MUSIIKIN KÄYTTÖÖN julkisissa tilaisuuksissa tarvitaan aina lupa. Tilaisuuden järjestäjä ostaa sen useimmissa tapauksissa Teostolta ja sitoutuu noudattamaan musiikinkäytön yleisiä sopimusehtoja. Ehtoja on täsmennetty vuoden 2021 alussa vastaamaan jo aiemmin noudatettua käytäntöä.

Niissä sanotaan nyt, ettei sopimus koske teoksen käyttöä poliittisessa tai pornografisessa yhteydessä. Tarkennus tehtiin, jotta musiikinkäytön sopimusehdot olisivat yhdenmukaiset NCB:n tallennuslupaehtojen kanssa.

Teosten käyttö poliittisessa yhteydessä on näin ollen oikeudenomistajien itsehallinnoinnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekijä(t) tai kustantaja(t) itse (kustannussopimuksen sisällöstä riippuen) hoitaa teoksen lisensoinnin.

MITEN POLIITTINEN käyttöyhteys määritellään? Aivan yksiselitteistä vastausta tähän ei ole. Lähtökohtana voidaan pitää teoksen ”intensiivisen käytön” käsitettä eli sitä, että jokin tapahtuma tai ilmiö rakentuu olennaisesti jonkin teoksen tai teosten käyttöön. Voidaan ajatella, että intensiivinen käyttö liippaa läheltä mainontaa ja markkinointia, missä musiikki valjastetaan jonkin brändin käyttöön.

Otetaan esimerkki lähimenneisyydestä: Tammikuun 6. päivänä 2021 kymmenet tuhannet presidentti Donald Trumpin kannattajat kokoontuivat Washingtoniin protestoimaan vaalitulosta. Trump piti jäähyväispuheensa, jonka päätteeksi ämyreistä lähti soimaan Village Peoplen Y.M.C.A. Trump otti suosionosoitukset vastaan biisin tahtiin elehtien ja poistui sitten lavalta.

Sama show oli nähty hänen vaalikiertueellaan. Se tekee Y.M.C.A. -biisin käytöstä selkeästi ”intensiivistä”: kappale on liitettävissä tiettyyn hahmoon ja tapahtumaan, ja sitä on toistuvasti käytetty puheen jälkeen.

KÄYTTÖYHTEYS EI ole yksiselitteisesti poliittinen, vaikka tapahtuman järjestävä taho olisi poliittinen. Esimerkiksi poliittinen nuorisojärjestö voi järjestää diskoillan, ja ehdokas X voi soittaa vaalikahvitilaisuudessaan taustamusiikkia ilman, että biisit välttämättä identifioituvat poliittiseen ideologiaan tai henkilöön. Tällaiseen musiikin käyttöön riittää todennäköisesti Teoston myöntämä musiikkilupa.

Jos ehdokas X:lle järjestettäisiin tukikonsertti, tultaisiin jo lähemmäs musiikin poliittista käyttöyhteyttä. Tukikonserttiin osallistuvan cover-bändin tai artistin, joka esittää muiden kuin itsensä tekemää musiikkia, olisi syytä kysyä siihen myös tekijöiden lupa.

JOS EHDOKAS X  haluaisi käyttää sinun ja kollegoidesi kirjoittamaa biisiä vaalikiertueellaan selkeästi poliittisessa yhteydessä, edellä kerrottuun Trump-tyyliin, hänen tulisi saada siihen lupa kaikilta kyseessä olevan teoksen tekijöiltä. Yksikin ”ei” riittäisi esityskieltoon, vaikka muut tekijät sanoisivat ”kyllä”.

Luvan antaminen teoksen käyttämiseen poliittisessa yhteydessä tai tällaisen käytön kieltäminen perustuu tekijän itsehallinnoimiin taloudellisiin tekijänoikeuksiin. Koska Teoston lisensoimat musiikin käyttöluvat eivät siis sisällä musiikin käyttöä poliittisessa yhteydessä, tulisi ehdokas X:n neuvotella myös käyttökorvaus tekijöiden itsensä tai mahdollisen kustantajan kanssa. Tilanteesta riippuen tekijä voi vedota myös moraalisiin tekijänoikeuksiinsa, tarkemmin sanottuna ns. respektioikeuksiin, jotka säilyvät aina tekijöillä itsellään.

MIKÄLI KÄY NIIN, että huomaat musiikkiasi esitetyn poliittisessa yhteydessä ilman lupaa, sinun (tai kustantajasi) on itse oltava yhteydessä tapahtuman järjestäjään ja kerrottava, että Teoston esityslupa ei koske teosten esittämistä poliittisessa yhteydessä.

Jos vetoat moraalisiin oikeuksiisi, sinun on perusteltava, miksi teosta on mielestäsi käytetty sen taiteellista arvoa loukkaavasti. Voit myös kieltää teoksen käytön jatkossa poliittisessa yhteydessä, ja sopia korvauksen takautuvasti niistä kerroista, kun musiikkia on käytetty.

EDELLÄ MAINITTU respektioikeus tarkoittaa muun muassa sitä, ettei teosta saa saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Teoksen käyttö poliittisessa yhteydessä ei aina ja automaattisesti ole teoksen taiteellista arvoa loukkaavaa. Mutta moraalisissa oikeuksissa on kyse myös tekijän persoonan ja tekijän ja teoksen välisen erityisen suhteen suojaamisesta.

On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi tuomioistuimessa arviointi moraalisten oikeuksien loukkauksesta tehdään objektiivisen mittapuun mukaan. Loukkaavuus ei voi perustua pelkkään tekijän subjektiiviseen näkemykseen.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tiettyä ideologiaa ilmentävän teoksen liittäminen vastakkaista ideologiaa edustavan teoksen yhteyteen voi loukata tekijän moraalisia oikeuksia.

Jos tekijä ei halua ”tunnustaa tiettyä väriä” tai haluaa olla täysin epäpoliittinen, hänellä on siihen oikeus. Tämä saattaa olla aivan pätevä syy vedota moraalisiin oikeuksiin ja saada respektioikeuden loukkaamisesta korvauksia oikeusteitse, mikäli sopimukseen ei muutoin päästä.

YHDYSVALLOISSA useat musiikintekijät ovat sekä viime vuoden että vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan ilmoittaneet julkisesti, etteivät hyväksy musiikkinsa käyttöä Trump-yhteyksissä. Heidän näkemyksiään ei ole kunnioitettu, ja oikeusjuttuja musiikin luvattomasta käytöstä on vireillä.

Village People ei ilmeisesti ole kieltänyt musiikkinsa käyttöä Trumpin kampanjoinnissa. Yhtyeen Twitteristä löytyy aiheesta viesti helmikuulta 2020: “Though we don’t endorse his use, we’re not in the position to prevent such use unless he crosses the line. He has not. We have Democrats and Republican fans alike”.

Y.M.C.A. -kirjoittajat ovat Henri Belolo, Jacques Morali ja Victor Willis. Heistä Willis on yhä yhtyeen riveissä.

Artikkelin asiantuntijahaastateltava: Martti Kivistö, johtaja, strategia ja toimintaympäristö, Teosto