Musiikintekijät -logo

Uusia jäseniä

Uusia jäseniä

Jari Salonen syttyy kantrista

Tuore Elviksen jäsen Jari Salonen on turkulainen mainosmies, joka on lähtenyt sanoittajan uralle. Syntyjään kuusankoskelaisen Jarin tekstejä on tähän mennessä levytetty seitsemän; tunnetuin lienee Katri Helenan Viimeinen kuulutus (säv. Esa Nieminen). Jari kertoo kirjoittaneensa koko ikänsä, mutta tehneensä tekstejä varsinaisesti kolme vuotta.

– Olen ollut kauhean laiska. Mahdollisuuksia olisi ollut, olen tavannut hauskoja alan ihmisiä moneen otteeseen ja saanut aina hyvän vastaanoton. En vaan ole saanut aikaiseksi.

Käyt Ikaalisten lauluntekijäkoulutuksessa moottoripyörällä Turusta käsin.

– Kolme kertaa viikossa. Olen oppinut hienosäätöä ja toivon, että osumatarkkuus paranee. Kun saa tekstin valmiiksi, tulee sitä katsottua ehkä vielä vähän tarkemmin. Ennen oli sellainen tuntu aina, että nyt se on valmis ja niin ihana! Sitten muutaman päivän päästä ajattelee, että mitähän olen tuossakin tarkoittanut.

– Koulutus on ollut mielenkiintoista. Se on loppusuoralla nyt ja siellä pidetään demostudiota, jonka jätän väliin koska teen vain tekstejä. Toisaalta muilla on sitten enemmän tilaa.

Teet tekstejä myös sävellyksiin?

– Alussa vähän vierastin sitä, mutta sekin tuntuu aika mukavalta. Ehkä olen kaavamainen mies, mutta jos kirjoittaa ensin tekstin, helposti tulee kauhean perusmitallista. Ilman sävellystä ei osaisi kirjoittaa just sen näköistä riviä ja sen mittaisia värssyjä. Tulee vaihtelua kirjoittamiseen sävellyksien kautta.

– Käännöksiä on hauska tehdä, mutta taloudellisesti ne ovat epäkiitollisia. Niistä ei yleensä saa mitään käännöspalkkioita eikä teostotuloja. Sanotaan, että kääntää ja tehdä saa, mutta rahat pidämme me.

Kuka niin sanoo?

– Laulun tekijä. Yleensä on niin. Ikaalisissa tekstintekijät ovat kaikki puhuneet samaa: käännösluvan saa aika hyvin, mutta osuuksia Teostosta ei. Toisaalta niitä on vaan niin kiva tehdä.

Soitatko itse?

– Olen ihan kirjoittaja. Kun täytin 50 viime vuoden lopulla, sain lahjaksi digipianon ja menin pianotunnille. Maijan pikku karitsa tulee kuule tanakkana ulos. On kiva oppia uutta, ja ymmärtää nuotista jotain kun saa eteensä laput mihin pitäisi teksti tehdä.

Useimmat levytetyt tekstisi on säveltänyt Esa Nieminen.

– Tapasin hänet sattumalta Itävallassa 15 vuotta sitten. 3 vuotta sitten tehtiin erään kaverin kanssa demonauha. Lähetin sen Esalle vanhaan tuttavuuteen vedoten. Esa tykkäsi teksteistäni ja halusi käyttää niitä.

– Tekstejäni on mm. Marita Taavitsaisen uudella levyllä Tää se laulu on, Paula Koivuniemellä on Usko uuteen rakkauteen ja Souvareilla Kun sun sylissäsi oon, Kris Kristofferssonin biisi. Solistiyhtye Suomi teki biisin Sä vain haluut. Sanna Pietiäisen tulevalla levyllä on 2 tekstiäni ja Taivaanrannanmaalarien levylle tulee 4.

Myös mainostoimisto Satumaassa Turussa teet copywriterina luovaa työtä.

– Ikaalisten koulutushan oli vähän kuin sapattivapaa; siinä oli tilaisuus miettiä mitä haluaa tehdä. Huomasin, että tämä mainostoimistoduuni on saman suuntaista. Kirjoittaminen on sinällään kivaa. Ja toisaalta niin erilaista, että aion kyllä yrittää potkia näitä molempia rinnakkain eteenpäin.

Onko iskelmämusa lajisi, kuten mainituista artisteista voisi päätellä?

– Ei tyylillä ole väliä. Kantri on lähellä sydäntäni, ehkä siksi että kantrissa on 80 % tekstiä ja 20 % sävellystä. Ne on niin jylhiä stooreja. Kun kuuntelee yhden hyvän kantrin, niin siitä saa ajatusta viideksi iskelmäksi – mitenkään iskelmää halventamatta. Siellä on niin paljon tarinaa ja tunnetta. Mielelläni kirjoitan iskelmää, sitä on mukava tehdä.

Maija Baricin lauluja inspiroi sadun ilmapiiri

Tuore Elviksen jäsen, helsinkiläinen Maija Baric valmistui 1970-luvun puolessa välissä nukketeatterialan ammattiin ohjaajana, nukentekijänä ja nukeilla näyttelijänä Prahan nukketeatterikorkeakoulusta. Baric on toiminut alusta asti 1977 perustetun Nukketeatteri Sampon taiteellisena johtajana ja ohjaajana. Sampo on vireä teatteri, esityksiä on n. 300 vuodessa. Monen produktion käsikirjoituskin on Maijan kynästä. Hän on julkaissut useita nukketeatteria käsitteleviä kirjoja sekä lasten kuvakirjoja. Lauluntekijänä Maija on ehtinyt tehdä puolensataa levytettyä laulua.

– Musiikki on kulkenut aina mukanani lapsuudenkodista lähtien. Musiikki oli myös vahvasti mukana jo ensimmäisessä Sampon esityksessä. Näin voimakkaasti sen yhteyden, joka musiikilla ja symbolisella teatterinukella on. Mielestäni ne ovat loistava pari. Musiikki toimii nuken tulkkina paremmin kuin puhe ja replikointi, koska musiikin kautta nukke ilmentää erilaisia tunteita ja ajatuksia, jotka katsojan omassa mielikuvituksessa vielä täydentyvät.

Teatteritaiteessa visuaalinen puoli nousee Maijan mielessä kuvina. Runkona on aina teksti, johon näytelmää tehdään.

– Ideat voivat syntyä kangaskaupasta yhtä lailla kuin luonnosta tai iltapuvun kankaasta oopperassa. Tapani tehdä musiikkia toimii samalla lailla: laulut tulevat minulle hyvin valmiina, sekä sävel että sanat. Sävelmiin teen joskus pienen pieniä muutoksia. Sanoja saatan pyöritellä edestakaisin. Riimittelyssä suosin alku- tai loppusointua ja niiden eteen kyllä työskentelen. Melodiat vain tulevat jostain. Usein ne nousevat nukketeatterin maailmasta. Hyvin monet lauluistani ovat syntyneet merellä meloessani.

Millä tavalla sävellät ja tallennat laulusi?

– Pianon tai kitaran kautta siirrän ne päästä nuoteille. Minulla on myös hyviä tukihenkilöitä. Ehkä paras heistä on toiseksi nuorin tyttäreni Maria, musiikinopiskelija, jolla on absoluuttinen korvakin. Hän nuotintaa lauluni tarkkaan ja tahdeilleen oikein.

Harrastat laulua, mutta et kuitenkaan laula omilla levyilläsi?

– Lapset ja nuoret tai musiikin ammattilaiset tekevät sen. Olen tehnyt yhteistyötä Sibelius- Akatemian kansanmusiikin osastolta valmistuneiden muusikoiden kanssa. Jotkut muusikot taas työskentelevät teattereissa tai soittavat erilaisissa etnoyhtyeissä. Olen halunnut, että he tulkitsevat lauluni, jolloin niihin tulee myös tuore näkökulma tulkinnan myötä.

Maijan musiikkia on ilmestynyt kuudella CD-levyllä. Paria lukuun ottamatta kaikki laulut niillä ovat hänen tekemiään. TV1:n Joulukalenterissa 1998 esitetyistä lauluista osa on levyllä Ihana Joulu (1996). Nuottikirjoissa Maijan lauluja on viitisenkymmentä.

– En voi pakottaa itseäni pianon, kitaran tai pöydän ääreen laulun tekoon, vaan odotan koska lauluja tulee. Ja kun tulee, voi tulla vauhdillakin: Oi lumoa, oi valoa (2001) -levyn laulut kuukauden aikana kaikki. Unta ja unelmia (2004) -levyn paristakymmenestä laulusta 18 omaani tulivat myös aika vauhdikkaasti.

– Yleisöstä saan innoitusta ja voimaa, kun päivittäin saan olla sadunomaisessa tilassa. Sadun ilmapiiri on inspiroinut minua musiikin tekemiseen. En ole ammattimainen musiikintekijä, mutta teen niitä lauluja sydämelläni.

 

Teksti: Juha Kaarsalo

Kuvat: Juha Kaarsalo (1), Ari Aalto (2)

 

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2005

Selaa lehden artikkeleita