Vuonna 1989 perustettu The 69 Eyes on alusta asti luottanut oman materiaalin voimaan. Kolmetoista albumia julkaissut bändi soitti alun perin räyhäkästä glam- ja sleazerockia. 2000-luvun vaihteessa mukaan tuli melodisuutta ja goottirock-vaikutteita. Kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen The 69 Eyes nousi listojen kärkeen, ja tie aukesi myös Keski-Euroopan markkinoille. Pian tämän jälkeen portit avautuivat myös Yhdysvaltoihin. Pitkän uransa aikana Helsingin vampyyrit ovat soittaneet myös Etelä-Amerikassa, Venäjällä, Japanissa ja Australiassa.

The 69 Eyesin voimakaksikon muodostavat laulaja Jyrki ”Jyrki 69” Linnankivi ja kitaristi Pasi ”Bazie” Moilanen. Jyrki vastaa yhtyeen kaikista sanoituksista. Pasi on bändin musiikillinen johtaja ja säveltäjä. Työnjako on ollut selkeä yhtyeen alusta asti.

JYRKI: ”Päätin heti alkuun ryhtyä tekemään englanninkielisiä tekstejä. Ajattelin tekstin englanniksi jo päässäni. Jokaisessa säkeessä piti olla riimi. Tuohon aikaan oli tosi niukasti mahdollisuuksia nähdä englanninkielisten kappaleiden sanoituksia painettuna. Sain käsiini kirjan, jossa oli The Rolling Stonesin 1960- ja 1970-luvun lyriikoita. Siitä näki millaisia loppusointuja ja sanoja englanninkielisessä rockriimityksessä käytettiin.”

Jyrki haki vaikutteita suoraan Yhdysvalloista, jonne hän matkusti useita kertoja jo nuorena.

”En ollut koskaan kuunnellut suomenkielistä pop- tai rockmusaa ja pidin sitä junttina. Halusin tehdä urbaania rokkia, jota jengi diggaisi Stadin ja New Yorkin rockklubeilla ja jota soitettaisiin radiossa. Sanoitusten sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Halloween-henkistä vampyyrirockia, romanttista kaukokaipuuta ja rakkaudesta unelmointia.”

Jyrkillä ei ollut bänditaustaa ennen The 69 Eyesia. Sen sijaan Pasi oli tehnyt biisejä jo kouluaikojen bändiensä kanssa.

PASI: ”Jyrki ajautui The 69 Eyesin esiasteen laulajaksi. Jo tuolloin alkoi muotoutua yhä käyttämämme metodi. Minä luon musiikilliset ideat ja teen niistä pohjan. Sitten menemme treenikämpälle työstämään ideoita bändin kanssa. Innostumme sitten joistain ideoista ja niitä jatketaan eteenpäin. Tämän jälkeen Jyrki ottaa biisiideoista kopin ja alkaa tehdä sanoituksia.”

Tätä nykyä Pasi tekee myös yksin demoja työhuoneellaan ja lähettää ne suoraan Jyrkille sanoitettavaksi. Alkuaikojen c-kasettiäänitykset ovat vaihtuneet tietokoneella tehtyihin demoihin, joille Pasi on soittanut ja ohjelmoinut niin rummut, basson, kitaran kuin kosketinsoittimetkin.

Vaikka digimaailma on tuonut biisintekoon paljon uusia mahdollisuuksia, luottaa The 69 Eyes edelleen myös treenikämppäjammailun voimaan. Pasin mielestä on olennaista tuottaa materiaalia mahdollisimman monipuolisilla metodeilla.

The 69 Eyes on soittanut samalla kokoonpanolla yli 30 vuotta. Vaikka bändissä on selkeä johtokaksikko, kyseessä kuitenkin harvinaisen yhteen hitsautunut ryhmä. Yksi osoitus tästä on se, että kaikki yhtyeen jäsenet ovat osallistuneet biisintekoon. Musiikillisia ideoita ovat tuottaneet myös rumpali Jussi ”Jussi 69” Vuori, basisti Arto ”Archzie” Ojajärvi sekä toinen kitaristi Timo ”Timo-Timo” Pitkänen. Näitä rifffejä ja sointukulkuja Pasi on sitten kehitellyt eteenpäin ja muokannut valmiimmiksi.

PASI: ”Pääosa sävellyksistä on minun, mutta nykyään Timo-Timokin tuo bändille valmiita kokonaisia biisejä, joiden pohjalta Jyrki alkaa tehdä tekstejä. Näin syntyi esimerkiksi uuden Death of Darkness -levyn balladi This Murder Takes Two. Joskin kehittelin siihen sitten myöhemmin lisäjuttuja.”

JYRKI: ”Sanoitusten sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Halloween-henkistä vampyyrirockia, romanttista kaukokaipuuta ja rakkaudesta unelmointia.”

JYRKI: ”Biisintekemiseni on muuttunut vuosien varrella. Aluksi minulla on ollut treenikämpällä äänitettyä bändin livesoittoa kasetilla. Sitten olen kuunnellut sitä kotona ja miettinyt, miten laulu voisi mennä. Vähän tuon vaiheen jälkeen saimme käyttöömme neliraiturin. Teknologian kehittyessä Pasin demot alkoivat tulla cd:llä ja sittemmin sähköpostilla. Pasi saattoi nimetä kappaleet tyyliin ’AC/DC 1’ taikka ’Danzig 2’. Ne olivat työnimiä, jotka kuvasivat kappaleita. Jossain vaiheessa sovimme, että Pasi toimittaa demot nimettynä pelkillä numeroilla. Haluan aloittaa sanoitusten tekemisen puhtaalta pöydältä. En halunnut ajatella, että jos demon nimi on ’AC/DC 1’, niin tekstissä täytyisi olla mukana jotain siihen liittyvää ajatusta.”

The 69 Eyesin uralle oli ratkaisevaa, että 2000-luvun alussa bändin tuottajaksi tuli Johnny Lee Michaels. Hän karsi yhtyeen soitosta pois kaiken ylimääräisen ja toi tilalle ilmavat ja selkeät sovitukset, joissa syntetisaattorimelodioilla oli iso osuus. Samoihin aikoihin Jyrki löysi matalalta lauletun tyyliinsä. Näillä eväillä syntyi bändin ensimmäinen hitti Gothic Girl.

JYRKI: ”Biisi oli alun perin vitsi ja ihan helppoheikki-juttua. Siinä jäljiteltiin Type O Negativen tyyliä. Gothic Girl oli jäänyt pyörimään ylimääräisenä biisinä aikaisemman levyn demosessiosta, ja Pasi otti sen jostain syystä mukaan vielä seuraavankin levyn sessioihin.”

Biisi oli myös huomattavasti yksinkertaisempi kuin The 69 Eyesin aikaisemmat kappaleet. Se julkaistiin Johnny Lee Michaelsin ja The 69 Eyesin ensimmäisenä yhteistyön tuloksena ja nousi Suomen singlelistan kärkeen loppuvuodesta 1999.

Tästä alkoi The 69 Eyesin kultakausi. Johnny Lee Michaels tuotti bändin menestyslevyt Blessed Be (2000) ja Paris Kills (2002). Tämän jälkeen Michael sin tuottajapariksi otettiin HIMin kanssa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Hiili Hiilesmaa. Tällä ryhmällä syntyivät albumit Devils (2004) ja Angels (2006), jotka avasivat tien Amerikkaan.

PASI: ”Vaikka välineet ovat kehittyneet, itse sisällön tuottaminen ei ole sen helpompaa kuin ennenkään.”

PASI: ”Kun aloimme tehdä yhteistyötä Johnny Lee Michaelsin kanssa, suhtautumisemme musiikintekemiseen muuttui. Haimme vuoden 1999 Wasting the Dawn -levyn jälkeen uutta ilmaisutapaa ja siihen tarvittiin bändin ulkopuolista tekijää. Diggailemme keskenämme monenlaisesta varsin erilaisesta musiikista ja kun touhuamme yhdessä, saattaa fokus päästä katoamaan. Mietimme itsekin 2000-luvun alussa, että olisi hyvä tiivistää bändin ilmaisua. Johnny Lee Michaels vaikutti voimakkaasti albumien Blessed Be ja Paris Kills sovituksiin ja tuotantoon. Tuolloin meille kirkastui idea siitä, että voimme tehdä musiikkia myös ulkopuolisten kanssa.”

Lisää ulkopuolisia tekijöitä tuli mukaan vuonna 2004, kun The 69 Eyesin tuolloinen levy-yhtiö EMI ehdotti co-writing-yhteistyötä ruotsalaisten Jimmy Wahlsteenin ja Patrik Jonssonin kanssa. Näin sai alkunsa yhtyeen suurin hitti Lost Boys.

JYRKI: ”En aluksi hahmottanut, mitä co-writing voisi olla, mutta emiläiset sanoivat sen olevan suhdetoimintaa. Jos se toimii, niin hyvä, mutta jos taas ei, niin ei siinä kukaan häviä mitään. Me osaamme tehdä musiikkia tiettyyn pisteeseen asti keskenämme. Jotta sitä saisi viritettyä vielä paremmaksi, tarvittiin co-write-yhteistyötä. Ruotsalaiset osasivat tuoda biisiimme jotain lisää – pienen melodiakulun, joka loi biisin koukun. Sitä biisi kaipasi.”

PASI: ”Vuonna 2009 ilmestyneellä Back in Blood -levyllä co-write-yhteistyötä tehtiin myös muun muassa amerikkalaisen Johnny Andrewsin kanssa. Kaikkein parhaiten co-writing on onnistunut ruotsalaisten kanssa. Kysehän on loppujen lopuksi pitkälti henkilökemiasta. Olemme tehneet co-writing-yhteistyötä valmiiden demojemme päälle tai aloittaen biisintekemisen ulkopuolisten kanssa tyhjästä. Kahta viimeisintä levyä tehdessä Johnny Lee Michaels oli myös mukana yhtenä co-write-säveltäjistä. ”

Vaikka The 69 Eyes on tehnyt yhteistyötä monenlaisten tahojen kanssa, ovat bändin ohjaimet tiukasti sen omissa käsissä. Studiotyön ja keikkailun lisäksi Pasi pyörittää bändin toimintaan olennaisesti liittyvää kahta firmaa. Biisintekemiselle hän pyrkii silti aina löytämään aikaa.

PASI: ”Luomisajan löytäminen on välillä kortilla. Tosin nykyään on helppo taltioida ideoita vaikkapa äänittämällä puhelimeen kitarapätkän taikka hyräillyn melodian. Inspiraation ja uuden kulman löytäminen tekemiseen on tärkeää. Niiden löytäminen voi olla todella haastavaa, mutta kun ne löytää, se on todella palkitsevaa. Vaikka välineet ovat kehittyneet, itse sisällön tuottaminen ei ole sen helpompaa kuin ennenkään.”

Jyrki on alusta asti halunnut tehdä tarttuvia biisejä. Vuosien varrella hän on oppinut noudattamaan yhtä rock’n’rollin kultaista säännöistä: asiat kannattaa ilmaista yksinkertaisesti.

JYRKI: ”Vaikka kuinka vääntää, kääntää taikka vaihtaa stooria, lopulta se ihan ensimmäinen intuitio osoittautuu usein parhaaksi ratkaisuksi. Kun jutut tulevat alitajunnasta, ne ovat yleensä hyviä. Niissä on jotain magiikkaa. Teksti voi olla todella helposti tehtyä, mutta lopulta siitäkin saatetaan ottaa vielä jotakin pois. Näin päädytään helppoon, selkeään ja yksinkertaiseen ratkaisuun. Silloin biisissä on eniten tarttuvuutta.”

Sekä Pasi että Jyrki ovat olleet pitkään Suomen Musiikintekijöiden jäseniä.

JYRKI: ”Liityin Elvis ry:hyn 1990-luvun alkupuolella. Olin kuullut, että sieltä voi hakea apurahoja. Sainkin Georg Malmstén -säätiön 1500 markan apurahan, kun olimme tekemässä ensimmäistä The 69 Eyes -albumia. Olin paikalla Elvisin toimistolla apurahan jakamistilaisuudessa. Oli erikoista nähdä sellaisia ihmisiä, joita olin nähnyt televisiossa. Paikalla oli legendaarisia hahmoja kuten Jukka Virtanen ja Jussi Raittinen. Joku piti puhetta ja menin keittiöön, koska se oli turvallisen oloinen paikka.”

Jyrki suhtautui vanhempiin kollegoihinsa aluksi varauksella ja ulkopuolisen silmin:

”Seurasin palkintopuhetta toisten selkien takana. Tommi Läntinen bongasi minut ja tuli juttelemaan. Hän oli kannustavan oloinen hahmo. Olin räkärokkibändissä, eikä kukaan muu mielestäni tajunnut asioista mitään, paitsi minä itse. Kaikesta huolimatta minut tunnustettiin tasavertaiseksi tekijäksi muiden suomalaisten lauluntekijöiden kanssa. Oli tärkeää tavata muita muusikoita. Istuin pöydässä ja vastapäätäni olikin yhtäkkiä Dave Lindholm, Jukka Virtanen ja Heinäsirkka. He edustavat minulle suomalaista musalegacya.”

Myös Pasi kiittelee Musiikintekijöissä saamiaan kontakteja. Nuoremmille kollegoilleen hän haluaa lähettää seuraavanlaisia terveisiä:

”Syy, miksi itse yhä teen musiikkia on se, että teen sellaista musiikkia, joka itsestäni tuntuu hyvältä. Musiikkia on mukava tehdä ja soittaa toisten ihmisten kanssa. Omasta visiosta on kuitenkin tärkeää pitää kiinni. Joskin tuo visio saattaa tietysti muuttuu ajan myötä. Musiikin pitää tuntua jossain, pitää luottaa omaan näkemykseen ja tunteeseen.”

JYRKI: ”Oma tyylin löytäminen on tärkeää. Kun pysyt siinä, sinusta tulee paras oman tyylisen musiikkisi tekijä. Mistä sitten tiedät, että tyylisi on oma? Sitä voi olla vaikeaa selittää järjellä. Jotkut asiat ovat sellaisia, että ne pitää vain tuntea. Oma tuntemus ja intuitio ovat asioita, joita pitää kuunnella.”

Albumit:
Bump ’n’ Grind (1992) Savage Garden (1995) Wrap Your Troubles in Dreams (1997)
Wasting the Dawn (1999)
Blessed Be (2000)
Paris Kills (2002)
Devils (2004)
Angels (2007)
Back in Blood (2009) X (2012)
Universal Monsters (2016)
West End (2019)
Death of Darkness (2023)

69eyes.com