Me suomalaiset olemme unelmoineet ”tuosta paremmasta onnesta” iskelmälyriikan lisäksi myös veikaten ja lototen. Tai muuten vaan pelaamalla. Pelaaminen on ollut valtion siunaamaa toimintaa ja kyseisen puuhailun parissa on vaurastunut alan monopoliyritys Veikkaus Oy.

Veikkauksella alkoi mennä jopa siinä määrin nousujohteisesti, että Suomen valtio ryhtyi itse pelaamaan rikasta ja köyhää sysäten aste asteelta lakisääteisiä menojaan veikkausvaroilla rahoitettaviksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuo rahoituspotti on kasvanut 45 miljoonasta eurosta yli sataan miljoonaan euroon. Tuhti apuraha valtiolle!

Rehellisyyden nimessä kuitenkin totean, ettei valtio ole sysännyt kulttuurirahoitustaan tyystin pelipöytien armoille. Edelleen asioita maksetaan myös budjettivaroista ja Veikkauskin jakaa varoja harkinnanvaraiseen tukeen tieteelle ja taiteelle. Siis noudattaa periaatetta, joka alunperin on kuulunut yhtiön toimenkuvaan. Mutta varsinaiset harkinnanvaraisiin tukiin suunnatut rahat ovat pysyneet viime vuosikymmenen aikana lähes paikallaan. Vähäinen kasvu on suunnattu taidelaitoksille, mutta niidenkään osalta ei ole kunnolla pystytty seuraamaan kustannuksien todellista kasvua. Tämä merkitsee ikävästi sanottuna, mitä totuuden kertominen monasti on, että taiteen reaalinen tuki on laskenut.

Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelman kulttuuripolitiikkaa koskevat alkusanat kuuluvat: ”Kulttuuri on entistä tärkeämpi kansallinen ja kansainvälinen kehityksen voimavara…” Ohjelmassa luvataan myös vahvistaa kulttuurin asemaa.

Kaiken kaikkiaan taidepoliittiselle ohjelmatyölle on asetettu kunnioitettavia ja kunnianhimoisia päämääriä. Hallitus ja eduskunta ovat myös pyrkineet saavuttamaan ne. Tätä taustaa vasten tuntui suorastaan tyrmistyttävältä, että Veikkaus Oy:n tuottoennusteen aleneminen sai hallituksen tekemään valitsemallaan linjalla täyskäännöksen, joka oli johtaa taiteen määrärahojen supistumiseen. Pahimmillaan ei olisi ollut kysymys ainoastaan taidelaitoksiemme tuen ja toiminnan vaarantamisesta vaan karsinnat olisivat verottaneet myös harkinnanvaraisten taiteenedistämisvarojen määrää. Myös säveltaide olisi kuulunut tuohon joukkoon.

Onneksi eduskunnassa oltiin asiasta eri mieltä ja miljoonaleikkaukset tyrmättiin. Tiedotusvälineiden mukaan kulttuurin leikkaukset ovat hylätty, siitäkin huolimatta että ainakin tätä kolumnia kirjoitettaessa ensi vuoden budjetin käsittely on vielä kesken. Sivistysvaliokunta ajoi rahojen säilymistä yksimielisesti ja ministeri Kaarina Drombergin (kok.) tiedän jo hallituksessa taistelleen naarastiikerin tavoin valtionvarainministeri Sauli Niinistöä (kok.) ja leikkauslinjaa vastaan.

Mutta kaikesta huolimatta: Kansalaiset. Ylös, ulos ja pelaamaan. Lottorivin täyttäminen on yhä isänmaallinen ja kulttuuripoliittinen teko!

teksti: Jani Uhlenius