Musiikintekijät -logo

Terveisiä Teoston johtokunnasta

Terveisiä Teoston johtokunnasta

Pohjoismaalaiset ja baltit – liittykäämme yhteen!

Takavuosina, kun EU-keskustelu Suomessa kävi kuumimmillaan, eräs perässähiihdossakin kunnostautunut vanha teollisuuspatruuna uskoutui pikkutunneilla allekirjoittaneelle:

– Kuulehaa sie! Tässä saattaa rauhanomaisesti toteutua se, mikä viime sodan viiksekkäällä valloittajalla jäi haaveeksi: Syntyy jonkinsortin liittovaltio. Mutta siellä pelataan vain vahvemman säännöillä.

En vielä toistaiseksi näe tämän ajan eurooppalaisuutta noin synkkänä, mutta vahvemman sana tuntuu painavan. Ja sen kokee myös meikäläinen tekijänoikeusmaailma. Teoston johtokunnassa ei ole aikoihin ollut kokousta, jonka esityslistalta olisi puuttunut kansainväliset asiat. Teoston johdolle on arkipäivää lähes jokaviikkoinen jonottelu milloin minkäkin Euroopan maan lentokentällä.

Edellä kerrotusta johtuen on luontevaa, että aika ei nykyään kulu niinkään jäsenjärjestöjen keskinäisessä nahistelussa, vaan yhteisessä huolen kantamisessa Teoston roolista uudistuvassa Euroopassa ja koko maailmanlaajuisessa tekijänoikeusmaailmassa. EU:n komissio hämmentää tasaisesti keitosta ja etenkin pienillä tekijänoikeusseuroilla on monet haasteet edessä. Peräänkuulutetaan avointa kilpailua, jonka vaarana kuitenkin pahimmillaan on, että syntyy yksipuolinen kapea-alainen orkesteri, jonka ylikapellimestarina häärää rahanvalta.

– Nyt jos koskaan tarvitaan pohjoismaista yhteisymmärrystä, toteaa kustantajia edustava johtokunnan jäsen Sini Perho. Pohjoismainen tekijänoikeuskulttuuri tulee säilyttää.

Vaikka Baltian maat eivät edusta kovin merkittävää viilua taloudellisesta kakusta, niillä on alueellinen merkitys. Ne tulisi saada mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön.

– Tulisi katsoa kokonaisuutta ylhäältä päin, tuumailee Suomen Säveltäjien Tapio Tuomela. Meidän on puhallettava samaan hiileen, löydettävä Pohjoismaiden ja Baltian yhteinen tahtotila.

EU:n komissio julkisti viime vuoden lokakuussa suosituksensa tekijänoikeuksien yleishallinnoista musiikin internetja mobiilipalveluissa. Suosituksella pyritään oikeudenomistajien mahdollisuuteen järjestää on-line -oikeuksiensa hallinnointi joustavasti. Komission mielestä asian hoitaisi parhaiten ja keskitetysti muutama suuri eurooppalainen tekijänoikeusjärjestö. Tuntuu luontevalta ja tehokkaalta. Mutta ei toimi. Lopputulos on karu: pelataan vahvemman oikeuksilla heikompaa vastaan. Euroopan musiikin monimuotoisuus luikauttaa joutsenlaulunsa. Malli suosii vain suuria kulttuuri- ja kielialueita.

– Kyllä tämä toteutuessaan kaventaisi tarjontaa, linjaa Teoston viestintäjohtaja Satu Kaarenoja.

Komission suosittelema malli onkin suuria toimijoita selkeästi suosiva. He voittavat. Häviäjien aitioon jäävät istumaan pienet musiikkia käyttävät yritykset ja kansallisesti toimivat oikeudenomistajat.

Kansainvälisissä toimissa Teosto on kiitettävästi kantanut kortensa kekoon. Se on ollut muiden eurooppalaisten kanssa kehittämässä verkko- ja mobiiliympäristöä palvelevia lisensiointimalleja. Keskeinen tavoite on ollut syrjimättömyys, läpinäkyvyys ja joustavuus. Eräs Teoston merkittävä valttikortti on ollut vakiintunut ja monitahoinen yhteistyö muiden alan pohjoismaisten seurojen kanssa. Se on edelleen tarpeellinen voimavara.

Olemme ratkaisujen edessä. Haluammeko olla mukana Euroopan tekijänoikeusjärjestöjen ykkösketjussa vai riittääkö hyvä sijoitus piirikunnallisessa sarjassa. Tuskin on syytä alistua apukoulun priimukseksi. Pysyäksemme eurooppalaisessa kilpailussa mukana ja turvataksemme suomalaisen oikeudenomistajan edun meidän on ennakkoluulottomasti tutkittava uusia ratkaisumalleja. Itämerta ympäröivä pohjoismais-balttialainen tekijänoikeusseurojen yhteenliittymä on pohtimisen arvoinen ratkaisu. Ajatusta voisi lähestyä rakentavasti myös tanskalaisessa voileipäpöydässä.

Jani Uhlenius

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2006

Selaa lehden artikkeleita