Musiikintekijät -logo

Teoston esitysraportointikysely

Teoston esitysraportointikysely

Elvis ry:n kyselyyn vastanneiden enemmistö:

 
Raportoinnin tehostamisessa pääpaino sinne, missä on suurin laskutus

ELVIS TEKI VIIME kesänä kesänä kyselyn jäsenille Teoston esitysraportoinnista. Kysely oli osa raportoinnin kehitystyötä, johon Teoston toimiston tukena osallistuu johtokunnan asettama raportointitoimikunta. Elvis ry:n edustajia toimikunnassa ovat Timo Forsström ja Martti Heikkilä, jotka vastasivat kyselyn toteuttamisesta yhdistyksemme osalta. Tuloksista koottu yhteenveto on toimitettu tiedoksi myös Teoston johtokunnalle. Oman kyselynsä teki myös Suomen Säveltäjät.

Tärkeä asia monelle

Vastaajia oli 143 eli lähes neljäsosa (23,8%) Elvis ry:n viime kesän kuudestasadasta jäsenestä. Vastauslomake oli melko pitkä, mutta siitä huolimatta useimmat olivat vastanneet useimpiin kohtiin ja myös sanallisia lisäkommentteja oli runsaasti.

Seuraavassa yhteenveto tuloksista. Prosenttiluvut on laskettu vastanneista (ei siis kaikista jäsenistä). On vaikea arvioida, mihin suuntaan tulos olisi muuttunut, jos kysely olisi tehty otantaan perustuvana haastattelukyselynä.

Näin vastattiin

– Noin puolet vastaajista oli niitä, joiden teoksia esittävät pääosin muut. Noin puolet esittää teoksiaan pääosin itse.

– Vähän yli puolella vastanneista raportointi on yleensä kunnossa. Puutteita on jonkin verran enemmän niillä, joiden teoksia muut esittävät. Kolmasosalla vastaajista (33,8 %) on teosten raportoinnissa yleensä puutteita. Kymmenesosalla se on yleensä melko tai hyvin puutteellista.

– Vastaajien selvä enemmistö (86,0%) ilmoittaa, että teosten esityksiä (kuka, missä, milloin) on mahdoton (46,8%) tai työlästä (39,2%) seurata.

– Tilityksen tarkastaa huolellisesti joka kerta yli kaksi kolmannesta (69,9%) vastaajista.

– Yli neljäsosa vastaajista (26,8%) arvioi, että hänen tilityksessään on yleensä puutteita.

– Virheitä ja puutteita raportoinnissa ja tilityksissä on vastausten mukaan eniten radioissa (25,0%) ja muissa elävän musiikin tilaisuuksissa kuin konserteissa (46,8%). Käsitys radioalueen puutteista voi osittain juontaa ajalta, jolloin kaikki paikallisradiot olivat otannassa (nykyisin vain liikevaihdoltaan pienimmät radiot). Toisaalta eräs vastaaja on ollut radiotoimittajana ja hänen kokemustensa mukaan osa toimittajista laiminlyö raportoinnin.

– Yli puolet vastaajista on reklamoinut joitakin kertoja (48,6%) tai lähes joka vuosi (5,8%).

– Lähes puolet (44,2%) pitää reklamointia ainakin jossain määrin hankalana.

– Selvä enemmistö (79,7%) yhtyy käsitykseen, että nykyinen raportointijärjestelmä suosii niitä, jotka esittävät omia teoksiaan. Ne, joiden teoksia pääasiassa muut esittävät, ovat hanakampia olemaan täysin samaa mieltä. Varsin moni pääasiassa itse esittävistäkin on jokseenkin samaa mieltä.

– Huomattava osa (78,8%) vastanneista on sitä mieltä, että tanssijärjestäjiä ei pidä vaivata raporttien karhuamisella. He ehkä ajattelevat, että tieto esitetyistä teoksista täytyy joka tapauksessa tulla esittäjiltä.

– Vakioilmoitusjärjestelmää tulisi kehittää niin, että raportointi kohdistuu tilaisuuskohtaisesti, vastaa kolme neljäsosaa (74,6%).

– Yli kaksi kolmasosaa (69,6%) katsoo, että raportoinnin tehostamisen tulisi painottua sinne, missä on suurin laskutus.

Keppiä vai porkkanaa?

Kyselyssä oli tilaa myös muille kommenteille. Niiden mukaan yleinen käsitys on se, että raportoinnista huolehtivat parhaiten ne, jotka siitä myös itse hyötyvät (eli ne, joilla on ohjelmistossa omia teoksia).

Mielipiteet jakautuvat sen suhteen, tulisi esiintyjille antaa keppiä vai porkkanaa, jotta raportoisivat. Joidenkin mielestä esiintyjien pitäisi saada siitä rahallinen korvaus. Osa taas on sitä mieltä, että Teoston pitää sanktionkin uhalla pakottaa artisti raportoimaan.

Tekijöillä ei yleisesti ottaen ole kovin selvää kuvaa siitä, miten raportointi tai raportoimattomuus näkyy tilityksissä. Osa luulee, että jos ei tule raporttia, ei tule rahaakaan järjestäjältä Teostolle.

Seuraava juttu tästä aiheesta Selviksessä olkoon siis artikkeli raportoinnin ja tilityksen yhteyksistä. Mitä tapahtuu esimerkiksi silloin, jos kunnassa kukaan ei huolehdi kunnan järjestämien konserttien raportoinnista.

Mitä tulee raportoinnin kehittämiseen, tärkeä tavoite on se, että Teosto saa elävän musiikin tilaisuuksien järjestäjiltä kattavasti tiedot kunkin tilaisuuden esiintyjistä ja että samaan aikaan Teoston toimistossa luodaan rutiiniksi seurantajärjestelmä sille, onko kaikista tilaisuuksista ja niiden esiintyjiltä saatu raportit. Tällainen ”ristiintsekkaus” edellyttää myös Teoston ”koneilta lisää kapasiteettia”

Teksti: Martti Heikkilä ja Timo Forsström

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2005

Selaa lehden artikkeleita