Kappaleiden soittolista Spotifyssa

Valon pisaroita
Säv. & san. Tuure Kilpeläinen
Sov. Tuure Kilpeläinen, Sampo Haapaniemi
Esittäjä Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani (2010)

Valon pisaroita oli Kaihon karavaanin alkuräjähdyksen ensimmäinen teksti ja siksi se on Tuure Kilpeläiselle erittäin merkityksellinen.

”Valon pisaroita oli aluksi fado, murheellinen ja laahaava rytmiltään. Olin käynyt Portugalissa ja innostunut fadosta. Kolmen soololevyn jälkeen halusin ottaa pesäeron koko poprockista. Olin kyllästynyt koko laulaja-lauluntekijä-maailmaan ja omiin metodeihin tehdä biisejä.

Laulun melodia syntyi marraskuisessa Helsingissä kävellessäni Mannerheimintietä. Forumin isossa valotaulussa nainen mainosti jotain rahaan liittyvää. Korvakoruina roikkui euron kolikkoja. Sillä hetkellä säkeistön melodia kirjoitti itsensä. Kaikki lähti siitä kuvasta. Oli pimeää, eikä omassakaan elämässä valo tihkunut. Olin miettinyt jylhiä asioita kuten kuolemaa. Jos se oli tumma takacanvas, niin sitä tummaa seinää vasten kaikki valon pisarat hehkuivat kirkkaina.

Koen, että lauluntekijä on imuri, joka imee asioita itseensä. Hän varastelee ja kähmii itseensä palikoita, pöllii ihmisten lauseita ja mitä vaan käsiinsä saa. Valon pisaroita on siitä tyypillinen esimerkki. Olin kirjoitellut ylös säkeistön, missä mummo laulaa vapisevalla, pienellä äänellä en etsi valtaa loistoa -virttä. Se on tosi tarina, joka tapahtui junassa: Mummo oli matkalla Oulusta etelään katsomaan lapsenlapsia ja lohduttautui laulamalla virsiä itsekseen. Samalla se virkkasi. Voileivät oli kääritty leivinpaperiin. Se oli minusta liikuttavaa.

Laulussa on myös pieni tyttö tekemässä hiekkakakkuja. Omat tytöt olivat pieniä ja kuralätäkköjutut oli perusarkea. Ehkä siinä laulussa on rakkauden kaipuuta.

Kun Sampo Haapaniemi tuli kellariini ja kuuli demon, hän ehdotti silmät säihkyen, että ”entäpä jos tässä olisi tällainen rytmi”. Se puhdisti sen siitä raskaasta ankeudesta ja toi tilalle jotain kevyttä. Se poljento tuki semmoista ajattelua mitä olin itsekin miettinyt. Olin kuunnellut paljon esimerkiksi Cesária Évoraa. Muistan, kuinka kotisohvalla tuli semmoinen big bang, syttyi lamppu: Bändin nimi on Kaihon karavaani ja se soittaa rytmikästä musaa melodisin kuljetuksin. Jouduin vahvan inspiraation valtaan.

Jälkeenpäin kun asiaa katsoo, niin se valosta laulaminen lisääntyi. Tuli semmoinen valaistumiskokemus, joka ruokki pelottomuutta tarttua isoihin aiheisiin. Laulu julkaistiin keväällä, mutta vasta kesällä kuulin sen radiosta. Se alkoi resonoida ihmisissä ja toimittajat tarttuivat siihen.”

Oikeesti
säv. Kaisa Ranta
san. Sinikka Svärd
sov. Aku Toivonen
Esittäjä Finlanders (2005)

”Oikeesti oli alunperin leikisti”, kertoo Finlandersille hitin sanoittanut Sinikka Svärd.

”Vuosituhannen alkupuolella pitkä liittoni oli jo vuosia natissut pahasti liitoksissaan ja kirjoitin paljon sanoituksia, joissa oli suurta, intohimoista rakkautta. Kenties juuri siksi, että se omasta elämästäni puuttui täysin. Tein silloin myös Leikisti-nimisen tekstin, jossa kertojaminä kokee vain haaveonnea, kun hänellä ei ole rohkeutta irtautua ahdistavasta suhteesta.

Siinä kertosäe alkaa näin:
Tahdon leikisti olla sinun
ja leikisti rakastaa.
Tahdon leikisti kokea kaiken,
mikä ollut on vain unelmaa…

Lähetin tekstin Finlandersia niihin Toivosen Akulle, joka niihin aikoisin toimi Finlandersin tuottajana. Hän näytti tekstin vaimolleen Kaisa Rannalle. Jokin siinä viehätti Kaisaa, mutta yllätyksekseni hän pyysikin minua kääntämään tekstin täysin päälaelleen. Tein työtä käskettyä, ja Kaisa ryhtyi säveltämään.

Niin syntyi laulu Oikeesti, joka on ollut vuosia Finkkujen toivotuimpia ja rakastetuimpia lauluja sekä häitten kestosuosikkeja. Sittemmin erottuani ja löydettyäni uuden rakkauden elämääni, tästä laulusta tuli myös ”meidän laulumme”.

Jotkut pitävät tekstiä imelänä. Olin kerran opettamassa sanoittamista Turun konservatoriossa, ja pyysin oppilaita kertomaan jonkin esimerkin tosi huonosta tekstistä. Eräs tyttö kertoi huvittuneena äitinsä kuuntelevan päivät pääksytysten yhtä todella surkeaa biisiä, jota hän ei sillä hetkellä tarkalleen muistanut. Mutta sen hän muisti, että ainakin siinä toistettiin sanaa ”oikeesti”. Sanoin hymyillen, että se on minun tekstini. Tyttöparka lehahti tulipunaiseksi, ja pyyteli nolona anteeksi. Mutta eihän siinä mitään anteeksipyytämistä ollut, ja porukalla me sitten tilanteelle nauroimme makeasti.

Jokin siinä laulussa kuitenkin on ihmisiä koskettanut. Ehkäpä juuri se rakkaus. Että sitä sittenkin on. Oikeesti.”

Syysunelma
Säv. Veikko Samuli
San. Chrisse Johansson
Sov. Veikko Samuli
Alkuperäinen esittäjä Katri Helena (1976)

Sanoittaja Chrisse Johansson rakastui Veikko Samulin sävellykseen, ja Syysunelman sanat syntyivät vaivattomasti.

”Syysunelma on yksi niistä teksteistä, joissa olen saanut toteuttaa sitä kirjoittajapuolta itsessäni, jota olen harvemmin voinut ammatti(-iskelmä)sanoittajana käyttää. Siksi se on myös henkilökohtaisesti tärkeä teksti.

Biisin syntyaikaan toimin Scandia-Musiikin tuotantopäällikkönä ja etsin Katrille uutta levytysmatskua. Olin järkännyt erääksi iltapäiväksi kultalevyjakotilaisuuden hänen edellisen albuminsa ylitettyä silloisen kultalevyyn oikeuttavan myyntirajan (25 000 kpl).

Juuri kun olin aikeissa lähteä firmasta kotiin, Veikko tuli luokseni ja pyysi saada soittaa pätkän säveltämäänsä uutta laulua, joka oli vielä ilman tekstiä. Se Veikon soittama melodia kolahti kerralla suoraan sieluun ja uskoin siihen siltä kuulemalta.     Se yksinkertaisesti liimautui päähäni ja kotiin päästyäni kirjoitin siihen saman tien tekstin. Ilman verta, hikeä ja kyyneleitä.

Siitä tuli Syysunelma ja Katri sai sen hyväksyttäväkseen vielä samaisena päivänä. Syksyn sävel -kilpailussa 1976 Katri ja Syysunelma sijoittuivat toiseksi. Levytys julkaistiin heti sinkkuna, ja marraskuussa samana vuonna se nousi listaykköseksi pitäen paikkaa hallussaan seuraavat neljä kuukautta.

Laulu julkaistiin myös Katrin seuraavalla albumilla Ladylove, josta siitäkin Katri sai kultaa.”