Itäisessä Helsingissä sijaitsevan Puotilan kartanon pihamaa kylpee keväisessä valossa. Vielä on viileää, mutta kohta nurmikko vahvistuu ja on valmiina ottamaan vastaan suurta suosiota saaneen Ufon Laulukerhon, joka on kesäisin työllistänyt esiintyjiä jo useamman vuoden. Laulukerho työllistää myös klubin isää, laulaja ja lauluntekijä Ufo Mustosta, joka istuu pöydässä säätämässä esiintyjälistaa.

”Viitisen sataa on ollut jo pari kesää kävijämäärän keskiarvo. Ja jengiä tulee jo muualtakin”, Ufo toteaa.

Ufo Mustosen tutut tietävät, että ennen kuin päästään puhumaan työasioista, saa kuulla siitä, mitä liikuntaa Ufo on sinä päivänä harrastanut. Nykyään kyse on useimmiten tenniksestä tai lenkkeilystä.

”Skidinä riehuin urheilun parissa ihan joka paikassa ja tosiaan aika paljon nykyäänkin. Oli tennistä, uimahyppyjä ja futista monen muun lajin lisäksi. Viulunsoitto alkoi kuitenkin viedä huomiota nopeasti. Se oli kokonaisvaltaista teorioineen ja orkestereineen, joten suhde musiikkiin syveni vauhdilla. Musanumero nousi ja liikuntanumero laski. Olinkin varma tulevasta muusikkoudestani jo teininä.”

”Vankkaa kulttisuosiota edelleen nauttivassa Hearthillissa viulu näyttelee vahvaa roolia sähkökitaran kanssa.”

Tie musiikkialalle kulki koulun musiikkiluokan ja Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorion kautta äänityssessioihin, ja sitä kautta ensin Hearthillin sekä Riki Sorsan Leirinuotio-orkesterin viulustiksi.

”Hearthill breikkasi pian, mikä johti osaltani Ogelin ja intin skippaamiseen. Kiersimme viitisen vuotta, ja kun olimme jäämässä tauolle palattuamme Euroopan kiertueelta, Riki pyysi mua bändiin vierailtuani soittamassa Joki-biisiä hänen laivakeikallaan. Näin kiertue-elämä sai jatkoa.”

Vankkaa kulttisuosiota edelleen nauttivassa Hearthillissa viulu näyttelee vahvaa roolia sähkökitaran kanssa, kertoo Ufo.

”Jussi Sydänmäki on laulajana oikeutetusti front man, ja mä ja Samuli Laiho vähän niin kuin laitahyökkääjät. Viulu ei ollut bändissä mikään kuriositeetti, vaan iso osa sointia. Se oli mukavaa ja oltiinkin tasavahva joukkue ja perhe. Vaikka välillä isot persoonat vähän kolahtelikin, tähdättiin kuitenkin samaan maaliin.”

”Soitin aikoinaan niin monta tuntia päivässä, että soittaminen tuli uniin.”

Musiikkia ei Ufon mukaan koskaan pääse pakoon. Koko ajan soi jotain päässä ja ideoita tulvahtelee mieleen jatkuvasti.

”Musa on ollut aina mulle tosi kokonaisvaltainen juttu. Soitin aikoinaan niin monta tuntia päivässä, että soittaminen tuli uniin. Oltiin junnuina Iiro Rantalan kanssa musaleirillä kämppiksiä, ja kerran yöllä huomasin, että Iiro ynisi kädet vispaten ilmassa nähdessään unta soittamisesta. Luulen että mulla on ollut samanlaisia hetkiä. Musa täyttää koko ukon.”

Miten biisisi syntyvät?

”Yleensä aloitan päivän sohvalla kitara sylissä ja soittelen niitä näitä. Ennen pitkää joku sointukulku tai riffi alkaa elämään ja vie jonnekin, ehkä aiheeseen, mikä voi johtaa sanoihin. Sitten pitääkin pusertaa persettä penkkiin ja alkaa tuottamaan lyriikkaa.

Teen yleensä tekstin muutamaan kertaan, kunnes se on järkevä. Tämä on kin se työläin ja aikaa vievin osuus; saa da teksti ja biisin tunnelma osumaan ja koko juttu maaliin.”

Ufo vie bändilleen melko valmiita biisejä, ainakin tekstien osalta. Sitten sovi tusta mietitään yhdessä pitkäaikaisen soittokaverin ja kitaristin Peter Engbergin kanssa.

”Vältän liikaa etukäteen koneella sovittamista, koska se on turhaa. Yleensä biisi on joko kantri-, americana- tai vaikka bossapohjainen, ja siitä sovituksen voi sitten viedä mihin vaan”, Ufo hymyilee.

”Yhdessä sovittaminen on ihanaa. Viimeistely tehdään sitten tuottaja Janne Oinaksen kanssa. Hänellä on hyviä ja vahvoja ideoita siitä, miten biisi viedään loppuun.”

Ufon musiikissa kuulee usein vaikutteita Brasiliasta.

”Tän hetkisen kokoonpanon syntyessä mulla oli tosi paljon brasilialaishenkistä matskua. Peter ja Marko Timonen (rummut ja perkussio) ovat perehtyneet brasilialaiseen musiikkiin perinpohjaisesti. Lattarimusiikin osaaja on myös basisti Jarno Karjalainen, ja kosketinsoittaja Seppo Kantonenkin on brassimusassa kuin kala vedessä. Ajatus oli joskus, että ollaan brasilialaisia maahanmuuttajia, jotka yrittää päästä Suomen radioon. Kerran Peten ja Markon kanssa osuimme samalle työväenopiston portugalin kurssille, toisistamme tietämättä!”

Kuinka paljon mietit etukäteen, soiko uusi biisi radiossa vai ei?

”Mä mietin sitä vähän ja tuottaja Janne Oinas miettii sitä paljon. Alkuvaiheessa en miettinyt ollenkaan, mutta kyllä mä kellotan biisejä sitten, kun vien niitä bändille. Ja ahdan niitä tiettyihin raameihin sovituksellisesti, mutta muuten muotoa en niin paljon funtsi. Biisi voi olla omassa mielessäni tietyn kuuloinen ja tuottajan mielessä jotain ihan muuta. Rokkibiisistä voi tulla bossaa ja päinvastoin.”

Suomen kieli on Ufolle tärkeä ja kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä. Hän kuunteli nuorena vain suomalaisia biisintekstejä.

”Tuomari Nurmio, Dave Lindholm, J. Karjalainen ja Kauko Röyhkä, ehkä myös Juice Leskinen olivat sellaisia, joita kuuntelin tekstien vuoksi. Pidän vahvoista laulunteksteistä, jotka toimisivat jopa runoina.”

”Muualla vietetty aika on tärkeää luovuuden kannalta.”

Pandemian jälkeen Ufo luopui vanhasta työhuoneestaan ja palasi juurilleen, eli vanhempiensa rintamamiestalon kellariin.

”Se on toimiva työhuoneena ja siellä olen nuorena viettänyt lukemattomat tunnit viulun kanssa. Haaveilin siellä ammattilaisuudesta ja mietin, mitä muusikkous voisi olla. En ole siis päässyt puusta pitkään! Bonuksena on toki se, että voin jeesata vanhempiani monissa asioissa ja syömme usein lounasta yhdessä. Win-win.”

Ufo on tehnyt monta kirjoitusreissua maisemiin, joista inspiroituu.

”Oon ollut muun muassa Portugalissa ja Ranskan Normandiassa kirjoittamassa biisejä. Etenkin Turun saaristo on ollut pitkään henkinen tukikohta, joka ruokkii mua. Kalastus saattaa tosin joskus viedä työltä voiton”, Ufo hekottaa.

”Itse reissussa ei aina välttämättä synny valmiita biisejä, vaan päädyn ulkomailla kirjoittamaan vaikka Kontulasta, ja kotona palaan taas ulkomailla tulleisiin ideoihin ja reissun tunnelmiin. Muualla vietetty aika on tärkeää luovuuden kannalta.”

Niin on myös Puotilan kartano, missä Ufon Laulukerho soi koko kesän.

5 x Set up

Kuvat: Ufo Mustosen arkisto

“Bändini studiossa: Janne Oinas, Peter Engberg, minä, Anssi Nykänen, Seppo Kantonen ja Jarno Karjalainen.”

“Tykkään tehdä kirjoitusreissuja. Tässä olen Ranskan Normandiassa.”

Hearthill Tavastialla: Ufo Mustonen, Jukkis Kiviniemi, Heikki Tikka, Jussi Sydänmäki ja Samuli Laiho. (Kuva: Juha Seila)

“Puotilan Kartanon pihalla on välillä tungosta. Näkymä Kartanon vintiltä.”

“Saaristossa kelpaa olla, luoda uutta ja kalastaa.”

…

Mainittujen kappaleiden tekijätiedot:
Joki (Boat on the river), säv. & san. Tommy Shaw, suom. san. Pia Partanen

---

Ufo Mustonen (Mikko Mustonen, s. 1968) on helsinkiläinen muusikko ja laulaja-lauluntekijä. Häneltä on julkaistu sooloalbumit Ufo (Warner 1997), Kuudes aisti (Warner, 2009) ja Väinämöinen (Impossible Music, 2021). Uusimmalla singlellään Tyhmä tyhmä (Impossible Music, 2024) hän duetoi Siiri Nordinin kanssa. Kappaleella pohditaan omia ratkaisuja, kadutaan tehtyjä valintoja ja myönnetään, että on erehdytty.