Musiikintekijät -logo

Tärkeintä on laulun synty

Jonna Kärkkäinen Haastattelu

Tärkeintä on laulun synty

Millä tavoin ammattilauluntekijät työskentelevät päästäkseen onnistuneeseen lopputulokseen eli uuden laulun syntymiseen? Millaiset ovat tekijöiden näkökulmasta ihanteelliset olosuhteet onnistuneelle co-writing-sessiolle? Muun muassa näitä kysymyksiä Jonna Kärkkäinen selvitti pro gradu -tutkielmassaan Kuinka toimia co-writing-tilanteessa? Ammattilauluntekijöiden strategioita onnistuneeseen yhteistyöhön.

Tässä artikkelissa tuodaan esille Jonna Kärkkäisen pro gradun keskeisiä huomioita. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus. Kärkkäinen haastatteli kuutta suomalaista lauluntekijää, jotka ovat kirjoittaneet vuosien aikana paljon lauluja erilaisissa tiimeissä erilaisille kotimaisille artisteille. Heidän joukossaan on eri ikäisiä sanoittajia, säveltäjiä ja tuottajia – sekä miehiä että naisia. Tutkimuskohteena oli co-writing-tilanne, jossa tekijät kohtaavat kasvokkain. 

Kaikki haastateltavat kokivat co-writingin jollakin tavoin mielekkääksi työskentelytavaksi, muun muassa oppimiskokemusten ja verkostoitumisen vuoksi. 

Pystyäkseen tekemään työtään ammattimaisesti lauluntekijän on tärkeää päästä osaksi sellaista sisäpiiriä, jonka osaaminen tiedetään ja tunnetaan ja jolta lauluja etupäässä tilataan. Tämä parantaa lauluntekijän työmahdollisuuksia ja mahdollisuuksia menestyä. Levy-yhtiöiden tuotantopäälliköt, musiikkikustantajat ja artistit eivät osaa eivätkä ehdi pyytää lauluja tuntemattomilta tekijöiltä.

Kaikille co-writing ei ole edes valinta, vaan ainoa tapa tehdä työtä ammattilauluntekijänä. Se edesauttaa laulujen valmistumista yleensä määräaikaan mennessä ja helpottaa näin lauluntekijän etenemistä ja onnistumista urallaan. Yksin tehdessä laulut saattavat jäädä niin sanotusti roikkumaan eivätkä ilman ryhmäpainetta valmistu. 

Parhaimmillaan co-write-tilanne voi olla ihmeellinen, yllättävä, erityinen ja taianomainen. Se koetaan vahvasti tunteen tasolla tapahtuvaksi kohtaamiseksi ja toiminnaksi, jota ei aina ole helppo pukea sanoiksi. Vaikka ammattilauluntekijät suunnittelevat co-writing-sessioitaan uran ja oman kehittymisensä kannalta usein hyvin järkiperäisesti ja toisinaan analyyttisestikin, on lauluntekoprosessissa tunteen ulottuvuus. Sitä korostivat kaikki haastateltavat.

Co-writen parhaita puolia ovat toisen ihmisen kohtaaminen, yhdessä tekemisen ilo ja laulun tekeminen puhtaalta pöydältä jopa entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. 

Koska lauluntekijän työssä ja koko musiikkiteollisuudessa pätevät melko epäsäännönmukaiset lainalaisuudet (ei työsopimuksia, ei kuukausipalkkaa, ei työehtosopimuksien turvaa), on myös muiden tekijöiden luoma tukiverkosto erityisen tärkeä yksittäiselle lauluntekijälle. 

Hyvää ja avointa ilmapiiriä arvostivat kaikki haastateltavat, ja jokainen puhui siitä vähän eri painotuksin ja sanoin. Ilmapiiriä yritetään etenkin tuntemattomien tekijöiden kanssa virittää ja luoda avoimeksi ja hedelmälliseksi. Silti yksittäisen tekijän täytyy lopulta keskittyä omaan virittäytymiseensä ja tekemiseensä, eikä luomaan muille otollista ympäristöä.

”Jos lauluntekijä tulee tilanteeseen negatiivisena tai sulkeutuneena, on muiden tekijöiden vaikeaa saada hänestä mitään irti.” 

Kokeneet tekijät osaavat lukea signaaleja ja merkkejä jo tilanteen alusta alkaen ja tekevät niiden perusteella myös nopeasti päätöksiä session jatkamisesta.

”Jos tekijälle tulee olo, että ollaan haaskaamassa aikaa, puhalletaan peli poikki aika nopeasti.” 

Lauluntekeminen on fiilis- ja tilannekohtaista, vaikka lauluja ammattimaisesti tehtäisiinkin. Kun ihmiset ovat asialla, tilanteet ja tunnelmat vaihtelevat. Inhimillisyyden läsnäoloon suhtaudutaan ymmärtäväisesti.

”Ei ole inhimillistä aina onnistua co-writing-tilantessa, etenkään uudessa ryhmässä.”

Vaikka co-writing-tilanteessa pyritään avoimuuteen, niin samalla vältellään keskusteluja aiheista, joista voisi mahdollisesti syntyä kiistoja, konflikteja ja tilanteita, joissa tekijän yhteistyökykyinen maine on uhattuna. Tällainen ns. rajoitettu avoimuus saattaa turhauttaa tekijää. Se voi aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta silloin, jos tekijä kokisi aiheelliseksi sanallisesti puuttua johonkin aiheeseen, mutta ei kuitenkaan sitä sopuisan ilmapiirin säilyttämiseksi tee. Tällöinkin tekijä tutkimuksen perusteella mieluummin ”kärsii” tilanteesta itse, kuin riskeeraa yhteistyön jatkuvuutta aiheuttamalla konfliktia tai edes sen uhkaa.

Roolituksesta ja sen tärkeydestä co-writing-sessiossa puhuivat kaikki haastateltavat. Tilanteen alussa tekijöiden roolit eivät välttämättä ole vielä selvät, eli ei tiedetä vielä tarkkaan, kuka tekee tietyssä ryhmätilanteessa mitäkin. Säveltämisestä ja sanoittamisesta voi vastata useampi henkilö, mutta on myös mahdollista, että tekstin tekee yksin sanoittaja ja yksi henkilö säveltää. Toisaalta sävelen ja sanat voi tehdä yksi ja sama henkilö, jota tuplaroolinsa perusteella kutsutaan toplineriksi. Lisäksi demon tuottamisesta ja sovittamisesta vastaa yleensä niin sanottu träkkeri eli tekeillä olevan laulun demotuotannosta vastaava lauluntekijä. 

Haastatteluissa tuli esille, että roolien selkeä jakaantuminen tekijöiden kesken on ehdoton edellytys co-writing-tilanteen onnistumiselle eli laulun valmistumiselle ja yhteistyön miellyttävyydelle. Jos tekijä ei tiedä tehtäväänsä, työn tekeminen vaikeutuu ja osallistuminen voi jäädä passiiviseksi, ja henkilökohtainen taiteellinen panos voidaan kokea epätyydyttäväksi. Roolien epäselvyys hankaloittaa laulun tekemistä ja valmistumista. Toisaalta selkeä roolitus kirkastaa tekijän toimintaa ja vastuuta laulun tekemisessä. 

Roolien jakautumisen dynamiikka on kuitenkin mutkikas ja monimuotoinen. Roolitus on monesti tekijöille itselleen jopa tiedostamaton prosessi, johon ei yleensä sanallisesti puututa.

Co-writing-tilanteessa keskustellaan paljon, ja suuri osa työtä on laulun ideointia eli melodioiden, tekstien ja näiden yhdistelmien laulamista ja hyräilyä ääneen. Tilanteen lähtökohta on, että tiimi yhdessä tekee päätökset siitä, mitkä ideat lauluun lopulta päätyvät ja millaiseksi ne yhteistuumin muokataan. Ideointiprosessi ei ole koskaan täysin samanlainen eikä ennustettavan suoraviivainen. Sillon kun co-write-tilanne toimii, vallitsee siinä tekijöiden välillä valtava luottamus. 

Ammattilauluntekijät ovat pitkälti kouliintuneita ja tottuneet kaikenlaisiin, onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin, co-writing-tilanteisiin. Silti he saattavat kokea vääränlaisen negatiivisen palautteen kommunikoimisen ja sen vastaanottamisen hyvin ikävänä ja luovuutta tukahduttavana tilanteena. Co-writing-yhteistyön jatkumista sekä sen myötä tekeillä olevan laulun valmistumista uhkaavat eniten ei-sanan käyttö ja lauluun liittyvien ideoiden ”dissaus”. Ainakin ne vähentävät co-writing-sessioon osallistuvien lauluntekijöiden välistä luottamusta.

Ammattilauluntekijät kokevat tärkeäksi, että co-writing-tilanteessa puhutaan toista kunnioittavasti ja rohkaisevasti, ja jos tuleekin tarve hylätä jonkun ehdottama idea, tulisi tilalle myös ehdottaa jotain toista ratkaisua rakentavasti. Haastateltavat kuitenkin toivat esille sen, että ”dissaaminen” on melko harvinaista tasajaon yleistymisen ansiosta. Kaikilla haastatelluilla oli kuitenkin siihen liittyviä omia kokemuksia tai tietoa hankalista jakotilanteista. 

Jokaisella haastateltavalla oli kokemuksia helpoista ja vaikeammista co-writing-tilanteista. Useimmiten hankaluudet johtuivat ihmisten välisistä tilanteista, kuten siitä, millä asenteella ja kuinka toisia kunnioittavasti kollega tilanteessa toimii. Päätökset yhteistyön jatkamisesta tehdään melko nopeasti, mutta paljon riippuu silti haasteiden syystä. Asenne pelastaa paljon. Eräs haastateltava totesi, että harvemmin yhteistyö jonkun tekijän kanssa loppuu siihen, että tämä ei ole tekijänä tarpeeksi hyvä.

Suurimpia esteitä ryhmätyön onnistumiselle ovat toisen ideoiden huomiotta jättäminen ja niin sanotusti yli käveleminen, yksittäisen tekijän vahva subjektiivisten päämäärien tavoittelu sekä inhimillisistä syistä johtuva ihmisten välisten kemioiden toimimattomuus.

Ammattilauluntekijän tulisi osata kehittää ja hallita ihmissuhdetaitojaan, jotta co-writing-tilanteet toimisivat mahdollisimman hyvin. Tätä korostivat kaikki haastatellut tekijät. He ilmaisivat myös, että tärkeintä co-writing-tilanteessa on laulun valmistuminen.

Osa haastateltavista otti esille sen, että mikäli kemia ei toimi ja laulu jää kesken, tilanne voidaan katsoa epäonnistumiseksi sekä tiimin sisällä että laulun tilaajien, levy-yhtiön tuotantopäälliköiden, kustantajien ja artistien näkökulmasta.

Onnistumiseen, eli laulun valmistumiseen ja hyvän yhteistyön jatkumiseen pyritään myös oman maineen rakentamisen ja ylläpitämisen vuoksi.

”Jokainen sellanen co-write on tavallaan sun käyntikortti sun tekemisistäs.”

Osa haastatelluista oli havainnut lauluntekokulttuurissa muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Biisintekokulttuuri on muuttunut suoraviivaisemmaksi ”huutoäänestykseksi” ja paljon ilmenee kaikenlaista ihmistenvälistä mielenpahoitusta ja stressaavia tilanteita, joissa lauluntekijä joutuu pohtimaan, että ”miten toi sanoi mulle noin tylysti”. Lauluntekijä voi joutua esimerkiksi tilanteeseen, jossa on ollut näennäisen hyvä tunnelma, mutta yhtäkkiä joku jostain syystä loukkaantuu jollekin eikä puhu enää sanaakaan koko co-writing-session aikana, eikä syy tähän käytökseen valkene kenellekään koskaan. 

Tekijänoikeuksien tasajako nousi keskusteluissa esille, vaikka tutkimuksessa ei varsinaisesti käsitelty musiikintekijöiden tulovirtaa. ”Equal split” on vakiintunut ammattilauluntekijöiden co-writing-tilanteissa lähes säännöksi, vaikka se on käytännössä tekijöiden keskinäinen sopimus, eikä pakko tai laki.

Jokainen haastateltava puolsi tasajaon käytäntöä vahvasti ja kertoi sen olevan käytössä lähes aina. Tai ainakaan kukaan ei kertonut joutuneensa tästä jaosta tinkimään tai neuvottelemaan. Tasajako koettiin parhaaksi tavaksi jakaa tekijänoikeudet ja tulot riippumatta siitä, ovatko kaikki tiimin tekijät osallistuneet yhtä paljon laulun tekemiseen, säveltämiseen, sanoittamiseen, tuottamiseen tai yleiseen ideointiin vai eivät. 

”Tasajako toimii, koska lauluntekeminen ei ole ojankaivuuta: ei voida laskea, kuinka monta ´lapiollista´ kukin on kaivanut, sillä ratkaiseva osallistuminen co-writing-tilanteessa voi tapahtua monella muullakin tavalla kuin laulamalla tai tekstiä kirjoittamalla.”

Vain yksi kuudesta haastatellusta kannatti jaon sopimista kasvotusten heti ennen co-writing-tilanteen alkua, etenkin sessioissa, joissa on mukana tuntemattomia tai vanhemman koulukunnan tekijöitä, jotka eivät ole tottuneet tasajakoon. Hän koki, että tekijäosuuksista sopiminen jälkikäteen on jo myöhäistä. 

Toinen tekijä kertoi, että useimmiten hankaluudet, erimielisyydet tai väännöt jaoista syntyvät tosiaankin jälkikäteen ja useimmiten silloin, jos tietyn tiimin tekemään lauluun tarvitaan mukaan vielä uusia tekijöitä, sellaisia, jotka eivät ole olleet mukana alkuperäisessä co-writing-tilanteessa, jossa laulu on saanut alkunsa. 

Haastateltavien mukaan tasajako mahdollistaa tasavertaisemman ideoiden valitsemisen co-writing-tilanteessa. Sen avulla vältetään myös kiusalliset, tunnelmaa latistavat ja lauluntekijän yhteistyökykyistä mainetta uhkaavat keskustelut rahasta. Tasajaon avulla myös mahdollistetaan lauluntekijän luovuutta ruokkiva ja stressittömämpi osallistuminen co-writing-tilanteeseen, sillä tekijän ei tarvitse pelätä luovaa epäonnistumista: jos tänään ei synny ideoita, ehkä seuraavalla kerralla syntyy, eikä tekijälle aiheudu tilanteesta esimerkiksi nöyryyttävää huonommuuden tunnetta tai tulonmenetystä.

Ikään tai sukupuoleen ei tutkimuksessa keskitytty, muuta ikäasia nousi esiin kahdessa vastauksessa. Se oli osasyy siihen, että kaksi tekijää on aikeissa vähentää co-write-työskentelyä: yhteistyömahdollisuuksia nuorempien tekijöiden kanssa ei juuri ole tarjolla.

”…jossain vaiheessa alkaa tulla toi ikärasismihomma, et et sun iän takia sä oot niinku automaattisesti ulkona aika helvetin monesta proggiksesta.”

Iän esille tuoneet ammattilauluntekijät eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä ”vanhoja” eli erityisen iäkkäitä ihmisiä.

Sitaateissa olevat lauseet ovat suoria lainauksia tutkimushaastateltavien kommenteista.

Jonna Kärkkäisen pro graduun voit tutustua Tampereen yliopiston sivulla.


Kuka?

Jonna Kärkkäinen on espoolaissyntyinen musiikin monitoiminainen. Hän on ollut yli viidentoista vuoden ajan mukana suomalaisessa musiikkibisneksessä erilaisissa rooleissa, niin artistina, biisintekijänä, promohenkilönä kuin kustantajanakin. Hän on työskennellyt mm. Warner Musicilla, Sony Musicilla ja Fried Musicilla / EMI Capitolilla.

Lauluntekijänä hän käyttää kirjoittajanimeä Jonnaemilia, ja hänen kustantajansa on helsinkiläinen FRSH Music / HMC Publishing. Jonnaemilia on vuosien varrella ollut kirjoittamassa lauluja mm. Kaija Koolle, Robinille, Suvi Teräsniskalle, Antti Tuiskulle, Sunrise Avenuelle ja Darudelle.

Kärkkäinen on intohimoinen outdoor-ihminen ja viettänyt kuluneen vuoden Ivalossa, jonka erämaisessa rauhassa tämän co-writing-tilannetta käsittelevän gradun kirjoittaminen ja aiheen tutkiminen sujuivat vauhdikkaasti. Kiinnostus co-writingin tutkimiseen nousi luontevasti omasta pitkästä työhistoriasta tiimikirjoittamisen parissa. Graduhaastattelut tapahtuivat vuoden aikana Helsingissä. Kärkkäinen valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta joulukuussa 2018. 

 

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2019

Selaa lehden artikkeleita