Sääntöjä & vääntöjä

Viime kuukausien monista puheenaiheista otettakoon esille – tulevaa kevättä odotellessa – pitkään kehitteillä ja pöydälläkin ollut Teoston sääntöjen pykälään 15 kohdistuva muutostyö.

Kyseinen pykälä käsittelee mm. johtokunnan kokoonpanoa kiintiöineen sekä puheenjohtajaksi valittavan jäsenen vaalikelpoisuutta.

Kuten varmaan moni muistaa, on kyseinen sääntömuutostyö ollut esillä jäsenkokousten asialistalla lähimenneisyydessä jo pariinkin otteeseen. Johtokunnan pysyvänä velvoitteena on ollutkin asteittain jatkaa auki olevaa kehittämisprosessia. Viime syksynä myös Teoston neuvosto keskusteli asiasta laajasti. Sitä ennen tiedusteltiin taustajärjestöiltäkin näkökantoja moniin nykyisiä sääntöjä sivuaviin seikkoihin ja niistä ilmeneviin mahdollisiin päivitystarpeisiin. Kiintiökysymykseen ei neuvostolta saatu ratkaisua, mutta puheenjohtajan vaalikelpoisuusasian tiimoilla käyty keskustelu synnytti kumminkin yhden konkreettisen hedelmän.

Nyt voisi nimittäin olla aika luopua edellytyksestä, jonka mukaan johtokunnan puheenjohtaja voidaan valita ainoastaan säveltäjäjäsenten piiristä. Toisin sanoen vaalikelpoisuus ulotettaisiin koskemaan myös sanoittajia, sovittajia ja kustantajia. Perusteluna ei oikeastaan voi esittää mitään sen kummempaa kuin aiemminkaan: yhdistysdemokratian katsannossa on eriarvoistavaa säännöillä rajoittaa muiden kuin säveltäjäjäsenten vaalikelpoisuutta puheenjohtajaksi. Teoston johtokunnassa ollaan – ja oltiin jo pari vuotta sitten – yksimielisiä tästä sääntömuutoksen osasta. Elvis-johtokunnan (kuin myös osan jäsenistönkin) kanta asiaan oli tuolloin jossain määrin torjuva, mutta nykyinen johtokunta on tuoreessa käsittelyssään päätynyt kannattamaan tätä tulevan kevätkokouksen päätettäväksi esitettävää sääntömuutosta. Tiedossa on, ettei asia edellleenkään ole kaikkien hyväksyttävissä, joten uskonkin, että jälleen pääsemme äänestämään!

Edellä olevaan esitykseen liittyy myös varapuheenjohtajiston valinnan yhteydessä silloin tällöin esiintynyt erovuoroisuuskäytäntöjen mukanaan tuoma ”toimikausipulma”, joka on aiheuttanut kevätkokoukselle ylimääräistä virittelyä. Tämän johdosta esitetään , että kevätkokous ei jatkossa enää suorita varapuheenjohtajiston valintaa, vaan sen sijaan vastavalittu johtokunta nimeää itse keskuudestaan sääntöjen määrittelemät kaksi varapuheenjohtajaa vuosittain ensi kerran kokoontuessaan. Tällöin ei yksittäisen johtokunnan jäsenen toimikauden väkinäistä puolittamisjärjestelyä tarvita kevätkokouksen työskentelyä rasittamaan.

Mitä tulee aiemmin mainittuihin johtokunnan kiintiöihin, uskoakseni tässäkin asiassa tulevat jonkinlaiset muutoksen tuulet henkimään aikanaan muutoksia. Vähän historiaa: Teoston alkutaipaleella n. 24 vuoden ajan (1928-1952) johtokunnassa oli ainoastaan vakavan musiikin edustajia, ikään kuin kevyttä musiikkia ei teostomielessä olisi tuolloin ollut olemassakaan. Tänään ollaan tilanteessa, jossa johtokunnan koostumus on vuonna -52 käynnistyneiden pienten nitkahdusten seurauksena muuttunut kevyen puolen tekijät nykyisessä määrin huomioon ottavaksi. Yhdistyksen toiminnan tulos koostuu monista tulolähteistä suojattujen sävelteosten käytön seurauksena. Eri oikeudenhaltijaryhmien taloudellisten intressien painoarvot tuon tuloksen vaakakupissa ovat tiedossamme: Teostoburgerin pihvilihapläjäys majoneesit mukaan lukien koostuu pitkälti populaarimusiikin käyttökorvauksista. Asiaa tällä tavoin tarkasteltaessa voidaan kevyen musiikin tekijöiden hyvinkin todeta olevan aliedustettuina Teoston johtokunnassa. Niinpä ei olekaan kovin yllättävää, että monet kaipaavat viitisenkymmentä vuotta sitten syntyneelle trendille jatkoa: johtokunnan kokoonpanon pitäisi heijastaa toiminnan sisällön muodostavia taloudellisia asetelmia nykyistä osuvammin.

EERO LUPARI