Vuosi sitten näihin aikoihin Teosto oli juuri julkaissut tiedon uudesta elävän musiikin luvasta ja siihen liittyvästä hinnastosta. Uusi hinnasto otettiin käyttöön 1.5.2006. Uudistuksen myötä sekä huvitilaisuuksissa että ravintoloissa soitetun elävän musiikin hinnoittelu yhtenäistyi.

Asiakkaiden jakaminen ravintoloihin ja huvitilaisuuksien järjestäjiin aiheutti vanhan hinnaston voimassa ollessa pahimmillaan sen, että kun kaksi päällisin puolin hyvin samannäköistä yrittäjää järjesti tanssit, joissa oli sama orkesteri samalla ohjelmistolla, samat lipun hinnat ja yhtä paljon yleisöä, toinen maksoi Teostolle halvan ravintolahinnaston mukaan ja toinen moninkertaisen hinnan huvitariffin mukaan. Tilanteeseen oli ajauduttu hiljalleen perinteisten lavojen muututtua toiminnoiltaan lähemmäs tanssiravintoloita ja päinvastoin. Asiakkaiden lokeroiminen kahteen eri hinnastoon ei ollut enää järkevää eikä reilua. Ei edes melko reilua.

Nyt on siis yksi hinnasto kaikille ja hinnoittelun perusteena on musiikin merkitys asiakkaan liike- tai muulle toiminnalle. Näin ollen kullekin yrittäjälle räätälöityy elävän musiikin käytöstä hinta esimerkiksi sen mukaan kuinka usein elävää musiikkia soitetaan, kuinka paljon liput tilaisuuksiin maksavat ja kuinka suuri on vaikkapa tanssitilan yleisökapasiteetti. Melko reilua?

Uudistus tiesi monille alan yrittäjille melko mittaviakin korotuksia musiikinkäyttömaksuissa mutta lukuisa oli sekin joukko, jonka laskut tulisivat pienenemään. Vaikka uusi hinnasto kohteleekin musiikkia liiketoiminnassaan hyödyntäviä yrittäjiä oikeudenmukaisesti, siihen suhtauduttiin Suomen hotelli- ja ravintola-alan liiton puolelta erittäin penseästi. Liekö tähän ollut osaltaan syynä julkisuudessa vallalla oleva harmittavan yleinen Teosto- ja tekijänoikeusvastaisuus, johon nykyaikana törmää varsinkin uudempaan teknologiaan liittyvän bisneksen yhteydessä.

Teoston johto varoittelikin viime joulun alla tulevasta negatiivisesta julkisuuskampanjasta sekä ennustettavissa olevista maksujen laiminlyönneistä jotka saattaisivat näkyä hetkellisenä mustana aukkona kotimaan esitystuotoissa.

Tässä vaiheessa vuotta voidaan jo kuitenkin todeta, että maksujen laiminlyöjien määrä jäi pieneksi eikä mainittavia tappioita tältä sektorilta näytä tulevan. Syynä on osaltaan varmasti myös se, että Teoston väki ei ole tyytynyt pelkkään monopoliaseman suomaan sanelupolitiikkaan laskuja kirjoitellessaan vaan asiakkaiden kanssa on käyty lukuisia tapauskohtaisia neuvotteluja ja jos hinnat ovat nousseet, asiakkaille on tarjottu korotusten porrastusmahdollisuutta. Melko reilua! Tekijänoikeus on!!

Nykytekniikka syrjäyttää paperin?

Viimekertaisessa raportointityöryhmän kokouksessa pääsimme Kirsi-Marja Forsbergin esittelemänä tutustumaan nettiraportointijärjestelmän tämänhetkiseen versioon. Tämä jatkuvasti kehittyvä järjestelmä helpottaa orkestereiden raportointia monin tavoin. Raportointi käyttäen verkkopalvelua antaa orkestereille esimerkiksi mahdollisuuden luoda erilaisia vapaasti nimettäviä ja helposti muokattavia vakio-ohjelmasettejä, joissa kappaletiedot tekijätietoineen ovat valmiiksi täytettyinä. Orkesterilla voi olla valmiit kappalelistat vaikkapa tansseihin, pikkujouluihin tai tarvittaessa festarisetti stadion- luokan tilaisuuksiin. Nämä valmiit setit esiintyjä kasaa jo sivuilleen luomastaan ohjelmistosta. Oman ohjelmiston kasaaminen on tullut selkeästi helpommaksi nyt, kun sivuille on saatu haku-linkki suoraan Nord-doc tietokantaan josta kappaleet oikeine tekijätietoineen siirtyvät raportoijan ohjelmistoon. Nord-docista esiintyjä voi valita kaikista rekisteröidyistä sovitusversioista sen oikean jota itse käyttää. Tämä helpottaa ja selkeyttää myös Teoston työtä. Toinen hieno uutuus on se että yhdellä napin painalluksella esiintyjä saa kaikki ne rekisteröidyt teokset, joissa on itse tekijänä, lisättyä ohjelmistoon.

Teostossa raportoinnin kattavuus ja tarkkuus on ollut aina kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla ja uusi web-raportointijärjestelmämmekin on herättänyt ansaittua huomiota ulkomaisissa sisarjärjestöissä. Sitä on käyty ainakin naapurimaista paikan päällä ihailemassa. Kaikissa pohjoismaisissa tekijänoikeusseuroissahan vastaavaa ei vielä ole käytössä ja kuulemma Stimissä käytössä oleva vastaava e-Konsert-niminen nettiraportointipalvelu on saanut käyttäjiltään kovasti kritiikkiä.

Suomessa web-raportointi on otettu ilahduttavan laajasti käyttöön. Käyttäjämäärän voisi sanoa kasvaneen räjähdysmäisesti, sillä vielä vuoden 2003 alussa netin kautta raportoivia esiintyjiä oli vain noin 100. Saman vuoden loppupuolella luku oli jo 240. Siitä luku onkin vuosittain suurin piirtein tuplaantunut ja nyt jo yli 1.000 orkesteria tekee esitysraporttinsa netin kautta. Mukana on hyvin monenlaisia esiintyjiä, tanssi- ja rockbändejä, trubaduureja, lastenmusiikkia soittavia orkestereja, soittokuntia ym. Vaikka nettiraportoijien määrä on roimasti lisääntynyt, vakavan musiikin esittäjiä palvelussa ei vielä juuri ole mukana ja paperisiakin esitysraportteja vielä Teostoon tulee.

Web-raportoinnin käyttäjämäärän kasvun lisäksi mainittavaa on myös se että palvelun ovat ottaneet käyttöönsä monet uransa alkutaipaleella olevat esiintyjät, jotka eivät ole ennen tätä raportoineet vielä mitenkään. Ennen web-raportoinnin tuloa moni tietokonesukupolven edustaja onkin ehkä vierastanut raportoinnin aloittamista sen vuoksi, että paperin käyttö on koettu vanhanaikaiseksi ja hankalaksi.

Vaikka teknologian kehitys on huimaa, on vielä lukuisia tilanteita, joissa paperi on paras ja ehkä ainoa järkevä väline. Esimerkkinä tästä ja loppukevennyksenä kerrottakoon tarina muovin vallankumouksen ajoilta. Mies palautti kauppaan äskettäin ostamansa muovisen wc-harjan. Myyjän tiedustellessa syytä harjan palauttamiselle mies vastasi, ettei harjassa sinänsä mitään vikaa ollut. Hän vain mieluummin käyttää paperia.

Perinteistä loppuvuotta ja vuoden alkua!

Timo Forsström (SELVIS 04/2006)