Neiti Kevät
Säv. ja san. Juha Lehti
Sov. Riku Järvinen, Juha Lehti, Arttu Leskinen, Juha Saaresaho ja Hansu Saarinen
Ensilevytys: Sir Elwoodin hiljaiset värit (1992)

Kun Juha Lehti parikymppisenä opiskelijana näki Neiti Kevään tulevan pihaan tanssimaan, syntyi yksi kevätlaulujen klassikoista.

”Oli 80-luvun alku. Opiskelin Mikkelissä Paukkulassa, Suomen Nuoriso-opistossa nuoriso-ohjaajaksi. Asuin puutalossa Kansankadulla.

Se hetki sijoittui johonkin toukokuun alkuun. Olin vasta herännyt, kun puoliltapäivin istahdin kahvikupin kanssa puisille ulkorappusille. Maassa oli vielä lunta ja sohjoa.

Siinä tuli yhtenä humauksena se riemullinen tunne ja hellä kosketus, kun aurinko lämmittää kasvoja. Sillä hetkellä tajusin, että tähän kaupunkiin on tullut joku. Häntä olin talven yli kovasti odottanut, ja silti hän pääsi tulollaan täysin yllättämään. Hän toi lupauksen uuden ajan alkamisesta.

Istuin siinä ilman takkia. Ensimmäisiä sanoja alkoi tulla. Samoin tuli idea siitä, että tää olento on Neiti Kevät.

Lauluja tehdessäni piirrän kuvaa: näin ja näin ja näin. Ajattelen tekstin päässäni ja se alkaa elää ja viedä tarinaa. Niin se meni nytkin, kun Neiti Kevät tuli siihen pihan keskelle tanssimaan.  

Nautittuani kahvin portailla loppuun menin sisälle ja kirjoittelin kuvia ja tunnelmia. Jatkoin illalla.

Sävelmiäkin alkoi tulla, vaikka ei kokonaan valmiina. Kitaralla tapailin ja lauloin. A-osan sävellys hahmottui ensin. Sen jälkeen B-osa tuli yhtenä ryöppynä ja niin helposti, että  aluksi askarrutti. Onkohan se kopio? Onko Beatles? Ei ole. Onkohan liian simppeli? 

Usein näitä yrittää jotenkin vaikeasti. Nyt se helposti tullut B-osan idea tekstissä ja melodiassa oli vuorottelu: Kolme kertaa ‘täällä taas’ ja siihen vastaus. Miten pienellä jutulla laulu voikaan toimia!

Mihinkään oikeaoppisuuteen en siihen aikaan kiinnittänyt huomiota. Laulamalla kokeilin niin, että alkoi tuntua suussa hyvältä.

Ensimmäinen singlemme julkaistiin 1989 ja ensimmäinen albumi 1991. Materiaalia valitessa tämä ei noussut muiden joukosta eikä tullut mukaan. Talvella 1992 äänitimme joitakin biisejä ja tuli ajatus Ep:n julkaisusta jo samana keväänä, mikä sitten toteutui.

Sävellys oli heti 80-luvun alussa kolmijakoinen, mutta ei niin selvä valssi kuin lopulta bändin kanssa. Ja sovituksestahan tuli muutenkin hyvin epärock. Cembalo, Hansun fonisoolo, euroviisusoinnutus, kun lopussa valon auetessa mollista duuriin.

Se oli liveotto, myös laulu. Arttu oli töissä Kumpulan nuorisotalolla, jossa oli melko pieni sali. Siellä vedettiin sisään. Bändiin kuuluivat silloin Juha Saaresaho, Arttu Leskinen, Riku Järvinen, minä sekä juuri liittynyt Hansu Saarinen. Mikko Joenpolvi äänitti. Levy-yhtiönä meillä oli Kauko Röyhkän ja Gabi Hakasen Herodes, josta sitten tuli EMI:n alamerkki.

Neiti Kevät alkoi heti soida radiossa ihan eri volyymilla kuin meidän aikaisemmat. Yhtenä päivänä olin Vallilassa autoliikkeessä, jossa äijät oli sätkät suussa, kädet rasvassa ja mankka hyllyllä. Tämän soidessa tajusin, että jotain on tapahtumassa.

Oltiin onnekkaita, kun oli hyviä ihmisiä ympärillä. Se oli sitä aikaa, kun kaikki tehtiin kaveripohjalta. Me vasta opeteltiin silloin kaikkea. Nyt kuulee sen hienon vireen ja sen jännityksen, mikä on aloittelevilla. Se haltioitunut tunne siitä, että tää on meidän juttu.

Keikat oli silloin lähinnä tutuille pikkukapakoissa. Kun laulun vie ensimmäisen kerran yleisön eteen, reaktio kertoo, ymmärtävätkö. Hiffaavatko, että tää on laulu? Nyt tuli se tunne.”

Joutsenlaulu
Säv., san. ja sov. Jussi Hakulinen
Ensilevytys: Yö (1984)

Tekijän tärkein biisi syntyi, kun pakko oli kovin. Jussi Hakulisen mukaan tarvittiin myös Mika Sundqvistin kannustus.

”Sävellyksen perusta syntyi 1983. Tein biisiä Euroviisuihin, mutta ei mahtunut kolmeen minuuttiin.

 Syksyllä 1984 tehtiin Yön kakkosta. Ideat tyhjeni jo ykköselle. Seitsemän biisiä oli väännettynä siinä vaiheessa, kun soitin ja hyräilin tätä melodiaa yksin Mika Sundqvistin MSL-studiolla. Mika kuuli sen toiseen huoneeseen ja tuli sanomaan: ”Jussi, meillä on vielä mahdollisuus välttää katastrofi. Tee tää ja tee pitkä!”

 Jotain tekstinpätkiä jo oli. Tiesin lähteväni bändistä ja olin ajatellut säästää tämän soolouralle.

Teksti tuli valmiiksi parissa päivässä Tampereen Hervannassa tulevan vaimoni luona. Valvoin pitkään ja tein tekstiä päässäni. Mikan ohjeen mukaisesti siitä tuli pitkä.

Idea joutsenlaulusta oli tullut äidinkielen tunnilla, varmaan lukion viimeisellä 1983–84. Kirjassa Sanan mahti oli Otto Mannisen runo Joutsenlaulua. Opettaja kertoi, että joutsen laulaa vain kerran ja juuri ennen kuolemaansa.

Vasta äsken mulle selvisi, että tää oli yleisesti tunnettu myytti jo ennen Mannisen runoa. Se tunnetaan myös niin, että joutsen laulaa kauneimmin ennen kuolemaansa.

Lamppu syttyi, kun joutsenlaulun idea yhdistyi äidin lähes kahdeksankymppiseen siskoon. Ikäero minuun selittyy sillä, että äiti sai minut 43-vuotiaana ja täti oli äitiä selvästi vanhempi. Tädin puoliso oli kuollut ja lapset maailmalla. Hän asui kerrostalossa, ja alakerrassa oli päiväkoti. Täti kuoli 1987 eikä saanut koskaan tietää yhteyttään lauluun.

Näytin tekstin A3:lle kirjoitettuna Ollille [Lindholm] treeneissä. Olli vilkaisi, totesi tekstin pituuden ja sen, ettei ole kertsiä. Sanoi, ettei hän ‘tollasta opi’. 

Soinnut hain kaksikielisellä Hagströmin kitaran kopiolla äidin luona Porissa. Vain duuria ja mollia, ei seiskasointuja. Sävellajin nostin fis-molliin. Kun sävellaji on harvinainen, kuulija tunnistaa biisin heti alkutahdeista.

Huilu, viulu ja piano. Ei kertosäettä. Tällaisia asioita, mitä muut ei silloin tehneet.  

Koska en osannut kirjoittaa sovituksesta nuotteja, piirsin sydänkäyriä ja soitin pianolla malliksi huilun ja pianon Safkalle [Eero Pekkonen] ja viulun Petri Saloselle.

 Kun Epe [Helenius] tuli kuuntelemaan studiolle, hän oli vaitonainen muiden biisien aikana. Tämän kuultuaan sanoi tuottaja Costello Hautamäelle: ”Totaalinen biisi”.

Studiolta Epe heitti autolla Hervantaan ja kehui päivää. Laittoi soimaan juuri saamansa Peltirummun[Ismo Alanko]. ”Glitteriä”, Epe sanoi.

On sanottu, että tekijän parhaat biisit syntyy, kun pakko on kaikkein kovin. Näin se juuri on. Ilman tätä biisiä Yön kakkonen olisi flopannut täysin ja bändin tarina olisi voinut olla siinä. 

Kun 2000-luvun taitteessa Yö oli hajoamisen partaalla, Epe soitti: ”Sun täytyy nyt tehdä hitti”.

Epe tiesi, että näin voi levypomo sanoa tekijälle vain yhden kerran. Nyt oli se hetki.

Rakkaus on lumivalkoinen ei kuitenkaan ole itselleni lähellekään niin tärkeä kuin Joutsenlaulu.

Tunsin, että Joutsenlaulu oli se biisi, jonka olin aina halunnut tehdä. Mutta se tuli liian aikaisin. Se on vaarallista. Sen jälkeen tiesin, etten pysty enää parempaan.

Vaikka tässä on pinnalla tädin tarina, siihen on kätketty myös äiti ja isä. Ja lopulta se kertoo itsestä. Se kertoo myös selittämättömästä tuskasta, joka saa kiinni, kun liian vaikeista asioista on vaiettu eikä niitä ole käsitelty. 

Tää biisi on auttanut mua selviämään ja hyväksymään paljon elämästä. Kirjoittamalla pääsee asioiden yläpuolelle.”