Pohjoismaisten elokuvamusiikkipäivien kaksipäiväiseen seminaariin Espoon Hanasaareen oli saapunut luennoitsijavieraita Hollywoodia myöten, mikä teki viikonlopusta varsin intensiivisen. Veljellinen tunnelma oli aistittavissa kaikessa paitsi paneelikeskustelussa katalogimusiikin käytöstä. Moderaattori Markus Nordenstreng nosti esille viime talvena alaa kuohuttaneen Neil Hardwickin tapauksen, jossa MTV julkaisi Hardwickin 80-luvulla ohjaaman tv-elokuvan ilman alkuperäismusiikkia. 

Nordenstreng kysyi Yleisradion lakiasiainhoitaja Katri Olmolta Ylen motiiveista käyttää tuotannoissaan katalogimusiikkia.

– Me pyrimme välittämään ajankohtaisohjelmia suomalaisille Areenan kautta. Tuntui turhauttavalta kun emme voineet lähettää materiaalia ulkomaille, koska tekijänoikeusjärjestöt eivät pystyneet asiaa hoitamaan, vastasi Olmo koko Yleisradion puolesta.

Taiteellisuus kärsii, työt vähenevät

Olmoa grillattiin monelta taholta. Elokuvaohjaaja Joona Tena ihmetteli Ylen päätöstä käyttää hänen ohjaamassaan Syke-draamasarjassa Epidemic Soundsin katalogimusiikkia. Hän koki, että suomalaisen maiseman kuvaaminen ulkomaisella sävellysmateriaalilla ei vastaa hänen taiteellista näkemystään. Tena kertoi myös, että hänen työpanoksestaan meni suuri osa musiikin leikkaamiseen katalogimusiikista, ja että hän käytännössä teki leikatessaan säveltäjälle kuulunutta työtä.

Paneelissa istunut säveltäjä Karl Sinkkonen puolestaan kertoi töidensä vähentyneen edellä mainituista syistä. Sinkkonen on tehnyt paljon kotimaista tv-sarja- ja elokuvamusiikkia, kuten Ylen suursatsaukseen Kalevala – Uusi aika -elokuvaan. Tenan Syke-sarjan tunnusmusiikin Sinkkonen oli saanut sentään säveltää, vaikka siinä muuten soi katalogimusiikki.

Toimittaja Axa Sorjanen kiteyttikin ilmassa roikkuneen hämmennyksen ja kysyi Olmolta, tuleeko Ylen olla Suomen suurin tuotantolaitos vai Suomen suurin kulttuurilaitos.

Absurdeihin mittakaavoihin keskustelussa mentiin kun Ylen hallintoneuvoston jäsen Heikki Hellman ihmetteli aidosti hämmentyneenä, että ”eihän tällä lailla voi toimia!” ja sai kommentillaan isot aplodit.

– Draamassa pitäisi olla täysi vapaus käyttää sitä maisemaa mitä haluaa. Eihän suomalaisessa baarissa voi soida ulkomainen materiaali. Musiikilla on valtava viestinnällinen potentiaali, Hellman totesi.

Mielenkiintoinen keskustelu päättyi Nordenstrengin kysymykseen siitä, onko moraalisesti oikein, että 8-pallossa, Suomen Elokuvasäätiön rahoittamassa elokuvassa, on käytetty ainoastaan Epidemicin katalogimusiikkia? Elokuvaa markkinoitiin isosti Haloo Helsingin hitillä Vapaus käteen jää (säv. Rauli Eskolin, Jere Marttila, san. Elisa Tiilikainen). Yhdellä biisillä saatiin ovelasti suomalaisen tuotteen leima, vähän samalla periaatteella kuin Kaukoidässä valmistetussa mutta Suomi-brändillä myytävässä polkupyörässä tai pianossa, joiden kotimaisuusastetta ei hoksaa kyseenalaistaa.

Samaa aihetta käsiteltiin myös SyncSummit-paneelissa, jossa selvisi, että maailmalla on aivan normaalia ottaa trailerimusiikki jostain muualta kuin elokuvaa varten sävelletystä musiikista eli scoremusiikista. Myyvyys on aina etusijalla.

Halvalla Itä-Euroopasta

Viikonlopun kuuma peruna oli huoli elokuvamusiikin tilasta budjettien kutistuessa ja kaupallisuuden sanellessa ehtoja musiikin käytölle. Aito huoli toimeentulosta oli aistittavissa jopa Hollywoodin miljoonapalkkioista nauttivien Patrick Doylen ja Atli Örvarssonin puheissa.

Säveltäjä Pessi Levanto piti läpi viikonlopun aktiivisimman kommentoijan viittaa harteillaan, ja kertoi käyttäneensä tuottamissaan ja säveltämissään score-musiikeissa Itä-Euroopan muusikoita ja orkestereita niiden kilpailukyvyn vuoksi.

Levanto kertoi kuinka Bratislavan sinfoniaorkesterin käyttö maksaa vain neljäsosan Lontoon sinfoniaorkesterin hinnasta.

– En minä halua pyytää suomalaista ammattimuusikkoa 55 euron hintaan sessioihin, totesi Levanto ja sai aikaan naurunpuuskan kollegoissa.

Niin, kukapa tahtoisi?

Keskusteluun osallistuivat myös säveltäjäveljekset Miska ja Juri Seppä, jotka kertoivat samanlaisista kokemuksista Rare Export ja The Big Game -elokuvien musiikkien äänittämisestä Itä-Euroopassa. Sadan hengen orkesterin käyttö maksoi noin 30 000 euroa.