Kansa on sanansa sanonut, ja maan uusi parlamentti on aloittanut työnsä. Mielenkiintoista, mutta tulokseltaan surullista oli seurata niin kansanedustajaehdokkaiden kuin puolueiden esiintuomia ajatuksia kulttuurista. Surullista se oli siksi, että niitä ei juurikaan kuultu eikä nähty.

Se, ettei kulttuuri noussut kenelläkään eikä missään vaaliteemaksi, oli sitäkin oudompaa, kun muistetaan, miten eduskunta alkutalvesta äänesti hallituksen kulttuuribudjettileikkaukset nurin. Jos kulttuuri silloin luettiin peruspalveluihin, ei se sitä vaalikampanjoissa enää ollut. Niinkuin Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen haastattelussaan tammikuun Muusikko-lehdessä totesi: ”Musiikki on tärkeä, muttei monenkaan mielestä elämän jatkumiselle aivan välttämätön asia. Divisioonat ratkaisevat monessa asiassa, eikä pienelle kulttuurityön tekijöiden ammattikunnalle ole ihan helppoa saada myötätuntoa yhteiskunnassa, jossa tyypillisiä iskusanoja ovat tehokkuus, leikkaukset ja priorisointi.”

Lipposen II-hallitus kuitenkin viimeisinä töinään teki periaatepäätöksen taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman toteuttamisesta, joka pohjasi kansanedustaja Sirpa Pietikäisen johtaman toimikunnan tekemään ehdotukseen aiheesta. Tässä muutama suora ja editoitu lainaus lähes neljänkymmenen kohdan ohjelmasta:

Taide ihmisen itseilmaisuna ja taiteilijoiden luovana työnä on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen resurssi sekä myös sivistyksellinen perusoikeus.

Kehittynyt taide ja kulttuuri on yritysten toimintaympäristöön liittyvä voimavara.

Taiteilijoita koskevia ratkaisuja tulee tehdä asialähtöisesti, ei niinkään hallinnollisten rajojen mukaan. Hallinnonalojen välisen yhteistyön lisäämiseksi luodaan pysyvä mekanismi (esim. neuvottelukunta), jonka puitteissa taiteilijoiden asemaan liittyviä kysymyksiä tuodaan esille ja viedään eteenpäin.

Taiteellisen toiminnan perustana on tekijänoikeuden kunnioittaminen.

Jotta taide voi parhaiten toimia luovan hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä, tulee sen taloudellisista perusedellytyksistä huolehtia. Taide- ja muussa yhteiskuntapolitiikassa tulee panostaa taiteelliseen luovuuteen ja sen innovatiiviseen, yksilöä ja yhteisöä kehittävään rooliin sekä taiteen laajaan saatavuuteen.

Lisäksi ohjelmassa puhutaan taideaineiden tärkeydestä kaikille yhteisinä oppiaineina koko peruskoulussa, kulttuurin saavutettavuuden lisäämisestä julkisissa taide- ja kulttuurilaitoksissa, luovan taiteellisen työn apurahamahdollisuuksien lisäämisestä, taiteen käytöstä ja taidepalvelujen hyödyntämisestä työssä viihtymisen ja jaksamisen parantamisessa, nuorten taiteilijoiden tukemisesta näiden pääsemisessä paremmin kiinni ammatilliseen toimintaan, taiteilijoiden työtilojen lisäämiseen tähtäävän hankkeen käynnistämisestä, sekä taide- ja kulttuuripalveluiden arvioinnin tekemisestä peruspalvelujen arvioinnin osana.

Tätä litaniaa voimme kaikki kulttuurin ystävät olla edustajiemme kautta tukemassa kaikin tavoin!

Pekka Nissilä