Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri! Tuo huuto on Suomessa syyri.

Tätä Eino Leinon esiinnostamaa ongelmaa puidaan myös Teoston seuraavan johtokunnan kokouksen yhteydessä. ”Mitä mielletään kulttuuripolitiikalla ja miten se vaikuttaa Teoston toimintaan?” on keskustelun otsikkona. Lähes filosofisen teeman takaa paljastuu hyvinkin konkreettisia asioita, jotka ovat viime aikoina ihastuttaneet ja vihastuttaneet tekijöitä.

Martti Heikkilä kiteytti Elviksen toimintalinjan Teoston syyskokouksessa lausahdukseen ”Markka sisään – markka ulos”, mikä sai koiranleuat vääntämään sen oitis muotoon ”Markka sisään – Euro ulos!” – Vastustaako kukaan? Oikeastaan juuri tästä on kysymys: Elviksen ajatus on se, että pyritään tilittämään musiikin esittämisestä se mikä on peritty, kulut toki vähentäen. Kulttuuripolitiikka eli musiikin tukeminen voidaan suorittaa selvästi rajatuilla kansallisilla varoilla.

Tämä selkeä periaate ei toteudu aina tämän hetken tilityksissä. Esimerkiksi pienistä konserteista tai huvitilaisuuksista perittävät summat ovat niin vähäisiä, että yksityiskohtainen tilittäminen syö tilaisuuden tuoton. Toisaalta taas esimerkiksi myymälöistä soitetusta taustamusiikista ei saada esitysraportteja, joten niiden oikeudenmukainen tilittäminen vaatii jo selvänäkijän lahjoja.

Näitä ongelmia on yritetty ratkoa mm. sijaiskäyttösiirroilla ja tukisiirroilla. Sijaiskäyttö tarkoittaa käyttötutkimuksiin, siis otantaan perustuvaa jakomenetelmää. Myymälöiden taustamusiikista perityistä summista noin puolet jaetaan niille alueille, joiden musiikkia tutkimusten mukaan on soitettu, siis esimerkiksi paikallisradioille (eli niiden soittaman musiikin tekijöille), Ylen alueradioille, Radio Novalle jne. Toinen puolikas jaetaan tukisiirtoina pääasiassa konserteille, huveille, Ylen Ykköselle ja Radio Suomelle. Tämä jako taas perustuu neuvotteluihin, ei käyttöön, ja sitä voi sanoa kulttuuripolitiikaksi.

Elvis ajaa konkreettisia muutoksia. Huvi- ja ravintolatyöryhmä, jonka työ taitaa olla kaukana huvista ja muistakin nautinnoista, esittää uutta tilitysjärjestelmää, joka poistaisi ns. esityskertoimet, ja jakaisi tilaisuudet perinnän mukaisiin luokkiin. Raportointia ehdotetaan parannettavaksi, ja myös perintää muutettaisiin. Tuki- ja sijaiskäyttösiirrot harkittaisiin uudelleen ja perusteltaisiin asiakasoppaassa.

Uudistusten seuraukset ovat tietenkin yksityiskohdista riippuvaisia, eikä niitä kukaan ole vielä laskenut. Mutta selväksi on kai käynyt, että tilitysjärjestelmä on vähitellen kasvanut vaikeaselkoiseksi ja arvaamattomaksi. Jopa työryhmänkin mielestä kokonaisuuden hahmottaminen on miltei mahdotonta. Muutos on siis tarpeellinen.

Mut mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Teoston päämääriin kuuluu ”edistää kotimaista luovaa säveltaidetta ja sen yleisiä edellytyksiä”. Minulle se merkitsee sitä, että pidetään pitkällä tähtäimellä huolta runsaasta ja monipuolisesta musiikkielämästä Suomessa ja tekijöiden toimeentulosta. Tuetaan tekijöitä taloudellisesti niin, että pienellä markkina-alueella voi toimia musiikin tekijänä myös aloitteleva, tai huippumenestyksen ohittanut, tai muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuva, tai marginaalimusiikin tekijä, ja tietenkin myös menestyvä tekijä. Pidän sitä myös taloudellisesti järkevänä periaatteena. Kaikki hyötyvät siitä, että meillä on vilkas musiikkikenttä, aktiiviset tekijät, ja aina yllätysmenestyjä hihassa. Ei poljeta pieniä. Mielestäni kansallisten varojen käyttö ei ole tällä hetkellä tarpeeksi monipuolista ollakseen ainoa tukimuoto. Varoilla tuetaan pääasiassa Musiikin tiedotuskeskusta, jäsenyhdistyksiä, Lusesia ja partituurimusiikkia.

Tekijöiden tukeminen kuuluu Teostolle. Tehdään se avoimesti, riidellään mehevästi osuuksista, ja tarkistetaan jatkuvasti, menivätkö Eurot oikeaan osoitteeseen.

Matti Kontio