Tukka ja järki samassa päässä

Mariska Haastattelu

Tukka ja järki samassa päässä

Mariskan paksujen rastojen alla muhii monenlaista. Neljäs levy on valmisteilla ja sanoituksia on syntynyt myös muille artisteille Jenni Vartiaisesta Saniin.

– En tiedä voiko tulevan levyni monenkaan kappaleen kohdalla puhua enää hip-hop tai räp -vaikutteista, ihan lauluja ne ovat. Edellinen levyni oli sen verran vakava, että nyt haluan tehdä kevytkenkäisempiä biisejä, hän nauraa.

Mariska on lahjakas lauluntekijä ja sanoittaja, jonka  musiikin yhteydessä on puhuttu sanoitusten kantaaottavuudesta ja feministisestä asenteesta. 

– Feministisyyden mielikuva johtuu muutamasta biisistä. Lähinnä toivoisin suvaitsevaisuuden ja tasavertaisuuden lisääntyvän, vaikka naisen näkökulmasta tietysti laulujani kirjoitan.

Itse asiassa Mariskan kappaleet käsittelevät maailmaa niin monipuolisesti, että olisi typistämistä korostaa pelkästään niiden feministisyyttä. Ne ottavat kantaa asioihin unohtamatta bailausta ja juhlaa, niitä arjesta irtautumisen tilanteita, joissa musiikkia kuulijoille keikoilla esitetään.

Mariska ei ole koskaan silotellut sanojaan tai edes pelännyt musiikkinsa vastaanottoa. 

– Sensuuri toimii biisinteon yhteydessä. Siinä vaiheessa jää pois aiheet, jotka eivät tunnu oikeilta. Aika huoletta olen asioita käsitellyt. Lähipiiri, kuten äiti saattaa pelätä musiikkini vastaanottoa enemmänkin. 

Mutta eipä pelättävää ole ollut sillä homma on toiminut Mariskan kohdalla varsin hyvin. Hän elää pitkälti musiikista, mikä on suuri saavutus Suomen kokoisessa maassa. 

– Minulle miellyttävin tapa tehdä sanoituksia toisille artisteille on niin, että tunnen hänet tai opin tuntemaan työprosessin aikana kuten Jenni Vartiaisen tapauksessa. Silloin tekstejä on helpompi tehdä. Tällaiset pienet, inhimilliset seikat vaikuttavat paljon.

– Omien biisien teko on muuttunut vuosien kuluessa. Välillä teen itselleni kieltoja ja rajauksia. Viime vuonna otin punaiseksi langaksi, että yritän välttää tunteista suoraan puhumista ja korvaan helpot ’tuntuu siltä ja tältä’ jollain muulla tavoin. Vältin tunteilua. Ei se kuitenkaan mikään ehdoton kielto ollut vaan koetan ilmaista asiat muilla tavoin. 

– Ihmissuhdebiisejä olen yrittänyt välttää viime aikoina, vaikka niihin aiheisiin aina tulee palattua. Yritän löytää uutta, etten aina pysyisi itselleni tyypillisessä tyylissä. Esimerkiksi television hömppäohjelmia katsoessa ja lehtiä lukiessa saan paljon ideoita.

– Teen biisit niin, että hyräilen ne kasetille. Ja usein jätän äänittämättäkin. Jos kappale on hyvä, jää se mieleen muutenkin.

Musiikkia Mariska kertoo kuuntelevansa laidasta laitaan: bluesia, soulia, jazzia, hip-hoppia, rokkia ja iskelmää. Cesaria Evoran keikka on seuraavaksi syynissä.

– Usein on sellainen fiilis, että mitä vanhempi artisti, sitä mieluummin menen katsomaan.

Myös suomirockin löytyminen on ilahduttanut artistia. Ja hän sanoo, että oman äidinkielen hallitseminen on loputon haaste.

Maailman lapsi

Mariskan musiikissa kuulee kaikuja maailmalta niin sanoituksissa kuin musiikillisesti. Silti hän kertoo, ettei loppujen lopuksi ole matkustanut hirveästi Euroopan ulkopuolella Kuubaa ja Beniniä lukuun ottamatta. Eikä hän myönnä saaneensa hirveästi vaikutteita kreikan ja latinan opiskelustaankaan Englannissa.

– Lintsasin aika paljon. Toki latinan perusteet ovat auttaneet muiden kielten ymmärtämistä.

Ujous väheni Englannissa. Mieleen palaavat helposti ajat kun hän alle parikymppisenä  saattoi viettää Englannissa kolmekin tuntia vieraassa seurassa tuppisuuna.

– On hyvä osata vastata muutoinkin kuin yhdellä sanalla,, hän kertoo sosiaalisen kanssakäymisen haasteista. Myös musiikkimaku laajeni Englannissa ja musiikillisia vaikutteita tuli lisää.  

Imitointi olisi hip-hopissa turhaa. Esimerkiksi afroamerikkalaisten kollegoiden tausta on Mariskan mielestä niin eri, että sieltä on turha ammentaa suoraan aiheita. 

Oma ääni tuntuukin olleen lauluntekijän hallussa alusta lähtien vaikka hän kertookin, että alkuaikojen sanoitukset punastuttivat jossain vaiheessa. Hän piti niitä kömpelöinä, mutta on sittemmin päässyt sinuksi menneiden tuotosten kanssa ja yrittää kehittää ilmaisua kaiken aikaa. 

– Toivoisin, että tulevalla levylläni raskaatkin aiheet olisivat paketoitu hilpeään kuoreen. 

Mariska peilaa suomalaisia tarinoita, mutta musiikki on tunnetusti kansainvälinen kieli ja siitä voi ymmärtää muita elementtejä, vaikkei kieli olisikaan tuttu. Hän on myös kääntänyt sanoituksia englannista suomeen.

Vaikuttaminen

Mariskan laulut kuulostavat tiedostavan ihmisen tekemiltä. Hän ei kuitenkaan tunnusta ismejä tai muita, kristitty hän kuitenkin kertoo olevansa ja puheen lomasta kuultaa huoli luonnon tulevaisuudesta. Suvaitsevaisuus on myös tärkeä elementti. Rasisminvastaisuus kuultaa kaikessa, jopa hiusmallissa.

– Olen miettinyt viime aikoina voiko musiikilla vaikuttaa. Ennen en uskonut siihen, mutta mieli on muuttunut.  Vaikuttaahan ihmistenvälisessä kanssakäymisessäkin hymyileekö vai haistattelee. Kyllähän koskettava, hyvän- tai pahantuulinen ja sanoman sisältävä laulu rohkaisee, antaa voimaa, ihastuttaa, ajaa itsesäälin partaalle, vihastuttaa…kaikkea tota ja paljon muuta.

Ja mistä tulevat laulut kertovat?

– No ehkä juopottelun kiroista, sekä pikkutuhmasta ruoanlaitosta, ystävyydestä, säästä, pelaamisesta, kiireettömyydestä, muun muassa.

Muutama tulevan levyn biisi on jo tehty studiossa ja poikkeaa aiemmasta tuotannosta siten, että biisit on soitettu soittajien kanssa studiossa  ja osa soittimista yhtä aikaa samassa huoneessa. Jo äänitetyissä kappaleissa ovat soittaneet Pirkka Uustalo bassossa, Klaus Suominen pianossa, Jaakko Jakku rummuissa ja Jukka Immonen on tuottanut ne. Kukin soittaja on löytynyt matkan varrelta eri projekteista.

– Teen biisien raamit, pikemminkin rungon ja sanoitukset, joskus pelkän tekstin, jonka Jukka (Immonen)  säveltää. Kuuntelen mielelläni hyvä muusikoita. 

– Minut on otettu aiemmin vastaan hyvin, levyjä on soitettu radiossa, Mariska toteaa ja toivoo samalla pääsevänsä irti odotuksistaan levyjen suhteen. 

– Oon jo saanut hetkittäisiä maistiaisia siitä, miltä tuntuu, kun ei odota mitään ja sillä on tosi vapauttava vaikutus. Myös laulunkirjoittaminen tuntuu helpommalta semmoisella moodilla.


* Syntynyt Helsingissä 1979.
 
* Opiskellut pianonsoittoa Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla 1980-luvulla. 
 
* Laulanut punk-yhtye Oheisvasarassa 1990-luvulla (yksi ep- ja yksi pitkäsoittolevytys). 
 
* Asunut Lontoossa 1998-2002 ja opiskellut siellä klassisia kieliä: muinais-kreikkaa sekä latinaa. 
 
* Ollut Lontoossa kosketinsoittajana Stratford-Mercenaries -punkyhtyeessä keikkaillen eri puolilla Iso-Britanniaa. Osallistunut myös yhtyeen levyntekoon vuonna 1999.
 
* Aloittanut soolouran Suomessa 2002, jolloin julkaistiin ensimmäinen albumi Toisin sanoen (Warner). Tämän jälkeen julkaistu kaksi sooloalbumia: 2004 Memento mori (Warner) sekä 2005 Suden hetki (Warner).
 
* Memento mori Emma-ehdokkaana vuoden 2004 hiphop-albumiksi. 
 
* Suden hetki Emma-ehdokkaana vuoden 2005 hiphop-/dance-albumiksi. 
 
* Sanoittanut biisinsä sekä osallistunut niiden säveltämiseen. 
 
* Kirjoittanut lyriikoita myös muille suomalaisartisteille.
 
* Saanut Kalevalaisten Naisten Liiton Larin Paraske -palkinnon 2005.
 
* Saanut työskentelystipendin Afrikan Benisissä sijaitsevaan Villa Karo 
-kulttuuriyhteisöön 2006.
 
* Työstää parhaillaan tuottaja Jukka Immosen kanssa seuraavaa albumiaan.
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2008

Selaa lehden artikkeleita