Musiikintekijät -logo

Sisäinen palo sytyttää sanoittaja Sinikka Svärdin

Sisäinen palo sytyttää sanoittaja Sinikka Svärdin

Viime pikkujoulujen ensikertalaisia oli sanoittaja Sinikka Svärd. Hän on neljä lasta kasvattanut tehopakkaus, paljasjalkainen turkulainen ja päivätyökseen kehitysvammaisten ohjaaja.

Elvis-porukkaan Sinikka liittyi viime kesänä.

– En tiedä vielä kaikkea, mitä yhdistyksen jäsenyys voi antaa. Minusta on kuitenkin arvokasta, että on paikka mihin voi soittaa ja kysyä tyhmiäkin kysymyksiä.

– Oon sosiaalinen erakko ja tykkään ihmisistä, vaikka tarvitsen omaakin aikaa. Kiva on tutustua alan ihmisiin ja olla yhteydessä. Tämä on niin omanlaisensa maailma, jossa kaikki tekevät samantapaisia juttuja. Työkaverit eivät välttämättä aina ymmärrä, jos yritän selittää asioita heille.

Pikkujouluista Sinikka lähti hyvillä mielin.

– Pippaloissa oli mukavaa. Ruoka oli taivaallisen ihanaa ja elvisläisten seura leppoisaa. Sain tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja.

Arka mutta rohkea

Kirjoittamista Sinikka on harrastanut pienestä pitäen.

– Jo kakarana tein kertomuksia ja aloittelin kirjoja, joista ei koskaan tullut valmiita. Murkkuikäisenä keskityin runoihin. Jossain vaiheessa kirjoittelin satuja ja avustin lehtiä.

Sinikan pikkuveli SAKU AHTI teki trubaduurikeikkoja ja hänen sävellyksiinsä syntyivät ensimmäiset laulutekstit. Ensimmäiset levylle päässeet sanoitukset Sinikka teki serkkunsa tytölle. JOHANNA VIRTANEN osallistui tenavatähtikisaan ja pari uutta laulua pääsi tämän pitkäsoitolle vuonna 1993.

– Sain hyvää palautetta ja innostuin asiasta. Välillä kyllä masennuinkin, kun eräs tunnettu sanoittaja ryttäsi mut maan rakoon ihan totaalisesti. Silloin ajattelin, etten ikänä enää tee yhtäkään tekstiä. Mutta sitten nousi sisu ja ryhdyin vaan hommiin. Vinkiksi vain niille, jotka asemansa puolesta arvostelevat toisten töitä, että senkin voi tehdä myös positiivisesti ja kannustavasti.

Eräällä Johannan keikalla Sinikka tapasi takahuoneessa KATRI HELENAN.

– Ensin ajattelin, etten ”mää tommosel suurel staral uskalla mittää sanoo”, mutta sitten vaan rohkaisin mieleni ja menin juttelemaan. Kysyin arasti, että voisikohan hänelle tarjota sanoituksia.

Katri kertoi tekevänsä yhteistyötä NIEMISEN ESAN kanssa ja pyysi lähettämään tekstit tälle. Niinpä Sinikka lähetti nipun sanoituksia Helsinkiin ja sai niistä aikanaan positiivista palautetta.

– Esa valitsi sävellettäväksi vain yhden tekstin, joka vasta vuosia myöhemmin päätyi EIJA KORISEVAN levylle. Katri Helenan silmiin kuitenkin osui sanoitus ”Vie minut”. Hän halusi, että Esa säveltää sen ja siitähän tuli sitten kesän 1995 iso hitti.

Vahvojen tekstien tekijä

Sinikan ja Esan yhteistyö lähti käyntiin. PAULA KOIVUNIEMEN ”Tulisielu”, YÖLINNUN ”Sitä saa mitä tilaa” ja ANNA ERIKSSONIN ”Kun katsoit minuun” ovat muutamia esimerkkejä parin tuotannosta.

Valmiita lauluja on syntynyt jo aikamoinen nippu eikä Sinikka muista niiden lukumäärää. Kaikkia yhteistyön tuloksia ei löydy äänitteiltä, esimerkkinä Tapaseuralle tilauksesta tehty ”Kiitos”.

– Arvostan Esassa sitä, että hän on fiksu ja osaa lukea myös rivien välit. Saan tehdä sellaisia tekstejä kuin haluan. Arvostan myös hänen ammattitaitoaan. Esalla on hajua mikä menee läpi ja hän osaa valita oikeat biisit.

– Muutamia lauluja oon tehnyt RONIMUKSEN KRISTIINAN ja RASINKANKAAN JUSSIN kanssa. Myös LAAKSOSEN PETRIN kanssa on ollut antoisaa tehdä yhteistyötä.

Monet artistit ovat ottaneet Sinikan tekstejä esitettäväkseen, edellämainittujen lisäksi mm. MERJA LARIVAARA, SANNA PIETIÄINEN, LEA LAVEN, ARJA KORISEVA sekä RITVA OKSANEN. Lastenlauluja hän on tehnyt KENGURUMEININGILLE ja laulavalle JARI-TAIKURILLE.

Sinikan lukuisista sanoituksista jo sävellettyjä, mutta julkaisemattomia on ties kuinka monta odottamassa oikeaa hetkeä. Osa on edelleen mappi Öössä.

– Mikään teksti ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan, vaikka olisikin jäänyt julkaisematta. Kaikki kirjoitukset ovat kasvattaneet omaa taitoa ja kykyä ilmaista itseään.

– Nuorten tähtösten sanoitukset ovat usein liukuhihnatavaraa. Jos en tekisi niin vahvoja tekstejä, saattaisin olla rikkaampi. Onneksi nykyään monet artistit ovat tyytyväisiä, kun löytävät jotain tavanomaisesta iskelmämössöstä poikkeavaa.

Tekstintekijöistä Sinikka ihailee mm. GÖSTA SUNDQVISTIA ja MAIJA VILKKUMAATA.

– Gösta on huippu! Hän on siinä asemassa, että voi tehdä omalle bändilleen sanoituksia mistä vaan, ei ainoastaan rakkaudesta. Ja kuinka kauniisti hän sanookaan pyöreästä naisesta: sopivasti lihava!

– Maijalla taas on nuoren polven sanoittajana tuoreita tapoja sanoa asioita. Vaikka kertookin asioista nuoren näkökulmasta, hän ei ole sortunut teinityttömäiseen naiviuteen.

 

Aktiivinen tarkkailija

– Parasta sanoittajan työssä on onnistumisen tunne. Kun saa tehtyä artistille tekstin, jonka tämä esittää kuin omana ajatuksenaan. Tietysti sekin on kivaa, että tästä saa vähän rahaa.

Sinikan mielestä tekstin tekijänä on mukavaa, että omalla työllä on konkreettinen lopputulos sillä ihmissuhdealalla tuloksia ei välttämättä aina niin selkeästi näe.

– Kyllä tuntui hienolta saada ensimmäiset sanoitukset levylle ja kuulla niitä TV:stä ja radiosta. Oli tosi upeaa katsoa telkkarista, kun Katri ja Nieminen olivat Kaustisella ja konsertissa ihmiset lauloivat mukana ”Vie minut”.

– Jos olisin tehnyt runokirjan niin tekstejäni tuntisi varmaan aika harva. Paljon suuremman yleisön saa sävelletyllä runoudella.

Muutama vuosi sitten Katri Helena ja Esa esittivät Tapaseuran juhlassa ”Kiitos”-laulun ja puolisen vuotta myöhemmin Sinikka sai sieltä kauniin kirjeen jossa kiitettiin tekstistä. Väki oli ottanut sen omakseen.

– Tosi hienoa! Eihän kiitoksia tai yleensäkään palautetta niin kauheasti tule. Äiti kyllä kehuu, mutta se ei ole kovin objektiivista. Kerran Erikssonin Anna lauloi jossain konsertissa ”Kun katsoit minuun” ja vanhin tyttäreni lähetti tekstiviestin: ”Rakas äitini. Olen susta tosi ylpeä!” Muutenhan murrosikäiset lapset eivät paljoa kommentoi tekemisiäni, ainakaan positiivisesti.

– Pahinta on se, että aikaa tekemiseen on liian vähän. Mulla on kuitenkin hirveä sisäinen palo kirjoittaa. Aivoni toimivat niin, että melkein koko ajan mietin ja kuuntelen toisten puheista hyviä biisin aiheita. Seuraan jatkuvasti ihmisiä, ympäristöä, ajatuksia ja puheita. Sanoituksia syntyy vaikkapa innoittavia työkavereita katsellessa ja kuunnellessa.

Sinikan metodi vaikuttaa hyvältä ja tuloksia tuottavalta. Kuitenkin hän tuntee välillä itsensä saamattomaksi. – Pitäisi enemmän potkia itseään persuksille.

Vajaan kymmenen vuoden sanoittajan taipaleen aikana Sinikan kohdalle on osunut vain yksi isompi kömmähdys.

– Oma poikani TOPIAS syntyi joulukuussa ja tein hänestä Katri Helenalle tekstin ”Lapsi tuoksuu joululta”. Levystä tehtiin nuottikirja jossa kohta ”sormet kuin babyporkkanat” oli muuttunut veiviporkkanoiksi! Kyllä harmitti, sillä ilmaisu babyporkkanoista oli mielestäni kiva mutta veiviporkkanoissa ei ollut järjen häivääkään.

Unelmoiva realisti

Haastatteluhetkellä Sinikka pähkäilee KIRKALLE sopivien sanoitusten kanssa.

– Toivottavasti saan ne onnistumaan, onhan Kirka yksi Suomen kestostaroista, jolle olisi upeaa tehdä laulettavaa.

Toiseen projektiinsa Sinikka sai 10 000 markan Malmstén-apurahan.

– Nyt olen paahtanut musikaalitekstejä, jotka Esa säveltää. Käsikirjoituksen on tehnyt ANNIINA ENCKELL, joka myös sanoittaa osan lauluista.

Apuraha tuli neljän lapsen äidille tarpeeseen.

– Nyt voin lähteä jonnekin kauemmas omaan rauhaan sanoituksia tekemään. Perheessä elämänrytmi on päivisin niin kiihkeää ja kiireistä, että monesti joudun tekemään sanoituksia yöllä. Välillä olen töissäkäynnin lisäksi myös lähes täysipäiväinen taksikuski mukuloilleni.

Aika luomiseen on siis kortilla. Sinikalla onkin unelma ja pitkäntähtäimen suunnitelma:

– Tavoitteena on, että 5-10 vuoden kuluttua voisin keskittyä tekstien tekemiseen ja pärjäisin sanoituksista tulevilla tuloilla. Takaraivossa elää myös unelma sen kirjan kirjoittamisesta, mistä oon haaveillut lapsesta saakka.

Sinikan mielestä ihmisellä on oltava unelmia ja haaveita, vaikka ne tuntuisivat välillä hulluiltakin.

– Kun menin pelokkaana ja säälittävänä tarjoamaan joillekin omia juttujani, en olisi voinut uskoa, että pääsen näinkin pitkälle ja saan tekstejäni Suomen huippuartistien levyille. Yksi iso unelma on jo täyttynyt.

– Olen aina harrastanut musiikkia ja perheessämmekin soi joka hetki, kun joku soittaa itse tai soitattaa jotain härveliä. Nyt pystyn yhdistämään kaksi minulle tärkeää asiaa, rakkauden musiikkiin ja rakkauden kirjoittamiseen. Se on hieno yhdistelmä.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2002

Selaa lehden artikkeleita