Vähäeleisyys on Sahan tavaramerkki, ikään kuin hän hyväksyisi ja olisi valmis ottamaan vastaan sen, mitä maailma antaa ja tarjoaa. Siihen ei kuulu hötkyily. Laulujen takaa paljastuu ymmärrys ihmistä kohtaan. Saha on luontevasti sekä tarkkailija että tarinoittensa päähenkilö. Laulut eivät ole lohduttomia, vaikka niissä läikehtii tietynlainen surumielisyys. Lauluissa yhdistyvät luonnollisella tavalla suomalaisuus ja angloamerikkalainen tarinankerronta. Ne ovat tätä päivää, mutta niissä kuulee kaikuja jostain kaukaa.

Esikuvat

Sahan lapsuuden kotipaikka on Kaustinen. Hän kertoo hurahtaneensa 16-vuotiaana Bob Dylaniin ja sitä kautta Woody Guthrieen, Gary Davisiin, Hank Williamsiin sekä koko folkperinteeseen. Musiikkilukiosta löytyi samanhenkisiä kavereita ja lauluntekijöitä. Nuori mies näki tien, jota pitkin hän halusi taivaltaa.

– Kaksi on ylitse muiden, Dylan ja Bruce Springsteen. Heidän tuotantonsa on mulle läpikotaisin tuttua. Dylan on ehkä paperilla lahjakas ja älykäs, mutta myös kylmempi ja kyynisempi. Springsteenissa viehättää vilpittömyys ja lämpö. Myös amerikansuomalainen lauluntekijä Eric Peltoniemi on vaikuttanut tekemisiini todella paljon. Hänessä yhdistyvät angloamerikkalaisen ja suomalaisen musiikin parhaat puolet.

Sahalle suomenkieli on itsestään selvä valinta.

– En ole ajatellut tehdä lauluja englanniksi. Mielestäni kaikki tekstilähtöinen musa kannattaisi tehdä natiivitason kielitaidolla, muuten syntyy helposti vivahteetonta ja tasapaksua huttua. Toki huttu on mahdollista omallakin kielellä, sitä en kiellä.

Realisti

Pilvilinnoja Saha ei rakentele. Häntä on paljon kehuttu, mutta silti jalat pysyvät tiukasti maassa. Hän on omien sanojensa mukaan saanut myös sen verran nuivaa palautetta, ettei liiallinen ylpistyminen ole kovin akuutti ongelma. Pysyvyys ja toimeentulo ovat lähempänä hänen sydäntään. Saha sanoo olevansa vielä nuori ja jaksavansa köyhäillä, mutta jossakin vaiheessa realiteetit tulevat vastaan. 

– Pitää keksiä jotain muuta, jos ei musiikki elätä.

Omaa rooliaan Saha ei osaa määritellä. Häntä harmittaa ajattelumalli, että mistään ei haluta maksaa mitään.

– Laiton lataaminen, Spotify ja monet tekijöiden leipää nakertavat asiat eivät harmita yhtään niin paljon, kuin ilmasta musaa jokamiehenoikeutena pitävät ja siitä meteliä pitävät tahot. Harmittaa myös levy-yhtiöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen huono maine. Välillä tuntuu, että itse musiikintekijöitä lukuun ottamatta koko musamaailmaa pidetään läpeensä pahana. Itse olen äärimmäisen kiitollinen, että rinnalla pyörii julkaisijaa, keikkamyyjää, soittokaveria ja kaikenlaista hiihtäjää, jotka mahdollistavat sen, että itse saan vain väsätä musaa ja käydä keikoilla. Minun ei tarvitse juurikaan miettiä käytännön asioita.

Nykyään tarjontaa on paljon ja esille on vaikea päästä. Saha kertoo olevansa onnekas ja päässeensä helpolla. 

– Mun ei ole tarvinnut pyrkimällä pyrkiä esiin. Ensin pieni levy-yhtiö kysyi, että kiinnostaisiko levyttäminen, sen jälkeen vähän isompi. Ainahan vanhojen levytysten kauneusvirheet ja joutavat biisit vähän harmittavat. Siksi kai tekijät kuuntelevat harvemmin omia levyjään. Tekemällä kuitenkin oppii, joten en kadu mitään tekemisiäni.

Oman tiensä kulkija

Uransa alkuvaiheessa olevaa artistia levy-yhtiö ohjaa usein johonkin tiettyyn suuntaan. Saha tekee tässä poikkeuksen. Hän on saanut olla oma itsensä ja tehdä omaa musiikkiaan. Hänellä on vahva näkemys siitä, mitä hän haluaa tehdä ja millä tavalla.

– Varsinkin musiikin suhteen olen saanut levy-yhtiöstä täyden vapauden ja olen siitä todella kiitollinen. Ymmärrän, etteivät asiat ihan näin mutkattomasti aina kulje, joten on yritettävä palkita minulle osoitettu luottamus. Täytyy toki myöntää, että en ehkä olisi 2012 oma-aloitteisesti mennyt Syksyn sävel -kisaan, mutta se oli hyväntekeväisyyttä ja ihan nasta kokemus.

Viime aikoina Pohjanmaalta on tullut paljon uusia tekijöitä. Saha ei osaa sanoa mistä se johtuu, mutta pohtii samalla, että tekemisen puute saa ihmeitä aikaan.

– Siellä ei ainakaan ole runsaudenpulaa harrastuksista ja tekemisestä, joten aikaa on keskittyä olennaiseen. Onhan Pohjanmaa vähän hemmetin ankeaa seutua, mutta siellä kuitenkin viihdyn mainiosti. Se on koti. Pohjalaisen erityislahjakkuuden syitä en osaa paikallistaa.

Tarinoiden perässä

Saha etsii tarinoita omista kokemuksistaan ja isojen poikien jutuista. Vanhoista arkkiveisuista ja kansanrunoista hän on etsinyt sopivaa materiaalia, jota voisi tuoda tähän päivään. Hän käyttää myös vanhoja tarinoita pohjana, joita hän kuljettaa haluamaansa suuntaan. 

– Edellinen, juuri äsken valmistunut biisini perustuu Gustaf Wiklund -nimisen miekkosen 1800-luvun lopulla julkaistuun uskonnolliseen näkyyn. Vanhoja stooreja on hyvä käyttää raameina.

Sahan muistivihko täyttyy tasaiseen tahtiin sanoitusideoista. Sävellyksiä hän ei nauhoita muistiin. Saha pitää sitä hyvänä laadunvalvojana, sillä jos hän ei muista melodiaa pitkän ajankaan päästä, niin melodia ei ole silloin ollut riittävän hyvä. Tarinat ovat hänen lauluissaan tärkeitä. Sanoittaminen on Sahan mielestä vaikein osio, koska teksti tekee biisin.

– Melodia ja teksti syntyvät yleensä samaan aikaan. Olen tekstiorientoitunut ja valmis muokkaamaan melodiaa ja rytmiä, jos teksti ei tunnu toimivan. Aikaisemmin tein aina biisit saman tien valmiiksi, enkä editoinut niitä jälkikäteen, koska luotin fiiliksen voimaan. Olen muuttanut tapojani, kun joihinkin levytettyihin biiseihini on jäänyt harmittavia paskalaineja.

Lauluja syntyy

Suomen ilmastossa on Sahan mielestä paljon hyviä puolia, koska pitkä pimeä aika on lauluntekijälle luovinta aikaa. Valoisina kesäpäivinä ja öinä lauluntekijä tekee kenttätyötä, elää ja kokee. Lauluja syntyy hyvällä tahdilla, joskus Sahan mielestä jopa liikaa. Itsekriittinen tekijä valittelee, että keskinkertaista materiaalia tulee luvattoman paljon. Niistä hän poimii kuitenkin parhaat ideat ja koukut uudelleen käytettäviksi. 

– Itse luotan vahvasti inspiraatioon, vaikka ymmärrän kyllä miksi sitä kutsutaan vain tekosyyksi laiskuudelle. Harvoin menen treenikämpälle katsomaan, saisiko vanhoista puolivalmiista aihioista koostettua jotain makiaa, yleensä ei saa. Joskus riittää alitajunnasta leijaileva hyvä rivi, ja biisi syntyy nopeasti, joskus aihio kehittyy biisiksi parin vuoden viiveellä.

– Parasta on se hetki, kun uusi kappale on jo syntynyt, mutta sitä ei ole vielä nauhoitettu, eikä edes juuri sovitettu. Kuulen vain omassa päässäni mahdollisuuden jostain hienosta. Viimeistään äänitysvaiheessa tuo taika tuppaa katoamaan, kun abstrakti idea realisoidaan. Juuri nyt elän nautinnollista aikaa, kun suunnittelen uutta levyä ja materiaali alkaa olla kasassa.

Parhaimmillaan hienointa maailmassa

Muut artistit ovat kyselleet Sahalta lauluja, mutta laulut ovat olleet niin tekijänsä näköisiä, ettei niitä ole päätynyt muiden levyille. Saha pitää parhaimmat laulut itsellään, koska niitä syntyy vain rajallinen määrä. Tosin omien laulujen esittäminen ei ole hänelle tärkeintä. Hän ei vierasta ajatusta siitä, että tulevaisuudessa tekisi lauluja muille ja toimisi artistien taustalla.

– Ainakin yhden levyn vielä pyöräytän. Jos ei ketään kiinnosta, niin tuskin jaksan itselleni ja kavereilleni vuosikausia musisoida. Musiikin tekeminen on parhaimmillaan hienoin asia maailmassa, mutta siihen liittyy myös aika kuluttavia puolia. Se on tähän mennessä syönyt enemmän rahaa kuin tuottanut, siksi ei kannata haaveilla liikoja.

Terävältä ja alaa seuraavalta musiikintekijältä on pakko kysyä tekijänoikeusasioista. Miksi nuoria ei kiinnosta edunvalvonta, vai kiinnostaako kuitenkin? 

– Kyse taitaa olla siitä, että moni nuori musiikintekijä lähinnä harrastelee työn ja opiskelun lomassa. Jossain vaiheessa on pakko tehdä päätös siitä, että jättääkö rokkiunelmat vai lähteekö tosissaan kokeilemaan siipiään. Siinä vaiheessa alkaa edunvalvonta kiinnostaa.