Tästä asti aikaa / Kaiken antanut

Tästä asti aikaa / Kaiken antanut

Tästä asti aikaa
Säv. Timo Kivikangas ja Sakari Pesola
San. ja co-säv. Pauli Hanhiniemi
Ensilevytys: Kolmas nainen (1990)

Timo Kivikangas ja Sakari Pesola tutustuivat Seinäjoella kesäyliopistossa 1988. Sakari oli Kolmannen Naisen kitaristi, Timon bändeistä yksi oli ollut Manic Toys.

Timo kertoo, mihin tutustuminen johti kesäkuussa 1989.

”Olin kotitilalla Jurvassa, kun Sakari soitti Töysästä. Kolmannessa Naisessa oli toisen kitaristin paikka vapaana Timo Löyvän lähdettyä. Vastasin, että kokeillaan. Ekojen keikkojen jälkeen päätettiin, että osallistun myös uuteen levyyn. Sakari oli hankkinut neliraiturin ja rumpukoneen. Sain ne lainaksi ja tein joitain demoja.

Heinäkuussa Sakari tuli meille useaksi päiväksi. Hänkin oli maalaistalon poika. Korjasimme päivät heinää ja illat keskityimme musaan. Kelatessaan mun neliraiturille tekemiä juttuja Sakari pysähtyi tämän kohdalla. Siinä oli säkeistön ja kertsin soitto parilla kitaralla ja rumpukoneella.

Työstimme sitä heti niinä iltoina. Sakari soitti pitkät kitaravedot ja bassolinjat vuoropuheluna mun tiheärytmiselle kitarapohjalle. Itse tein intron ja välisoittoja. Saimme aikaan demon, jossa uskoakseni välittyi se kesä, se muutos ja mahdollisuus. Lopulliseen Sakari soitti sitten aivan jäätävän kitarasoolon.”

Sakari muistelee samoja heinäkuun hetkiä.

”Se yksi Timon jutuista nappasi heti. Siinä oli letkeä ja rento meininki. Lisäsin liukuja, taitesointuja ja muuta. Yhä on elävänä mielessä ne päivät ja illat: uusi bändin jäsen, kesä, heinätyöt, biisinteko maalaistalon ullakolla.Syksyllä lähetin demon osana muuta pakettia Paulille.”

”Kun keksin sloganin tästä asti aikaa, olin siihen heti tosi viehättynyt. Ajattelin, että tää on niin killeri, että loppu voi olla melkein mitä tahansa.”

Pauli Hanhiniemi opiskeli Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen piirtäjälinjalla ja asui Martinlaaksossa.

”Olin yksin kotona. Tiskasin ja kuuntelin demokasettia. Mankka oli kaappipakastimen päällä. Äkkiä tämän kohdalla tuli vahva elämys siitä, että nyt tiedän, mistä tää laulu kertoo.

Elämä oli murroskohdassa: Alavuden elonpiiriin en enää palaisi ja jotain uutta on edessä. Bändilläkin oli yksi vaihe takana ja uusi alullaan. Fiilis oli se, että ollaan tyytyväisiä tähän hetkeen ja luottavaisia, että jollain tavalla tullaan pärjäämään.

Kun keksin sloganin tästä asti aikaa, olin siihen heti tosi viehättynyt. Ajattelin, että tää on niin killeri, että loppu voi olla melkein mitä tahansa.

Tein tekstin yhtä kyytiä. Säkeistöjen kuvilla on kaikilla todellisuuspohja. Esimerkiksi kissapetojen näkijä oli kaverini, joka hitsarina liekkiin tuijotettuaan tuli hallista ulos evästauolle ja näki hetken mitä sattui.

Valmiiseen demoon tehdessäni olen kääntäjä, joka kääntää musiikin sanojen kielelle. Jos laulumelodiaa ei vielä ole, se muotoutuu samalla. Tässä rekisteröimme koko sävellyksen Sakarille ja Timolle, koska sen ajan teostokäytännöt ei muuten sallineet haluamaamme jakoa.”

Sakari kertoo, että Paulin esiteltyä tekstin treeneissä Alavudella tehtiin kertsin laulumelodiaan muutos.

”Alkuperäinen lähti nousevassa kaaressa ja meni hankalan korkealle. Pauli oli alun perin laulanut demon päälle kertsiä oktaavia alempaa. Bändin mouheessa se oli liian matalalla ja oktaavi liian korkealla. Nyt hän alkoi kokeilla laulaa sitä ekan rivin jälkeen alaspäin ja alkuperäinen melodia tuli stemmaksi.

Millbrook-studiolla tammikuussa 1990 biisi äänitettiin. Soitosta vastasi bändi, rummuissa Pasi Kallioniemi ja bassossa Raimo Valkama.

Mikko Karmila teki tuottajana huipputyötä. Hyvältä meidän levyt siihenkin asti kuulostivat, mutta tällä levylllä ja tällä biisillä saundipuoli otti vielä melkoisen hyppäyksen eteenpäin.

Helmikuussa tuli sinkku ja perään albumi Hyvää ja Kaunista. Teoston raporteista olen laskenut, että levyä on myyty jotain 80 000. Edelleen olen ylpeä, kun kuulen biisin radiosta. On se uljaan kuuloinen.”

 

Kaiken antanut
Säv. Mika Toivanen
San. Anna Eriksson
Ensilevytys: Paula Koivuniemi (2012)

Paula Koivuniemi oli vuodesta 2006 levyttänyt Edelille ja AXR:lle Mika Toivasen vastatessa tuotannoista ja sovituksista sekä pääosin sävellyksistä. Syksyllä 2011 valmisteltiin samalla sapluunalla uutta levyä Warnerille.

Mika Toivanen kertoo, että yksi tämän Matka-albumin sävellyksistä oli jo vanhempi.

”Joitakin vuosia aikaisemmin olin tehnyt Steven Stewardin kanssa englanninkielisen You’ll dance again. Työnimenä oli ‘Tina Turner -biisi’. Se jäi lähettämättä kansainvälisille kustantajille ja nyt muistin sen. Ehkä ajattelin, että Paulassa ja Tina Turnerissa on tarinallisia yhtymäkohtia.

Sävellys oli varmaan syntynyt kuten yleensä studiolla koskettimia soitellen ja noukkien melodioita niin, että kokeilin laulamalla eli ilman sanoja rallatellen, mikä tuntuu hyvältä. Pelkästään pianolla hapuiltuna hyväkin sävelkulku voi mennä ohi, kun et saa siihen kehollista tunneyhteyttä.

Erikoisuutena tähän tuli se, että A-osa menee korkeammalta kuin kertsi. C-osa ei myöskään ole mikään lepo-osa, vaan pitkä ja rytmitykseltään tiheämpi.

Tekstin vaihtaminen uuteen suomenkieliseen oli Stevenille ok. Tein sävellyksestä pianodemon, jossa oli laulumelodia soitettuna ja sovituksen suuntaviivoja mukana.

Soitin Annalle, ja hän lupasi tehdä tekstin. Tina Turner -kytkentää en maininnut. Annan kanssa olin tehnyt yhteistyötä jo 90-luvun jälkipuolelta lähtien.”

Saatuaan demon Anna Eriksson kuunteli sen muutamia kertoja. Idea tekstin sisällöstä tuli nopeasti.

“Mietin mistä saisin tekstiin henkilökohtaisen kulman, kun en tuntenut Paulaa ihmisenä, vaan ainoastaan mediasta ja parista takahuoneen tapaamisesta. Se kulma löytyi laulamisesta, sehän oli meille yhteistä. Ajattelin, että jos on Paulan tavoin laulanut jo kymmeniä vuosia, siitä on tullut niin iso osa identiteettiä, että kaiken elää laulamisen kautta.

Jostain haastattelusta olin lukenut, että jos hän on ollut kaksi viikkoa putkeen keikoilla, niin hän alkaa kysellä, että kuka hän oikein on. Koin sen jotenkin traagisena.

Varmaan jokainen esiintyvä taiteilija pystyy samaistumaan siihen tilanteeseen, kun ovi kotona keikkarundin jälkeen sulkeutuu. Olet laulamalla täyttänyt sielusi ja samalla tyhjentänyt sen. Kun laulamisessa on nämä kaksi puolta, siinä on jotain hyvin haikeaa. Siihen tunnelmaan teksti tuntui hyvältä kirjoittaa.

Näillä ajatuksilla menin pianolle ja aloin laulaa sanoja melodian mukana. Tämä on tapani tehdä. Soittaen ja laulaen hakeudun sellaisten sanojen ja tavujen luo, jotka tuntuvat melodiaan sopivilta ja hyviltä laulaa.

Perhonen tuli mukaan viittauksena Paulan levytykseen (säv. Heikki Liuttu, san. Tuula Valkama) ja siksi, että hänessä on sellaista keveyttä ja elämänvoimaa, jonka myös yleisö aistii. Mutta perhosen keveydessä on myös toinen, syvempi puoli. Paulan kohdalla yhtenä kiinnostavana vastakohtana on tumma ääni.

C-osassa oli tilaa tuoda tarinaan vielä lisää jännitettä. Se oli myös rytmillisesti tärkeä kohta.

Teksti valmistui nopeasti, mikä on aina hyvä merkki. Mikalle meilasin sen myös demon päälle laulettuna ja fraseerattuna.

Kun laulamisen eri puolia nyt mietin, niin omalle identiteetilleni on ollut valtavan tärkeää, että aloin itse kirjoittaa lauluja. Siitä löytyi kokonaan uusi maailma.”

Tunnelma oli erityinen, kun laulua äänitettiin.

“Paula oli asian ytimessä ja taisimme siinä itkeäkin. Tämä artistin, tekstin ja sävellyksen kombinaatio on ollut meikäläisen uralla yksi parhaista. Täytyy olla isosti kiitollinen tekstittäjälle ja artistille”, kertoo Mika Toivanen.


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2021

Selaa lehden artikkeleita