Vastaus on Kalle Lindroth.

”Olen utelias, elämänjanoinen ja mulla on nälkä oppia uutta. Varmaan siksi on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Tylsistyn nopeasti, jos asiat vain on”, hän sanoo.

”Toisaalta olen myös tarkkailija. Tuntuu luontevalta kuunnella ­– ja siten ottaa oppia muilta.”

Lindroth on 33-vuotias ja kirjoittanut lauluja 20 vuotta. Ensimmäisen nimi oli Bändi perustettiin. Se oli kuin ote päiväkirjasta: ”Kutosel päätettiin bändi perustaa, treenattiin kovaa vaik oltiin huonoja”.

Bändi oli Omicron. Se treenasi Helsingin Lauttasaaren ala-asteen musiikkiluokassa ruokavälitunneilla, vuoropäivin Smallin kanssa. Small oli rinnakkaisen kuutosluokan bändi, jota Kalle ihaili. Oma soittojoukkue aiheutti lähinnä päänvaivaa.

”Yritin opettaa mun toista biisiäni bändille, jossa kenelläkään ei ollut kokemusta soittamisesta. Hermo meni”, hän kertoo.

”Juoksin musaluokasta ovet paukkuen ja ilman päällysvaatteita pihalle. Smallin kundit leikki kukkulan kuningasta. Kiipesin lumikinoksen päälle ja sanoin Henri Saloselle: Noi jätkät ei osaa soittaa. Must tuntuu et meidän bändi hajoo. Hän vastasi: Ok. Tuu illalla mun luokse kuuntelee musaa.”

Näin sai alkunsa Smak. Biisit syntyivät kitaristi-laulaja Henkan (nyk. Hank Solo) ja laulaja-Kallen yhteistyönä.

”Sanoitettiin silloin tunteita abstraktisti, ei niinkään kirjoitettu tarinoita, kuten nykyisin teen.”

Smak menestyi Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Ääni ja Vimma -bändikatselmuksessa ja teki levytyssopimuksen, kun Kalle oli 14-vuotias. Levyt kipaisivat listoilla, biisit huomioitiin radiokanavilla ja keikkoja riitti.

Lindroth ei muista, miksi ryhtyi lauluntekoon jo ala-asteikäisenä. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että isä puhui paljon John Lennonista ja Paul McCartneysta, sekä se, että taitelija Katriina Honkanen oli perhetuttu. Hänet Kalle näki usein esittämässä laulujaan kitaran kanssa.

”Sieltä saattoi jäädä takaraivoon, että hei ja vau: jotkut ihmiset kirjoittaa biisejä”, Lindroth miettii.

Hän lauloi Suomalaisessa Poikakuorossa, soitti pianoa sekä pasuunaa ja haaveili kymmenvuotiaana kapellimestarin urasta.

”Olin siis klasarinörtti. Bändihommissa kiinnosti se, että tehtiin itse eikä opeteltu nuoteista musiikkia, jota joku muu oli tehnyt.”

Smak on ollut ”tauolla” vuodesta 2009. Lindroth syyttää siitä osittain itseään.

”Tein ihan hirveän paljon muutakin hommaa siihen aikaan. Saattoi siinä olla jotakin sellaistakin, että kun yksi porukasta on enemmän esillä, niin dynamiikka kärsii.”

Tällä Lindroth viittaa tv-näkyvyyteensä. Yläasteen ilmaisutaidon opettaja määräsi muutaman pojan koekuvauksiin, mikä johti muun muassa siihen, että Lindroth näytteli Kotikadussa Juusoa yhdeksän vuotta. Sosiaaliselle, ulospäin suuntautuneelle ihmiselle tarjottiin muitakin tv-töitä, eikä Kalle vielä silloin osannut sanoa ei.

Elämä oli hektistä ja uupumuskin iski, kun Kalle ja Henkka olivat vetäytyneet kaupungin kiireistä Ylläkselle biisinkirjoitushommiin.

”Siellä hiljaisuuden ja pimeyden keskellä mulle tuli äkkiä tosi huono olo. Luulin että kuolen. Henkka toimi rationaalisesti ja soitti aikuisen paikalle. Lääkäriltä sain diagnoosin: burn out. Perheen tuella toivuin siitä nopeasti, nuori kun olin. Vasta 16-vuotias.”

Sen jälkeen Lindroth on hoksannut väsymyksen oireet ajoissa ja osannut tehdä korjausliikkeitä. Näin tapahtui Tukholmassa 2017. Mutta siihen päästään myöhemmin.

Smakin jälkeen alkoi syväsukellus laulujen kirjoittamiseen.

”Ajattelen, että biisinkirjoittaja pääsee lahjakkuudella tiettyyn pisteeseen saakka, mutta näkemystä löytyy vain tekemällä.”

Warnerin A&R Asko Kallonen kannusti lähtemään soolouralle suomenkielisenä laulaja-lauluntekijänä. HMC tarjosi kustannussopimusta.

”Sain ihan hyvät paperit lukiosta ja olisin voinut hakea yliopistoon lukemaan jotakin järkevää. Valitsin musiikin”, Lindroth kertoo.

”Ja sitten, kahden vuoden ajan, valitsin musiikin joka aamu uudestaan. Harjoittelin biisinkirjoittamista yksin pianon kanssa. Se ei ollut aina kivaa. Tutkin suomalaisten lauluntekijöiden, kuten Juicen, Hectorin ja Gösta Sundqvistin, biisien sisältöjä ja muotoja. Etsin omaa tapaani tehdä. Kirjoitin parisataa biisiä”, Lindroth kertoo.

Yksi sinkku, Annika (Warner, 2014), julkaistiin. Kokonainen Kalle Lindroth -sooloalbumikin tehtiin. Mutta mihin se jäi?

”Me haluttiin tuottajaksi joku uusi nimi. Löytyi Jurek, joka tuolloin oli Kaiulla työharjoittelijana. Meillä lähti vähän lapasesta”, Lindroth kertoo.

”Rakennettiin tuotantoja kuin Iisakin kirkkoa. Mun piano & laulu -meiningillä tekemät biisit on pienimuotoisia ja niissä on vahva tunne. Kun sellaisia lähdetään buustaamaan valtavan isoilla tuotannoilla, niin ydin saattaa kadota. Me saatiin Jurekin kanssa aikaan hemmetin hyvän kuuloista musaa, jossa oli hetkensä, mutta joka ajoittain ei tuntunut missään.”

Lindroth puhalsi pelin poikki ja laittoi sooloprojektin tuumaustauolle. Samaan aikaan myös paras ystävä ja musiikillinen yhteistyökumppani Antti Tuisku oli artistiuransa suhteen mietintämyssy päässä: joko hänestä tulisi Suomen isoin poptähti tai sitten hän lopettaisi.

Tuisku halusi Lindrothin tekijätiimiinsä ja kysyi, tietäisikö tämä ketään projektiin sopivaa tuottajaa.

”Sanoin, että pitäisköhän meidän lähteä Lappiin ton Jurekin kanssa. No. Kaikki tietää mitä siinä sitten kävi”, Lindroth sanoo.

”Toki asiat eivät tässäkään projektissa tapahtuneet mitenkään helposti ja nopeasti. Ennen kuin idea pelin avanneeseen Peto on irti -biisiin syntyi, me oltiin Antin kanssa käyty jo viisi vuotta läpi sitä vaihetta, kun asiat hänen urallaan eivät menneet putkeen. Paljon taustatyötä siis oli tehty ja etsitty juttua, mikä olisi totta Antille ja koskettaisi myös yleisöä.”

Tuiskun kymmenes albumi En kommentoi (Warner 2015), jota olivat kirjoittamassa myös muun muassa sanoittaja Saara Törmä ja säveltäjä Aku Rannila, myi hullun paljon, voitti kaksi Emma-pystiä ja puhalsi Tuiskun uran uuteen lentoon.

”Menestys oli niin valtavaa, että mua alettiin repiä biisintekijänä joka paikkaan.”

Vuosina 2015–2017 Lindroth teki paljon co-writesessioita ja osallistui biisileireille Suomessa ja ulkomailla. Ajatus siitä, että jokaisesta sessiosta oppii jotakin, vaikka biisit eivät päätyisi julkaisuun, kantoi aikansa. Paljon biisejä toki menikin eteenpäin.

Mutta eräs hetki Tukholmassa laittoi miettimään. Takana oli kaksi kuukautta aktiivista biisintekomatkustelua. Sille päivälle sovittu kiinnostava kirjoitussessio oli vaihtunut ei-niin-mielenkiintoiseen sessioon Aasia-popin parissa. Ja ihan kelpo majoituskin piti vaihtaa hotellin kellarikerroksen huoneeseen.

”Väsyttävän päivän jälkeen otin sieltä bunkkerihuoneesta puhelun kotiin. Tajusin, että en halua olla täällä enkä halua olla tällainen isä pienelle lapselle.”

Sen jälkeen Lindroth on tehnyt satunnaisia kirjoitussessioita todella vähän. Hän pitää vahvuutenaan projekteja, joihin sitoudutaan myös emotionaalisesti, puolin ja toisin.

”Artistit, joille nykyisin teen, ovat aina jollakin tasolla myös frendejä”, hän sanoo.

”Kotimaisista Antti Tuisku, Pete Parkkonen, Isac Elliot ja sitten on italialaiset Benji & Fede sekä Irama. Nämä kaikki ovat mulle enemmän kuin yksittäisiä kirjoitussessioita. Olen ainakin jollain tavalla osa heidän kehitystarinaansa.”

Ja sitten on tietenkin duo Ida Paul & Kalle Lindroth. Se sai alkunsa vähän sattumalta.

Kokeneena co-writetyöläisenä Lindroth oli tottunut siihen, että studioissa tai yöelämässä lausutut ’hei tehdään joskus jotain yhdessä’ -heitot eivät välttämättä tarkoita mitään. Mutta eräällä Music Finlandin Song Hotel -reissulla tuli tutuksi Ida Paul, joka Suomeen palattua soittelikin perään: hei sä lupasit, että pidetään kirjoitussessio!

”Se oli poikkeuksellista. Ida oli silloin tosi nuori, ehkä 19. Mä olen häntä seitsemän vuotta vanhempi”, kertoo Lindroth.

”Me sovittiin kirjoitussessio, ja kun ei löydetty siihen ketään tuottajaa, päätettiin tehdä biisi kahdella akkarilla. Syntyi Hakuammuntaa.”

Lindroth näyttää puhelimestaan videota, joka on kuvattu marraskuussa 2015 Warnerin toimistolla.

”Tässä me lauletaan Hakuammuntaa vasta toisen kerran alusta loppuun. Oltiin juuri viimeistelty se, kun Asko Kallonen sattui paikalle ja halusi kuulla ja kuvata meidän biisin. Sovittiin hänen kanssaan, että kirjoitetaan lisää miettimättä sen kummemmin, mihin tarkoitukseen biisit tulee. Ei meillä siinä sellaista ajatusta ollut, että meistä tulee duo.”

Mutta niin siinä kävi. Kaksikko kitaroineen kirjoitti ja biiseistä tuli hyviä. Hakuammuntaa julkaistiin Ida Paul & Kalle Lindroth -duon ensimmäisenä singlenä. Se on yhä heidän isoin hittinsä 11,5 miljoonalla Spotify-striimillään. Kahdesta ensimmäisestä albumista on tullut platinaa ja tuplaplatinaa sekä Emma-ehdokkuuksia.

Lindroth ei osaa eikä edes halua analysoida liikaa sitä, miten hänen ja Ida Paulin biisit syntyvät. Kun ensin on juteltu, mistä aiheesta ja millä näkökulmalla tehdään, laulu lähtee liikkeelle vaivattomasti. Kirjoitustilanteissa on taikaa ja akkarit soivat edelleen.

”Mulla on yhä puhelimen sanelimessa tallella se hetki, kun alettiin yhtäkkiä vaan laulaa kaksiäänisesti. Ja se kuulosti poikkeuksellisen hyvältä.”

”Ollaan me paljon puhuttu siitä, että mitä ihmettä siinä kirjoitustilanteessa oikein tapahtuu. Mutta ei me tiedetä. Pakottamalla ainakaan ei ole koskaan syntynyt mitään. Lähes valmiin biisin kanssa tulee kyllä niitä tilanteita, kun mietitään yhtä sanaa tai lausetta puoli päivää.”

Duo Ida Paul & Kalle Lindroth julkaisi marraskuussa kolmannen albuminsa Koko maailma meidät näkee. Koska keikkapaikkoihin on koronan jälkeen ylitarjontaa esiintyjistä, päätti duo levähtää ja lähteä seuraavalle kiertueelleen kesällä 2023.

Miettiessään, mitä tekisi kesää odotellessa, Lindroth soitti Tukholmaan Mark Frylle, joka on Warner Music Nordicsin presidentti ja Ruotsin Warnerin toimitusjohtaja.

”Ajattelen, että nyt kun olen toiminut pitkään pöydän toisella puolella musiikintekijänä, mulla voisi olla annettavaa työssä levy-yhtiöllä”, Lindroth sanoo.

”Ala on sisäisessä murroksessa ja mulla on sellainen olo, että nyt tapahtuu. Jos musiikintekijät eivät saa riittävän hyvää korvausta työstään perinteisessä ääniteteollisuudessa, on vaarana, että he kaikkoavat muualle. On peliala ja sosiaalisen median alustat ­– ja vaihtoehtoisia musiikin jakelukanavia tulee koko ajan lisää. Ruotsin Warnerilla pohditaankin jo sitä, miten yhtiö voisi palvella artisteja ja tekijöitä nykyistä paremmin. Muun muassa tätä yhtälöä olen lähtenyt ratkomaan A&R-koordinaattorina.”

Pesti kestää yhdeksän kuukautta. Tällä kertaa perhe on mukana. Kirjoitussessioitakin Lindroth aikoo tehdä Tukholmassa, mutta vain valikoidusti ja sopivassa määrin.

”Tulen kirjoittamaan lauluja ihan sinne kiikkustuoliin saakka.”

Artikkelissa mainittujen biisien tekijätiedot
Peto on irti: Kalle Lindroth, Jurek, Antti Tuisku, Saara Törmä, Aku Rannila

---

ALBUMIT

Ida Paul & Kalle Lindroth
Koko maailma meidät näkee (Warner 2022)
Vuonna nolla (Warner 2020)
Nää kaikki kertoo susta (Warner 2018)

Smak
Shopping Mall Religion (Warner 2009)
Elohopeaa (Warner 2006)
Sic Transit (Break A Leg Entertainment 2004)