Musiikintekijät -logo

Uusrahvaanomaisesta jatsista kissanpolkkaan - kaikki käy!

Uusrahvaanomaisesta jatsista kissanpolkkaan – kaikki käy!

Minkälaisten töiden parissa puuhaat tällä hetkellä?

Saimme juuri valmiiksi Daven suomenkielisen soololevyn! Olin projektissa mukana soittajana, sovittajana ja tuottajana. Mukana oli mahtavia muusikoita Daven lisäksi, mm. Sami Kuoppamäki rummuissa, Pekka Pohjola bassossa ja Antero Jakoila kitarassa. Lisävärinsä levylle tuovat sello, Veli-Pekka Bister; viulu, Jari Lappalainen; Markku Veijonsuo, vetopasuuna; Markku Johansson, trumpetti ja Pekka Toivanen, saksofoni, Mongo Aaltonen, perc..

Mitä kuuluu keikkarintamalle?

Olen juuri lähdössä Nummisen kanssa Etelä-Ruotsiin … ja meille on nytkin myyty kaikenlaisia keikkoja pohjalta Rovaniemeltä Dusseldorfiin…

Hetkinen. Eritelläänpä vähän. Kerrohan vähän tarkemmin näistä eri töistä!

Joo, no, Mauri Anteron kanssa meidän ohjelmisto koostuu hyvinkin erilaisista musiikkilajeista, riippuen aina vähän tilanteesta, missä ja kenelle esiinnytään. Nyt tämä Etelä-Ruotsin kiertueen ohjelmisto on tietysti ruotsiksi, mutta ohjelmistoa löytyy neljällä kielellä: suomi, ruotsi, englanti ja saksa. Musiikinhan meidän yhteistyössä säveltää M.A. ja minä sovitan ja soitan. Biisit ovat uusrahvaanomaisesta jatsista Wittgensteinin teksteihin sävellettyihin lied-konserttoihin. Ja sittenhän meidän ohjelmistoon kuuluu tämä underground-osastokin hyvin vahvasti…

Kuinka muuten aikoinasi osuit yhteen M.A.:n kanssa?

No, mehän puuhasteltiin 60-luvulla vähän niin kuin samaa merkillisyyttä, mutta eri puolilla… (naurua) eli Mauri oli mukana tässä ”Suomen Talvisota”-projektissa, johon lauluja kirjoittivat mm. Jarkko Laine, Rauli Badding ja M.A. Ja minä puolestani olin mukana sellaisessa Sperm-oopperassa, joka kierteli Kristianin kiertueen mukana ympäri Suomea. Ja sitten jossain vaiheessa – minähän soitin myös Wigwamissa – kun Wigujen työt vähenivät, me tapasimme Maurin kanssa sattumalta Love Recordsin toimistolla. Sanoin siinä ohimennen vaan M.A.:lle, että jos hänellä olisi joskus jotakin tuurauskeikkaa tai muuta hommaa, lähtisin mielelläni duuniin. Ja eipä kulunut kuin kaksi viikkoa, kun Mauri soitti ja pyysi keikalle – ja nyt tätä keikkaa ollaankin sitten tehty yhdessä jo 22 vuotta! Eikä loppua näy!

Teette myös edelleen lastenmusiikkia yhdessä?

Jo vain! Gommi ja Pommi voivat oikein hyvin. Tämä lastenlauluhomma on ollut antoisaa siinä mielessä, että meitä tilataan esiintymään mitä moninaisimpiin tilaisuuksiin – erilaiset festivaalit, lastenjuhlat sekä kuntien, kaupunkien ja yksityistyisten firmojen järjestämät tilaisuudet työllistävät meitä runsain määrin. Myöskin kaupunginorkesterit. Tänä syksynä esiinnymme lastenlauluinemme Lapin kamariorkesterin ja Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa – sinfonia-arreja näistä lastenlauluista on tehnyt mm. Jani Uhlenius ja Matti Puurtinen.

Kuinka paljon se hajottaa – tehdä niin paljon erilaisia töitä?

Kyllä se on pikemminkin rikkaus! Ajattele nyt – lennät jostakin ulkomailta diplomaattikutsuilta tai rock-festivaaleilta ja vaihdat frakin lennossa kissanpukuun ja menet haitari kainalossa soittamaan lastenjuhliin.

Ikimuistoisin hetkesi muusikko/sovittajan urallasi?

Niitä on kyllä tosi paljon. No, esim. kun olimme Wigwamin kanssa 70-luvulla kahden viikon kiertueella silloisen kovan kultti-progebändin Gongin kanssa. Kahtena päivänä oli konsertit Hammersmith Odeonissa Lontoossa. Me soitettiin ensin ja molempina päivinä kävi niin, että yleisö oli niin innoissaan, että vaati meitä yhä uudelleen takaisin estradille Gongin roudarit hermostuivat siinä määrin, että kävivät kiskomassa johdot irti meidän soittimista, jotta pääbändi pääsisi areenalle. (Se oli aika kutkuttavaa).

Edelleenkin monet sanovat Wigwamin olleen (haastattelija mukaan lukien) kaikkien aikojen paras suomalainen bändi. Lämmittääkö se mieltä?

Tottakai se lämmittää! Ja täytyy sanoa, että se oli todellakin aito ja rehellinen ryhmä. Se bändi ei ollut mitään fuulaa. Me tehtiin musiikkia tosissaan ja fiiliksellä. Se on hienoa, että ihmiset muistavat sen bändin, vieläkin, vaikka kaikki onkin nykyään näissä musabisneksissä täysin muuttunut… nykyään on eri arvot.

Millainen olit nuorena ja kuinka musiikki tuli elämääsi?

Hyvin ennakkoluuloton, kuten varmaan voi päätellä näistä mun musapuuhasteluistakin. Joo, mä olin valmis ihan mihin vaan! Ja mähän oon tehny keikkoja ihan 5-vuotiaasta lähtien, jonkinsortin lapsitähtenä. Tosi pienestä jo soitin tanssi- ja rokkibändeissä. Kyllä mä musikaalisuuden koen lahjana – sitähän, siis musikaalisuutta nimenomaan, ei todellakaan voi kenellekään opettaa!

Mikä saa sinut pysymään alalla – musiikin parissa?

No, se on ainoa asia, jonka hallitsen. Ja musiikki kiinnostaa mua valtavasti. Ja se, etta voin tuottaa, sovittaa, soittaa, esiintyä mitä erilaisimmissa paikoissa mitä erilaisempaa musiikkia. Se pitää ihmisen VIREENÄ!

Pedro on elävä Mr. Hyvä Fiilis – olipa hän sitten mikä puku päällä tahansa. Pysyhän edelleen vireenä, että saamme edelleen nauttia sinusta – ennakkoluulottomasta musiikkimiehestä!

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/1998

Selaa lehden artikkeleita