen itse tyytyväinen tulokseen, riittää minulle. Tottakai toivon, että muutkin niistä tykkää. Tiedän, että siinä on riski – mikä on toteutunutkin – ettei kauheasti uudistu ja sitä vähän toistaa itseään, mutta se ei mua huolestuta. On myös toisaalta falskia väkisin uudistua, uudistua uudistuakseen.

Eikä mulle ole tullut tarvetta ottaa jotenkin ihan uutta maisemaa duuniini. Eikä meidän markkinoilla myöskään voi kovin pitkää breikkiä pitää, siihen ei ole taloudellisesti varaa. Kuulostaa hölmöltä, mutta mun ainoa tapa lomailla on päästä hyvään työvireeseen jonkun projektin kanssa. Kun sellainen kulkee ja siihen uppoutuu, niin siinä unohtuu rahahuolet ja muut murheet. Ärsyttävintähän tässä ammatissa on se ainainen veitsenterällä keikkuminen taloudellisessa mielessä.

Mikä on suhteesi apurahoihin?

– Olen vain pari kertaa joskus hakenut, enkä ole koskaan saanut. Aion kyllä sen suhteen aktivoitua tanakasti. Levytykset on ESEK-tukea saaneet. On erittäin hyvä, että meillä on tukijärjestelmiä. Meidän markkinarakenteella ei kovin laaja tyylikirjo pysty elättämään itseään, se vaan on niin.

Mikäli oikein muistan, niin olet tehnyt musiikkia elokuvaan – mistä jotakuinkin kaikki tapaamani säveltäjät unelmoivat – ja televisioon.

– Kyllä, tv-sarjoihin olen tehnyt aika paljonkin. Viimeisin on TV2:lle “Meidän jengi”, 6-osainen draamasarja, mutta eniten olen tehnyt TV1:sen puolelle lasten- ja nuortentoimituksen sarjoihin, mm. “Kuusikko ja…”. Diggaan tosi paljon tehdä musiikkia elävään kuvaan, ja se on taas ihan eri juttu tehdä; musiikilla on siinä niin eri funktio. Olen sen näkemyksen miehiä, että silloin kun musiikkia ei “kuule” elokuvassa, niin se on onnistunut. Teatterin puolelle olen myös tehnyt musiikkeja, esimerkiksi Salon teatteriin kolmeen näytelmään, ja Turkuun kesäteatteriin lauluja “Lumikki ja seitsemän kääpiötä” -näytelmään.

Puhutaan viennistä lopuksi. Suomi voitti ‘euroviisut’, mitäs siihen sanot?

– Se on kova juttu. Täytyy myöntää etten olisi uskonut; siis sitä että Lordi voittaa, olin näitä epäileviä Tuomaita. Mutta yllätyin positiivisesti, ja kyllä siinä vaiheessa kun ne pölähti finaalissa lavalle, niin it all made sense. Se on niin absurdia touhua koko juttu, ettei Lordi näyttänyt siinä mitenkään kummalliselta.

Oletko funtsinut oman musiikkisi suhteen ulkomaan markkinointia, siis tekijänä?

– Biisintekijänä joo. Jos niitä jaksaisi tuonne tarjoilla, niin uskon kyllä että mun biisit voisi siellä mennä ihan siinä kuin jotkut muutkin. En ole siihen kuitenkaan paneutunut. Itseäni aina joskus himottaa tehdä englanninkielinen levy ajatellen vaikka ihan pohjoismaisia markkinoita, mutta tiedän etten ole valmis tekemään sitä työtä mitä se vaatisi, siihen minusta ei vaan ole. Uskon pystyväni tekemään sellaista musaa, mikä voisi siellä mennä, mutta artistina minusta ei ole siihen touhuun.

Sehän olisi kustantajien hommaa jos mikä. Mähän pidin aika kauan biisini manuksina, mutta nyt uusimman levyn biisit “möin”. Nimenomaan nykypäivänä olisi rock/popmaailmassa kustantajalla mahdollisuuksia viedä, toisin kuin ehkä aiemmin kuitenkaan oli.


omat levyt:
Edu Kettunen 1984 Finnlevy
Neonkuu, Koti tyhjyyteen, Tuuli vie, Keinomaa, Moottorihotelli, Joo joo, Valomeren aallot, Voimavirtaa, Klo 5 viidakon aikaa, Lentokoneet, Valtameren aallot
Lentäjän poika 1986 Flamingo
Helsinki, Lentäjän poika, Suiston salaisuus, Rodeosta jouluun, Sinä vuonna, Elämä jatkuu, Kumipuiden kuolema, Retki meren rantaan, Pingviinit, Rengastien talvi
Rodeo 1988 Flamingo
Rodeo, Eräs vieras mies, Sitä se kitara soittaa, Petroolienkeli, Elämän vesi, Loru, Roosan & Waltterin luvattu maa, Mitä cowboy saa tietää, Tuulinen yö, Palo duro, Poikani avaruusmies, Minä ajoin koko yön
Eräänä yönä 1989 Flamingo
Kone älä hyydy, Polkan transsi, Isävainaa, Maailman laidalla, Me lähdemme vielä, Sinua kaipaan, Tulimaan Pablo, Maailman laidalla, Ticonderoca, Eräänä yönä
Kultamaan tarinoita 1992 Sonet
Haukkuva koira, 69-Scania, Kosmonautit, Isäni talo, Rakkauden oikut, Vilma, Tuulen henkäys, Veljenmalja, Rio Del Fuego, Pimeyden mailla, Eldorado
Kaupparatsun koira 1994 Sonet
Nyt se myy, Timpan korjaamo, Taivaan sivutiet, Kraak kraak, Naula arkussa, Kaupparatsun koira, Kiiltomato, Kampaa hiuksesi Onni, Mailien päästä, Mul on kuuma
Elävien maassa 1997 PolyGram
Elävien maassa, Sukeltajantauti, Iltatähti, Talvet Pariisissa, Halla, Joona, Kadonnut lennolla, Teeskennelty kapina, Elmon tuli, Häkkilintu, Kaikki on hyvin (bonus: Kone älä hyydy)
Jokapojan Hollywood 2000 Universal
Rauhaton, Ikioma Vietnam, Herää Jaakko, Oljenkorsi, Yhden tempun taikuri, Epätoivoinen, Kaikki okei, Taivaansininen BMW, Automies, Aikaa sitten, Venaa vaan, Savuton sunnuntai
Grand Prix 2002 Universal
Viimeinen mohikaani, Grand Prix, Ihminen, Säädettävä omatunto, Käärme, Ihanat ajat, Enkeleiden talo, Apinoiden planeetta, Perseenlämmitin, Retki meren rantaan, Onnen sirut
Tarpeeks jotain 2006 Mediamusiikki Monta syvää sanaa, Voimamies, Livenä aina, Josefine, Tuhat tapaa jäädä yksin, Me hyljätyt me autuaat, Tarpeeks jotain, Projektisydän, Vuodet juosta jolkottaa, Tuu takaisin, Ei tuumaakaan periks, Kulkureiden maa
kokoelmat:
Parhaat 1991 Flamingo
HUOM!Parhaat-kokoelmalla on mukana kaksi vuonna 1991 singlenä julkaistua raitaa, joita ei muilta Kettusen albumeilta löydy: Jos sinä lähtisit pois ja Väärin teit.
Lentäjän poika ja Kultamaan tarinoita -albumit on julkaistu sellaisinaan yhdessä kokoelmina 21 hittiä (1996) ja 20 hittiä (2003). Pois on jätetty kappale Tuulen henkäys, eikä ensinmainitulla kokoelmalla ole – otsikostaan huolimatta – kuin 20 raitaa.
Juokse juokse 1990 SVUL (Sportti hitit – kokoelma)
Suuria suruja, pieniä pyyntöjä 1989 SPR (single)
Kaartamo Kettunen Kuustonen
Kaartamo, Kettunen, Kuustonen 1998 BMG
Yhden yön , Tango (säv. E. Kaartamo-cosan. E. Kaartamo/M. Kuustonen/E. Kettunen), Elämän haamu, Minkäs teet (säv. E. Kaartamo-san. E. Kettunen), Ruusunnuppu, Ei tunnu oikeelta, Fiiliksellä beibi
Laulava sydän 2002 EMI
Yhden yön (säv. E. Kaartamo-co-san. E. Kaartamo/M. Kuustonen/E. Kettunen), Elämän haamu (san. E. Kettunen)
tekijä/tuottaja/muusikko muiden artistien levyillä (valikoima):
– säv/san, eri säveltäjät mainittu suluissa
Riki Sorsa
Kellot ja peilit 1984 Sony
Na na naa, Kun virta vie, Elokuvan sankarit (säv. E. Kaartamo), Lämpö jää, Tanssijan taival (säv. J. Pembroke) (myös muusikko ja co-tuottaja)
Kari Kuivalainen
Kari Kuivalainen 1985 Euros
Tavallinen elämä, Minä toimin, Yö keinui pois, Laiva, Minä mietin ja mietin (säv. K. Salovaara), Tänne hetkeksi jään, Tekniikan ihmeitä
Marisa
Aika kulkee itäänpäin 1987 CBS
Tanssi kanssani, Aika kulkee itäänpäin, Älä odota minua (+ 6 kpl käännöstekstejä) (myös muusikko ja co-tuottaja)
Kim Lönnholm
Minä olen muistanut 1989 Flamingo (BMG 1999)
Lainatut lauseet, Minä olen muistanut, Kuvia vain, Rohto, Ankeita aarteita (myös muusikko ja co-tuottaja)
Minulla on koti 1990 Flamingo (BMG 1999)
Syvä vesi vie, Juomani, Tuulee (säv. E. Kaartamo), Syksy (säv. K. Lönnholm), Tule, Katovuosia, Minulla on koti (myös muusikko ja co-tuottaja)
Ville ja Pinja
Ville ja Pinja 1997 Avalant
Krokotiili (co-säv. V. Waaksi), Hymypoika, Marmorikuulat, Satelliitti, Vain sinun valosi nään (myös muusikko ja tuottaja)
Tavallinen uni 1999 Avalant
Hiirenloukku, Marmorikuulat II, Seitsemän päivää, Tavallinen onni (myös muusikko ja tuottaja)
Pinja Hanski
Haamumaili 2002 EMI
Haamumaili, Viime yö (säv. A. Louhela), Kylmä aamu Parkanossa, Kultakuume (myös co-tuottaja)
lauluja muiden artistien levyillä (valikoima):
1984
Miltä tuntuu siltä tuntuu rock’n roll, Kyllä tuuli huutaa saa (säv. K. Halonen) Kassu Halonen
Päällä maan ja alla kuun (säv. K. Halonen- K. Jernström) Kirka
Pienet aaveet (säv. K. Halonen) Taru Hallama
Koneet käy Leena Nilsson
1985
Ennen tunteen kuolemaa (säv. J. Sivonen), Jään (säv. E. Toivonen) Tauski
Ikuisuus aamuun (säv. M. Hanian) Markku Aro
Nixon Pekingissä, Kesäyö (säv. J. Pembroke) Kojo & Jim Pembroke
Älä sano ei Kirka
1986
Kiinan meren Kuu (säv. J. Sivonen) Meiju Suvas
Karibian Kuu (säv. L. Friman) Freeman
Aitoa taikaa (säv. K. Halonen-K. Jernström) Kirka & Kim Lönnholm
Uusiin taivaisiin Kirka
1987
Viha rakkautta vaanii (säv. H. Sarmanto) Riki Sorsa
Erämaa (säv. K. Halonen-K. Jernström), Ja sydän lyö (säv. K. Halonen) Vicky Rosti
1988
Tunti vain (säv. A. Hyvärinen-K. Jernström- O. Elo) Marion
1990
Minne vei tiet maailman (säv. S. Hurmerinta) Maarit
1991
Minä kuulen sydänten äänen Kim Lönnholm
1992
Better treat her well (säv. J. Nikku) Pepe Ahlqvist & H.A.R.P.
Tien päällä Riki Sorsa
1993
Sä saat mut unohtamaan (säv. T. Läntinen) Tommi Läntinen
Afrikan tähti Riki Sorsa
1994
Siruja timantin, Susien mailla (säv. J. Nikku) Santeri Kinnunen
Minä toivoisin niin (säv. P. Laaksonen) Petri Laaksonen
1995
Hetken huili (säv. J. Nikku) Janus Hanski
1996
Soi tuuli soi (säv. R. Sorsa-A. Sunell) Riki Sorsa
Paperisydän (säv. R. Asikainen) Tarja Palo
1997
Kyy (säv. M. Petander) Yö
1998
Joki-Juuso (säv. M. Hurmerinta) Maarit
2000
Sitä se lienee (säv. P. Laaksonen) Petri Laaksonen
Paha suu, Karvas viini, Pari kultarahaa (säv. K. Halonen), Liian monta (säv. R. Hirvelä) Kirka
2001
Jos lähtisit (säv. E. Kaartamo-A. Louhela) Aki Louhela
2003
Se siitä rakkaudesta (säv. H. Korkeamäki) Anna Eriksson
Miltä tuntuu, Sattuu (säv. L. Takala), Tuuleksi taivaanrantaan (säv. Emppu-P. Munck) Tiktak
2004
Hukun, Ei sanaakaan (säv. H. Korkeamäki), Lajinsa viimeinen (säv. A. Louhela) Jani Wickholm
Yksi planeetta (säv. T. Läntinen) Tommi Läntinen
2005
Kuka vaan (säv. J. Kettunen) Tiktak
Meitä ei oo (säv. P. Sarin) Antti Tuisku
2006
Joku kaunis päivä, Tee mulle taivas, Voittamaton, Jätkät pärjää aina, Sun luokses ain’ ikävöin Seppo Närhi
englanninkielisiä (valikoima):
– Broadcast-yhtyeessä myös laulaja/muusikko
Broadcast
Broadcast Scandia 1981 (Warner 2001)
Pasadena sungodown, Pacific, Opals of fire (säv. E. Kaartamo), Night is divine, Leap from my love
Heartbeat paradise Scandia 1982 (vain LP)
Heartbeat paradise (co-säv. E. Kaartamo), Seadog trail
Who’s got the ball Finnlevy 1983 (Warner 2002)
Rainy night (säv. E. Kaartamo), You break my heart, The old lullaby (säv. & co-san. E. Kaartamo), Who’s got the ball, Heart loves a heart, On the avenue
Soon Finnlevy 1984 (vain LP)
Candy moon (säv. E. Kaartamo), Blade of the night (co-säv. & san. E. Kaartamo)
Step On It Flamingo 1987 (BMG 1998)
More lies, Say you’re mine (säv. E. Kaartamo), Rosie, Run, Call it pride, Downstream
Handcrafted BMG 1996
Talk to Joe
Pekka Pohjola
Urban Tango 1982 Pohjola
Urban caravan, Silent decade (säv. P. Pohjola)
Kassu Halonen
Trans Sahara 1982 Fazer Finnlevy
Trans Sahara (säv. K. Halonen-E. Kaartamo), Load of their lies, Simple case of too much dope and time (säv. K. Halonen), Our smiling past (säv. K. Halonen-K. Jernström), End of the show
I have played rock’n roll 1986 Finnlevy (Warner 2001)
I’m rock, I have played rock’n roll, Gone without your love, If home was here, Pretenders in love, Blood on the streets, I’ve been bad, Mungo (säv. K. Halonen), Strangers in the night (säv. K. Halonen-K. Jernström)
Janne Louhivuori
Midnight pink 1982 EMI (LP)
Tears of a go go, Staggering, Lonely boys, Please Mr Thor (säv. J. Louhivuori)
Marjo-Riitta Kervinen
Happy to be alive 1984 Finnlevy (LP)
Where the wire broke (säv. K. Halonen), Space traveller lost, Cat glance (säv. J. Björninen), Ghost of the heart (säv. K. Halonen- K. Jernström), China time (säv. J. Louhivuori)
Zero Nine
White lines 1985 Megafon (Poko 2003)
White lines, So hot, Talk like a lover, Come an’ get me, Dream of me, Don’t you give an inch, Do it to me, Love lost (säv. Zero Nine)
Intrigue 1986 Megafon (Poko 2003)
Drag me to the moon, Angel of mercy, Dump me, No man’s land, Cut, Intrigue, To the crux, Under the freeway (säv. Zero Nine)
Kirka
R.O.C.K. 1986 Flamingo
R.O.C.K. Rock, Bad brakes, You, Set me free (säv. K. Halonen), Strangers in the night, In my dreams, I’ll be yours (säv. K. Halonen-K. Jernström)
The Spell 1987 Flamingo
One day (säv. K. Halonen), No return (säv. K. Halonen-K. Jernström)
Greedy Pig
Rye rye man 1989 Finnlevy
How does the man spell blues, Meet me on the border (säv. J. Pänttäjä) (myös muusikko ja tuottaja)
Junkfood 1992 Flamingo
Mule called America, Who’s that man (säv. J. Pänttäjä) (myös muusikko ja tuottaja)
käännöksiä (valikoima):
1984
Outo tapa – Spooky – (H. Middlebrooks- M. Shapiro) Pave Maijanen
Riisu pois jo arkipaita – Wake me up before you go-go – (G. Michael) Vicky Rosti
1985
Careless whisper – Kuiskaus – (G. Michael- A. Ridgeley) Jokke Seppälä
Taivaanrannan tuuliin – You’re my inspiration – (P. Cetera-D. Foster), Kaksi pientä ihmislasta – En sommardröm – (A. Nylund- S. Edlund) Kirka
Jos itket silloin – Angel of the morning – (C. Taylor) Pirjo Lehti
Kaipuu – Vintersaga – (T. Ström) Carola
1986
Luotain hiivit pois – Mi ton rotas ton urano – (M. Hadjidakis), Kuoren alle suru jää – Crying in the rain – (C. King-H. Greenfield) Pirkko Mannola
1987
Onnen vielä onneksi tunnen – There’s always something to remind me – (B. Bacharach-H. David) Marisa
1997
En silti yksin jää – Lough graney – (S. Mc- Clintock) Kisu
1998
Sydäntä hautaamaan – Fixing a broken heart – (M. Jay-D. Kirkpatrick-N. McDiarmid- R. Hennessey-M. Duffu) Arcadio
2001
Kyyneleet – Why girls cry – (C. Lemons-J. Marr) Tiktak
2002
Sä särjet mun sydämein – You break my heart – (E. Kaartamo) Tomi Metsäketo
2003
Aina yksin – Under ytan – (U. Svenningsson) Anna Eriksson
2004
Aivan sama – Butt naked – (T. Petersson- A-L. Högdahl) Tiktak
laulaja/muusikko ja/tai tuottaja (valikoima):
Gringos Locos: Gringos Locos (1987), Eve: Saura (1987), eri esittäjiä: Nasse-sedän lastentunti (1987), Pekka Ruuska: Yhdestoista hetki (1990), Gringos Locos: Raw deal (1991), Pekka Ruuska: Kaikki hyvin (1991), Sanna Mansikka: Unienleikkaaja saa paikan (1999), Tohtori Orff & Herra Dalcroze: Muu vaara (2000), eri esittäjiä: Henki kulkee (2001), eri esittäjiä: Henki kulkee 2 (2002).
Muuta:
Edu on säveltänyt ja sanoittanut Salon Lastenlaulukilpailun tunnuslaulun.
Turo’s Hevi Gee tulkitsi Lentäjän pojan Hara Laukkasen & Ari Hukkasen sanoilla Kyntäjän poika (1995).
Edu käänsi englanniksi Juha Vainion Albatrossin Nurmijärven Puhallinorkesterin levytykselle, solistina lauloi Pepe Ahlqvist (1998).
Minä olen muistanut soi Marita Lindquistin kääntämänä otsikolla Lyktan “Leijat helsingin yllä” -elokuvan soundtrackilla Kim Lönnholmin laulamana (2001).

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2006

Selaa lehden artikkeleita