Tarinaniskijä Pispalasta, päivää

Heikki Salo Haastattelu

Tarinaniskijä Pispalasta, päivää

Heikki Salo lienee yksi tunnetuimmista suomalaisista nykysanoittajistamme.

 Tämä, jo vuonna 1995 Juha Vainio Rahaston tunnustuspalkinnon saanut hymyilevä veijarimme asuu nykyään Pispalassa, ”mäellä, joka on täynnä hyviä muusikoita” , ja viihtyy hyvin niin laulunteon kuin lapsenhoidonkin parissa. Sovimme nimittäin haastattelun niin, että 1,4-vuotias sankari oli päiväunipuuhissa, ja isällä oli sopivasti aikaa keskeyttää kesälomansa Selvis-haastattelun vuoksi. 

Minkälaisten töiden parissa puuhastelet tällä hetkellä?

Juuri tällä hetkellä täällä on tekeillä Pispala -aiheinen levy, johon tulee lauluja eri tekijöiltä. Näillä nurkillahan asuvat mm. Hanhiniemen Pauli, Puurtisen Matti, Alatalon Mikko, Mäki-Lohiluoman Jokke ja monia muitakin …Tilasivat minultakin yhden laulun, ja siitä tuli sitten sellanen humppa nimeltään ”Saunasaaren suttura”. Laulu kertoo siitä, kuinka yksi kaveri lähtee Saunasaareen viikonlopun viettoon ja löytää sieltä alastoman naisen, jonka kanssa weekendi sujuu mukavissa merkeissä. Seuraavana viikonloppuna päähenkilö palaa tapahtumapaikalle toistaakseen edellisviikonlopun huikeat tunnelmat, mutta löytääkin ”rikospaikalta” tuon alastoman kaunottaren lisäksi myös äijälauman Hyhkystä…

Ei mikään happy end, heh… oletko muuten itse ehtinyt viettää kesälomaa saunoen?

Olen koittanut kovasti olla lomalla kesäkuun alusta, vaikka lomallakin tätä lauluntekoa näköjään tulee ”harrastettua”. Mutta totta puhuen, ensi viikon eli elokuun alussa olen päättänyt ryhtyä tekemään uusia biisejä Miljoonasateelle. Meillä on studioaika varattuna marraskuuksi, joten siihen mennessä täytyy tavaran olla valmista…

Kuinka teidän bändissä sujuu työnjako? Olen ymmärtänyt, että kaikki säveltävät?

Jo vain! Matti Nurro (kitara) ja Olli Heikkinen (keyboard) ovat, voi sanoa, kehittyneet vuosien saatossa hyviksi popsäveltäjiksi. Myös Jarmo Hovi (rummut) ja Ari Laaksonen (basso) tekevät sävellyksiä. Sanoituksiakin voivat tehdä kaikki, eli pöytä on avoin, mutta toistaiseksi vain meikäläinen on istunut sen sorvin ääressä. Meidän biisipalaverit ovat kyllä katkeria tilaisuuksia…

Mitenkä niin? Tappeletteko te?

No emme, mutta ne ovat varsinaisia levyraateja! Nimittäin vain parhaimmat biisit päätyvät levylle asti, ja se on raakaa peliä. Viimeksi vappuna, kun meillä oli vastaava tilaisuus, meikäläinenkin oli tohkeissaan tehnyt 10 demosävellystä, joista yhtäkään ei kelpuutettu levylle!

Osaatko sanoa, minkä tyyppistä kamaa on tulossa? Ja aiotteko äänittää levynne esim. uima-altaassa, teillähän on tapana tehdä silloin tällöin jotakin erikoista?

Emme mene uima-altaaseen, vaan Jyväskylään. Ja aiomme tehdä Aitoa, Alkuperäistä, siltä ihtiältään kuulostavaa Miljoonasadetta… niin luulisin ja toivoisin. Viimeksihän me seikkailimme hiukan teknon puolella, mutta jotenkin se ei ehkä kuitenkaan ole ominta aluettamme. Peruspop sopii meille parhaiten…

Mun mielestä ”Kundilla seisoo” oli kyllä hieno! Mutta, sinua varmaan pyydetään tämän tästä jos jonkinmoisiin projekteihin mukaan. Kuinka järjestät itsellesi aikaa luovaan työhön?

Niin, paljonhan sitä soitellaan ja pyydellään, että ”tee sitä ja tee tätä”, mutta olen opetellut parin viime vuoden aikana sanomaan selkeän ”ein”, silloin kun tarve vaatii. Nyt olen esimerkiksi putsannut syksyn kaikesta muusta keskittyäkseni Miljoonasateen levyyn. Joskushan se ”ein” sanominen on tosi vaikeeta, ja sitä on joutunut ihan harjoittelemaan. Mutta on kyllä tiettyjä ihmisiä, joille en koskaan sano ei, esimerkiks Maarit tai Läntisen Tommi. Mutta muutoin, minä joskus valehtelen ihmisille olevani keikalla tai keksin jonkin muun tekosyyn, kun joku tärkeä oma projekti on meneillään. Totuushan on se, ettei montaa homma pysty millään tekemään yhtä aikaa…

Onko muita töitä tai projekteja Miljoonasateen lisäksi? Koska yleensä ihmisillä aina on, vaikka ne yrittävät aina kovasti keskittyä vain yhteen…

No, mähän olen opettanut jo 3 vuotta Sibelius-Akatemiassa tekstintekoa sellaisella kaksiviikkoisella kurssilla kuin ”Biisi/Bisnes/Teknologia”, jossa sävellysopetuksesta vastaa Olli Heikkinen. Lisäksi olen opettanut sanoittamista viikonloppuseminaareilla. Mähän aikoinaan luin runousoppia, ja sittemmin näiden opetushommienkin vuoksi olen haalinut kasaan aivan erityislaatuista materiaalia, osittain myös ulkomaista kirjallisuutta, joka keskittyy biisin- ja tekstintekoon. Lisäksi mä olen lukenut dramaturgiaa, käsikirjoitusoppaita ja kaikenlaista mahdollista, josta on hyötyä kirjoittamiselle. Mutta en paljasta enempää – tervetuloa kursseille ja seminaareihin!

Minä en usko, että tässä on kaikki. Mitä muuta olet puuhastellut viime aikoina?

No, onhan mulla ollut kaksi muuta projektia tässä työn alla. Nimittäin teen tekstejä, tai siis oikeammin sanottuna ”simuloin” iskelmätekstejä tuolle Pääkkösen Antille, joka on tämmöinen ex-lapsitähti, ja lisäksi olen tehnyt Louhivuoren Jannen kanssa lastenlevyn.

Minä arvasin! Kerrohan siitä lastenlevystä! Ja voisit sopivasti sanoa mielipiteesi siitä, kun ne nyt YLEssä miettivät, tarvitaanko lastenohjelmia enää ollenkaan? Entäs tarvitaanko lastenlauluja?

Niin, tämä meidän lastenlevy on nimeltään ”Omskista”. Levyllä on mm. kertomus Flaava-tädistä, joka lähettelee kummallisia paketteja Omskista…

Sanoitko Flaava-täti? Mä en ole koskaan kuullut semmosesta….

No en minäkään! Joka tapauksessa, 2/3 sävellyksistä, kaikki soitot ja tuotanto on Louhivuoren Jannen käsialaa, minä puolestani olen tehnyt 1/3 sävellyksistä ja tekstit. Tämä on ollut mulle kunnianhimoinen projekti, koska olen tosiaankin koittanut miettiä sitä, mitä termi ”lastenlaulu” tarkoittaa… ja olen päätynyt siihen, että lastenlaulu ei ainakaan ole mikään opetuslaulu ja lisäksi, lastenlaulun tarkoitus, mun mielestä, on ennen kaikkea antaa sytykkeitä lapsen mielikuvitukselle. Ja YLElle minä lähettäisin semmosia terveisiä, että kun meikäläinen oli pieni, niin oli juhlahetki kuulla radiosta tiettyjä lastenlauluja. Se oli tärkeetä ja tuntu hyvältä. Ja mä olen sittemmin ajatellut, että tahtoisin vangita sen ”Juhlahetki” – tunnelman myös näihin omienkin laulujen tekemiseen…

Kuinka työskentelet – luotatko inspikseen vai rutiiniin?

Periaatteessa mulla on virta päällä koko ajan. Mutta kun aloitan biisinteon tosissaan, teen sitä hyvin säännöllisesti periaatteella 9.00 – 16.00. Meille tulee aamulla joko lapsenhoitaja tai lapsi viedään hoitoon, ja minä alan töihin tasan klo 9.00. Juon välillä yhdet kahvit ja lopetan klo 16.00. Viikonloput minä pidän vapaata, niin kuin normaalit ihmiset pitää, ja maanantaina klo 9.00 palaan sorvin ääreen. Tietenkin esim. rundilla ei biisejä tule mietittyä kuin hätätapauksessa (Maarit, Läntinen jne.), ja olen koittanut nykyään järjestää oikean kesälomankin. Mutta tottahan teksti-ideoita tulee mieleen tämän tästä, ja koitan niitä laittaa muistiin, vaikka ei olisikaan varsinainen ”työaika”.

Käytätkö laulunteossa koneita vai luotatko akustisiin soittimiin?

Sekä että. Nytkin mulla on kitara sylissä ja tietokone auki … Käytän pääosin kahta ohjelmaa: Cakewalkia ja Band in a Boxia. Viimeksi mainittu sopii nimenomaan iskelmäsävellysten tekoon, koska minähän en ole mikään sovittaja, ja sieltä voi mukavasti valita biisiin sopivan kompin. Teen kaikkiin lauluihin kuitenkin yleensä introt, soinnut ja melodian, mutta kitaralla enimmäkseen rämplään omat biisit ja laitan ne vain ylös Cakewalkilla.

Mikä on muuten sinulle rakkain biisisi tai sellainen, josta olet todella ylpeä?

Mun suosikki on Olli Heikkisen kanssa yhteistyössä tehty ”Alastonmalli”-niminen biisi, joka löytyy ”Hevonen ja Madonna” – levyltä, v. 1995. Näitä meidän biisejä ja tekstejä voi käydä muuten tsekkaamassa nettisivuilta miljoonasade, jos jotakuta kiinnostaa…

Tajusitko jo nuorena olevasi jonkin sortin taiteilija?

Minähän koitin päinvastoin välttää taiteilijaksi tulemista viimeiseen asti! Mulla oli selvät tavoitteet: ottaa virka, hankkia kaunis vaimo, 2 lasta, rivitalo ja uudehko Toyota-merkkinen henkilöauto. Heh, nykyään mulla nää kaikki onkin, paitsi virka, eli mä oon tämmönen yhteiskunnan ”hukkakouluttama” heppu. Mutta koitan kyllä maksaa yhteiskunnalle velkaani muulla tavoin…

Kuinka musiikki sitten tuli elämääsi?

No mähän oon tehny biisejä vuodesta -75. Mä kuuntelin paljon mm. Dave Lindholmia… ja ihmettelin kyllä itsekin, miksi mua niin kiinnostaa kirjoittaminen ja biisinteko, mutta ajattelin pitää sen vaan hyvänä harrastuksena. No, sittemmin tulin Jyväskylään lukemaan yhteiskuntapolitiikkaa ja tein kaikenlaisia töitä, mm. sosiaalitarkkaajana ja ylioppilaskunnan kulttuurisihteerinä. Jouduin kuitenkin tekemään itsestäni väistämättömän diagnoosin: työtävieroksuva taivaanrannan taiteilija ja haihattelija. Eli: vakituinen työ ei maistu. Sanoin itseni irti v. -85 hauskasta ja helposta kulttuurisihteerin virasta ja lähdin kadulle soittamaan. Siinä meinas tulla rahan puolesta kyllä itku silmään monta kertaa, mutta ajattelin, että menköön syteen tai saveen! No, sitten vuonna -86 julkaistiin ”Juri Gagarin”, ja sen jälkeen saattoi jo vähän huokaista helpotuksesta uravalinnan suhteen…

Onko sulla siis joku tutkinto, vai jäikö opiskelu musahommien takia kesken?

No, vuonna -86 multa puuttu enää 9 opintoviikkoa maisterin papereista, mutta musahommissa vierähti sitten 6 vuotta aika ahkerasti. Nämä yhteiskuntatieteiden maisterin paperit sain käteen v. 1993, että olihan ne, suhteellisen pitkät opintoviikot…

Vielä Heikki kertoi olleensa nuorena niin villi, ettei häntä saatu koskaan kiinni… tuo piirre taitaa kaverissa olla edelleenkin! Kiitoksia taas kerran hyvistä jutuistasi, niitä kuulemme varmaan uusissa lauluissasi lisää. Onnellista oloa vain sinne Pispalaan!!!

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/1999

Selaa lehden artikkeleita