Katsotaan peiliin

Tokkopa koskaan on kirjoitettu ja tiedotettu niin paljon suomalaisesta musiikista kuin toukokuun loppupuoliskolla. Kaikki alkoi yhden yön tapahtumista ja koko hässäkän sai aikaan yksi biisi ja yksi bändi. Tuntui siltä, että suomalaiset ajautuivat lähes joukkopsykoosin valtaan – eivätkä ainoastaan suomalaiset. Henkilökohtainen musiikkimaku oli hetken aikaa toisarvoinen asia. Takkia käännettiin sujuvasti ja suomalainen musiikki oli arvossaan. Sitä kuunneltiin ja sitä haluttiin ostaa. Kukaan ei kyseenalaistanut tekijänoikeutta eikä edes teknologiateollisuus saarnannut vähään aikaan tekijänoikeusmaksujen turmiollisuudesta kaiken mahdollisen kehityksen jarruna. Hallelujah!

Edellinen oli oiva esimerkki siitä, miten kaupallinen musiikki parhaimmillaan hoitaa tiedottamisensa ja markkinointinsa. Lordin kohdalla oli tehty valtavasti taustatyötä. Pitkään ja suunnitelmallisesti. Työn jäljessä näkyi se, että sitä olivat tehneet asiastaan aidosti innostuneet ammattilaiset, jotka tuntevat läpikotaisin sekä ”tuotteensa” että markkinat ja sidosryhmänsä. Näinhän se kaupallisen musiikin piirissä yleensäkin menee, vaikkakin useimmiten lyhyemmän kaavan mukaan ja paljon pienemmällä kukkarolla. Lähtökohta, tarpeet ja tavoitteet ovat silti aivan samat. Samoin ne lainalaisuudet, jotka säätelevät kevyen kaupallisen musiikin markkinoita ja markkinointia. Tämän musiikin markkinat ovat niin hektiset, että mikään muu mekanismi ei edes toimisi.

Vaan on sitä suomalaisesta musiikista tiedotettu ja musiikin käyttöä edistetty ennenkin, toisin vähän toisenlaisista lähtökohdista. Palstatilaakin on medioissa jaettu vähän kitsaammin. Fimic, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, toimii Teoston yhteydessä ja sen tehtävänä on toimia suomalaisen musiikin laaja-alaisena tiedottajana ja tietopankkina. Fimicin tehtäväkuvaan kuuluu myös pyrkimys saada suomalainen musiikki soimaan entistä paremmin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tätä Fimic myös tekee, ja on tehnyt työtään varsin menestyksekkäästi taidemusiikin puolella, samoin vähemmän kaupallisen kevyen musiikin alueilla.

Entäpä sitten se kaupallisempi kevyt musiikki? Edelliseen esimerkkiin viitaten, Fimicillä ei sillä saralla taida olla paljonkaan tehtävissä ainakaan myynninedistäjänä. Ja tuskinpa se pystyy myöskään vaikuttamaan musiikkimarkkinoihin tai musiikin jakelukäytäntöihin radio- ja tv-kanavilla. Ei ainakaan enempää kuin kustantamot ja levyyhtiöt asiansa osaavine pr-rykmentteineen. Eikä sen tarvitsekaan. Ainakin ne tekijät, jotka kustannuttavat teoksensa, ajattelevat varmastikin siihen malliin, että kustantaja hoitakoot tiedottamisen ja myynnin edistämisen kuntoon vastikkeeksi saamalleen osuudelle teoksen tekijänoikeustuloista. Miksi siis maksaa kahteen kertaan samasta työstä?

Fimicin vähäistä roolia kevyen kaupallisen musiikin parissa tukee myös Elvisin tekemä jäsentutkimus. Valtaosa vastaajista ei kokenut Fimiciä omalle työlleen joko lainkaan tarpeellisena tai sen merkitys koettiin vähäiseksi. Kaupallisemman kevyen puolen sektorilla Fimicin tätä tekijäkuntaa parhaiten palveleva rooli löytyneekin webtiedottamisen puolesta. Myös tietopankkina Fimicillä on roolinsa. Etenkin tekijä-esittelyt käyvät esimerkkinä mainiosti toteutetusta kevyemmän puolen Fimic-tiedottamisesta. Fimicin kevyen puolen ja Elvisin yhteistyössä on myös parantamisen varaa.

Fimicin toiminnan rahoittavat pääosin musiikin tekijät. Niin sanotuista kansallisista varoista Fimic saa toimintansa pyörittämiseen tekijöiltä perittyä tekijänoikeuskorvausrahaa reilut 650.000 €. Valtio osallistuu Fimicin toimintaan ainoastaan n. 80.000 €:n osuudella. Näin siis valtiovalta käytännössä tukee suomalaisen musiikkielämän arkea. Monien muiden taidealojen tiedotuskeskusten toimintaa sitä vastoin tuetaan ihan toisenlaisella osuudella! Vientiponnistuksiinhan myös valtiovalta osallistuu kattamalla huomattavan osan Musexin kustannuksista, mutta siihen se sitten jääkin. Miksikö? No siksi, että me olemme tähän asti olleet tarpeeksi hölmöjä – tai kilttejä – maksaaksemme itse oman alamme tiedotus- ja pr-kulut. Muut taiteilijaryhmät, kuten kirjailijat, ovat meitä paremmin kyenneet osoittamaan tarvitsevansa joka ikisen tekijänoikeuseuronsa itselleen. Tässä tapauksessa siis ”syyllinen” löytyy muutamaan tuhanteen peiliin katsomalla.

Allekirjoittaneella oli mahdollisuus keskustella valtion tuesta kulttuuriministerimme kanssa tammikuun lopulla Cannesissa, samoin muutamien Opm:n ja Ktm:n johtavien virkamiesten kanssa. Ministeri äimisteli huikeaa omarahoitusosuuttamme ja lupasi siltä istumalta ainakin ”tuplata Fimic-avustuksen”. Aika näyttää pitääkö ministeri lupauksensa. Pitää tai ei, nykyinen rahoitusmekanismi on tulossa tiensä päähän. On vahvoja ennusmerkkejä siitä, että niin kansalliset varat kuin hyvitysmaksutkin ovat ehtymässä. Niin Fimicille kuin muillekin niille toiminnoille, jotka tällä hetkellä rahoitetaan kansallisista varoista, tulee löytää korvaava rahoituslähde. Fimiciä, samoin kuin taustajärjestöjä (Elvis, Suomen Säveltäjät, Musiikkikustantajat), jotka nekin pyörivät pitkälle kansallisten varojen sekä mm. Kopioston kollektiivikorvausten varassa, tarvitaan jatkossakin. Uudenlaiseen rahoituspohjaan tähtäävät neuvottelut olisikin syytä aloittaa mahdollisimman pikaisesti. Näissä talkoissa kaikkien oikeudenomistajien tulee seistä ryhdikkäästi samassa ruodussa ja pyrkiä vaikuttamaan aina kun vaikuttamisen paikka on.

Teksti: Jori Nummelin