Kuvailin taannoin tällä palstalla Teoston johtokunnan työtapoja ja sisäisiä asetelmia. Juttu jäi jossain määrin kesken, joten tässä tulee nyt lisää sen sortin terveisiä ynnä muuta ajankohtaista asiaa.

Toisaalta…

Asioita puidaan aika ajoin tiukkaankin sävyyn eri oikeudenomistajapiirien ja näiden taustajärjestöjen kesken. Näistä mittelöistä suuri osa on juuri niitä, joiden käsittelyn forumiksi Teoston johtokunta on sopiva. Se palvelee tätä tarkoitusta monin tavoin.

Johtokunnalla on työlistallaan yleensä aina meneillään jokin iso asia, joka edetäkseen vaatii pitkällisen prosessin. Aika usein joudumme toteamaan, että eri tahojen näkemykset kulloisessakin käsiteltävässä asiassa ovat kovin kaukana toisistaan. Yleensä emme sitä yhdellä istumalla enemmälti vatvo, vaan asia palautetaan sitä valmistelleelle työryhmälle sekä laajempaan taustajärjestöjen käsittelyyn.

Teoston uusi elin, neuvosto, on johtokunnan kannalta niinikään oleellinen instanssi, kun haetaan laajaa näkemystä isojen linjojen päätöksenteolle. Neuvosto on vasta kerran kokoontunut (viime syksynä) ja seuraava tapaaminen on maaliskuun alussa. Oma käsitykseni neuvoston toistaiseksi lyhyestä historiasta ja siitä seuraavista odotuksista kallistuu positiivisen puolelle. Neuvosto kokoontuu kahdesti vuodessa.

Eikä tässä yhteydessä tietenkään sovi unohtaa Teoston jäsenkokousta, jolla lopulta on ylin päätösvalta asioissa. Johtokunta esittää kokoukselle oman ratkaisuehdotuksensa miltei aina isoissa kysymyksissä.

Monasti olen havainnut asioiden etenemisen kannalta olevan vain hyväksi kunnolla tuulettaa tuntoja. Kaikkien on syytä tuoda omat kantansa reippaasti esiin. Ilman asioiden ennakkoluulotonta penkomista jää pohjalle monasti ainoastaan kyräilyä ja arvuuttelua.

Ja toisaalta…

Työ, jonka äärellä johtokunnassa ollaan yleensä harvinaisen yksimielisiä liittyy Teostoa kohtaan ulkopuolelta suuntautuviin haasteisiin, niin koti- kuin ulkomaisiinkin.

Oikeudenhaltijat joutuvat mm. jatkuvasti olemaan puolustuskannalla tekijänoikeutta murentamaan pyrkivien tahojen toimia vastaan, eikä liioin ns. suuren yleisön ymmärrys tekijänoikeutta kohtaan ole edelleenkään ollut kohotakseen viime aikoina. Kysymys on paljolti yleisön ja varsinkin päättäjien asenteisiin vaikuttamisesta. Kansainvälisissä kuvioissa riittää Teostossakin aina analysoitavaa ja ennakoitavaa: globalisoitumisen seurauksia, uusia direktiivejä, piratismin torjumisen tehostamista jne. muutaman mainitakseni.

Teosto on perinteisesti saanut toimia levollisin mielin omilla markkinoillaan. Näin ei välttämättä tule asia automaattisesti olemaan. Teoston kilpailukyvystä huolehtiminen onkin yksi keskeisistä velvollisuuksistamme tulevina vuosina. Onnistuminen siinä koituu suoraan niin oikeudenhaltija- kuin käyttäjäasiakkaiden hyväksi mm. tällöin kohtuullisena pysyvän kuluprosentin ansiosta.

Voihan www…

…Saattaa moni sanoa, kun tietoteknistyneessä arjessamme putoaa syliin huimaan tahtiin uusia asioita ja niitä kuvaavia termejä. Ei siis tarvitse kummaksua ihmisten hämmentyneisyyttä bittihyörinnän keskellä. Yksi saakin tarpeekseen keskustelusta jo vaikkapa pelkän ”digitaalinen” -sanan esiinpulpahtamisesta ja toiselle ”sisällöntuotanto” on kauhistuttava asia.

Armaan Teostomme toimintasuunnitelmissa ja vuosikertomuksissa näitä termejä on jo ehtinyt vilahdella moneen otteeseen ja onpa asia niinkin, että Teoston asiakkaalle koituu tietotekniikasta myös ilonaiheita uusien työtapojen ja -kalujen muodossa. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa tänä vuonna asiakkaille tarjoutunut mahdollisuus hoitaa teosilmoitusasioita netissä. Kaikki ne, jotka haluavat ja joilla on nettiyhteys käytössään (tavallaanhan ainakin teoriassa jokaisella on, koska Suomessa mm. mainio kirjastolaitos antaa tähän mahdollisuuden), voivat asioida Teoston suuntaan henkilökohtaisia tunnuksia käyttämällä.

Tämä on ilman muuta parannus dokumentoinnin sujuvuutta ajatellen, eikä vähiten siksi, että viime aikoina on ollut kovastikin polemiikkia teostoilmoitusten jättöaikojen takarajojen suhteen. Uuden palvelumuodon myötä uskon asioinnin helpottuvan. Se myös auttaa Teoston henkilökuntaa alati kasvavan teosrekisteröintityön paineissa. Perinteiset asioimismahdollisuudet eli postitukset ja henkilökohtaiset käynnit eivät tietenkään häviä mihinkään. Kyse onkin perinteisen asiakaspalvelun monipuolistamisesta. Itse tuoreesti tuota uutta teosilmoittamisen tapaa kokeilleena täytyy sanoa, että hommahan toimii!

Teksti: Eero Lupari

Kuva: Martti Heikkilä