Esitellyt kappaleet Spotifyssa

Tuulikki, pidä huivistasi kii
säv. Petri Somer
san. Lasse Wikman
sov. Antti Westman, Eero Alasuutari, Neljänsuora
esittäjä Neljänsuora (2009)

Sanoittaja Lasse Wikmanilta pyydettiin tekstiä, jossa on naisen nimi. Tuulikki tuntui sopivalta ja vei ajatukset kesäiseen maalaismaisemaan.

”Neljänsuoran Teetä ja paahtoleipää -albumilta löytyy monta laulua, joissa esiintyy naisen nimi.
Sellainen toimeksianto annettiin lauluntekijöille. Halusin tarinan, johon lähes kuka tahansa voisi samaistua. Hain supisuomalaista nimeä, jossa olisi hyvä paino alkuun. Tuulikki tuntui heti oikealta. Kuvat lähtivät elämään päässäni ja sijoittuivat kesämökkipitäjäni Mäntyharjun maisemiin.

Laulun tapahtumapaikka on Mäntyharjun kirkonkylän kioski, joka sijaitsee Taidekeskus Salmelaa vastapäätä. Tarinan kertoja ja Tuulikki ovat olleet joskus rakastuneita, mutta elämä on vienyt heidät erilleen. Toinen on jäänyt kotipitäjään ja toinen on lähtenyt kaupunkiin. Kertoja ajaa kauniina kesäpäivänä kioskin pihaan kahville. Hän näkee Tuulikin istuvan pöydässä kukkamekossaan. Äkkiä kaikki mennyt on poispyyhkäisty ja he näkevät vain toisensa. He lähtevät kohti auringonlaskua, koska aikaa ei ole tuhlattavaksi; on mentävä nopeasti ja pidettävä huivista kiinni.

Tämän sisäisen elokuvan kirjoitin laulun tarinaksi. Petri Somer loihti lauluun sopivan rullaavan melodian. Laulun kertojakin oivaltaa, että on elettävä niin, että näkee aina asioissa valoisan puolen. Tämä laulu oli Neljänsuoran uuden tulemisen ensimmäinen sinkku ja se kuullaan lähes jokaisella keikalla. Ennen esitystä laulaja Antti Ketonen kertoo tarinan Tuulikista yleensä aina eri tavalla. Tältä albumilta irrotettiin monta sinkkua. Lopulta vuonna 2016 levy saavutti kultarajan ja Neljänsuora sai historiansa ensimmäisen kultalevyn.”

Tango Pelargonia
säv. ja san. Kari Kuuva
sov. Esko Linnavalli
Alkuperäinen esittäjä Kari, Raili ja Riitta (1964)

Kari Kuuvalta kysytään vielä tänäkin päivänä, oliko Tango Pelargonia parodia vai ei.

”Kolmas Kari, Raili ja Riitta -levy oli aika omituinen sekoitus: Julma Lempi oli ystäväni, tulevan kantrilegenda Jarno Sarjasen kanssa ideoimani ja lopulta minun valmiiksi tekemäni hassu folk-rockbiisi, jossa varmaankin vetäisin jopa Suomen ensimmäisen ”rock-falsetin”. Alunperin singlen B-puoleksi tullut Tango Pelargonia taas oli laulu, joka oikeastaan tuli muuttamaan koko elämäni suunnan ratkaisevasti. Levyn tekoaikaan olin jättänyt koulunkäyntini kesken keskikoulun viidenneltä luokalta, muuttanut pois kotoa alivuokralaiskämppään ja toimin isossa firmassa mainospiirtäjä harjoittelijana.

Pelargoniaa ei olisi, ellei Jussi Raittinen olisi innostunut erään rokkisession päätteeksi soittamaan minulle pieniltä mustilta vinyylilevyiltään Suomi-tangon herkullisimpia paloja. Olimme nuoria rokkimiehiä ja nauroimme vedet silmissä, kun Veikko Tuomi, Henry Theel ja Olavi Virta lauloivat sydän vereslihalla lemmen suunnattomista tuskista ja eron katkeruudesta, kaikesta sellaisesta mikä sinänsä saattoi olla jollekin totisinta totta, mutta kuulosti meidän korvissamme hirmuisen banaalilta ja samalla hillittömän hauskalta.

Ja niin päätin pistää vielä ”paremmaksi”, otin kitaran kainalooni, pyysin Jussilta kynää sekä paperia, ja siinä sitten syntyi noiden mustien kiekkojen innoittamana puolessa tunnissa tuo ”kohtalokas” lauluni.

Olin tarjonnut jostain syystä tangoa jonkun muun laulettavaksi, ensin Toivo Kärjelle, joka luotsasi suurta vaikutusvaltaista levy-yhtiötä, Fazeria.

”Suomen kansan makua ei saa pilkata”, sanoi Toivo Kärki kuultuaan lauluni demonauhalta.
”Posketon juttu, tämä tehdään seuraavalle levyllenne!”, sanoi Jaakko Salo Scandia-musiikissa.

Pelargoniasta ei ehkä olisi tullut niin suurta hittiä ja ikivihreää, ellei Rauno Lehtinen olisi ollut studiolla. Hänen oli määrä soittaa kappaleeseen viulusoolo. Itse olin ajatellut, että laulan lauluni vahvasti karrikoiden ja yliampuen, niinpä olin myös tuuminut että Rane soittaisi viuluosuutensa ”katusoittajamaisen” falskisti. Rane oli kuitenkin toista mieltä: minun pitäisi laulaa niin kauniisti ja hempeästi kuin vain osaan, ja hän soittaisi soolonsa puhtaasti sekä tyylikkäästi.

Teimme kuten Rane oli ehdottanut ja siksi minulta vielä tänäkin päivänä kysytään, oliko Tango Pelargonia parodia vai ei. Tähän vastaan tietenkin, että ei ollut parodia, sillä Suomen kansan makuahan ei saa pilkata.”

Jokainen päivä on liikaa (”Killing me softly”)
säv. Charles Fox
sov. Esko Linnavalli
suom. san. Vexi Salmi, Juha Vainio
Alkuperäinen esittäjä Päivi Paunu (1973)

Vexi Salmi oli sanoittajana Finnlevyllä ja joutui yhtenä aamuna tuuraamaan katoamistempun tehnyttä kollegaansa.

”Kärjen Topi tuli mun huoneeseen ja ilmoitti: Juha on kadonnut ja hänellä on laulu kesken. Käännösiskelmään piti kirjoittaa suomenkielinen sanoitus. Laulajatar tulisi studioon parin tunnin kuluttua. Menin siihen huoneeseen, jossa Junnu oli tehnyt sanoitusta. Junnulla oli tapana kirjoittaa sanat nuotin alle, jos oli nuotti. Ensin hän kirjoitti riimit ja sitten täytti välit.

Tällä kertaa hän ei ollut päässyt alkua pidemmälle. Pöydällä oli nuotti ja kynä, ja nuotin yläpuolelle oli kirjoitettu Jokainen päivä on liikaa. Eikä mitään muuta. Ja Junnu oli kadonnut.

Laulu oli Killing me softly – ja sehän tarkoittaa, että rakastele mua oikein helvetin hyvin. Sille ei oikein ole suomen kielessä vastaavaa, osuvaa ilmaisua. Säilytin siis Junnun antaman nimen, ja kirjoitin sen pohjalta sanat valmiiksi. Pari tuntia siihen taisi mennä. Junnu käytti käännösteksteissään nimimerkkiä Mirja Lähde. Toiseksi sanoittajaksi tähän merkittiin Irja Tähde.

Junnu tuli normaalisti töihin seuraavana päivänä. Hänellä oli silloin ne pahat vuodet menossa ja tapana jättää asiat viime tippaan. Myöhemmin kun juteltiin, hän sanoi vain, että no hyvä kun teit.

Se oli sitä suurinta käännöslauluaikaa. Ne käännöslaulut ei meille kummallekaan merkinneet oikein mitään. Joistain tuli hyviä ja joistain sellaisia, jotka oli hyvä laulaa mutta joiden sisältö oli niukkaa. Tästä tuli hitti, joka varmaankin edelleen soi karaokessa.”