Retki merenrantaan
Säv. ja san. Edu Kettunen
Ensilevytys: Edu Kettunen (1986)

Mystinen tarina perheen luontoretkestä antaa kuulijalle tilaa rakentaa oma tarinansa. Edu Kettunen teki biisin toiselle soololevylleen. Teksti sai mukautua sävellykseen, joka polveili ilman selviä rivijakoja, joten esimerkiksi ensimmäisestä lauseesta tuli laulutekstiksi harvinaisen pitkä.

“Poika syntyi maaliskuussa 1985 ja laulu vuoden jälkipuolella. Esikoisen myötä jotain valkeni elämästä. Havahtui sukupolvien ketjuun.

Asuimme Myllypurossa. Tämä ja Lentäjän poikatulivat lähekkäin. Ne on selvästi saman ajan biisejä. Tässä prosessi kesti ainakin pari kuukautta, kun taas Lentäjän pojassaelokuva Valiojoukko kolahti niin lujaa, että juoksin kotiin ja tein biisin kerralla.

Yleensä tein ensin sävellyksen ja niin myös tässä. Soittelin kitaraa, lauloin sianenglantia ja tallensin c-kasetille. Mutta tämä oli hyvin hankala tekstitettävä. Melodiassa ei ole selkeitä rivejä vaan se polveilee menemään.

Pitkin aamuöistä joenuomaa kulki perhe retkimuonaa repuissaan kohti merenrantaa pohtimaan kukin haaveitaan.

Yleensä annan sävellyksen ja rytmiikan elää tekstin ehdoilla, mutta tässä päätin jääräpäisesti pysyä juuri siinä sävellyksessä.

Tämä oli ensimmäisiä, jossa löysin omaa tapaa tehdä tekstiä. Tajusin esimerkiksi, että vapautumalla säännöllisestä riimikaavasta pystyy pelaamaan rytmiikan kanssa ja rivit saa elää omaa elämäänsä ilman miettimistä niiden alkua ja loppua.

Tuloksena oli alkuriimejä, sisäriimejä ja loppuriimejä, mutta epäsymmetrisesti miten sattuu. Eikä tehdessä tarvinnut miettiä, mikä oli milloinkin kyseessä. Sai tulla vaikka alkuriimi kohti/pohtimaan.

Luultavasti teksti lähti ekoista sanoista “pitkin aamuöistä joenuomaa”. Yleensä alan vain tehdä ja katson, mihin se johtaa. Ja vasta tehdessä päätän, mistä biisi kertoo.

Isä jäi puuksi merenrantaan, meren raivopäisen rantaan isä jähmettyi ja juuttui, kunnes tuuleksi muuttui.

Kun melodiassa tullaan toisen kerran kertsiin, teksti vaihtuu kokonaan. Se antaa tilaa tarinalle eikä sido käsiä sillä, että säkeistön tekstin pitää aina viedä kertsiin.

Mystistä fiilistä varmaan hain. Mua on aina viehättänyt kerronta, joka jättää asioita auki. Ja maaginen realismi kuten Gabriel Garcia Marquezin romaanissa Sadan vuoden yksinäisyys. Jo teininä kolahtivat Steely Dan ja Genesis. Myös Eagles ja David Bowie. Hectorin Herra Mirandos.

Olen myös pienestä asti ollut yksinolija ja rakentanut sen oman kuplan, jossa edelleen elelen. Ei niin, että mulla olisi lapsena ollut mielikuvitusystäviä, mutta kuitenkin. Toisaalta olin myös raivorealisti. Tajusin harmillisen aikaisin kaiken hyödyttömyyden. Jotain viisivuotiaana työntelin muoviautoa pihalla ja aloin miettiä, mitä tää leikkiminen oikein on, eihän tää johda mihinkään.

Laulun tarinalla ei ole suoraa todellisuuspohjaa. Oma isäni ei esimerkiksi ollut erityisen väsynyt mies. Ehkä laulun isässä on enemmän omaa maailmantuskaani.

Laulutekstin tarkoitus on, että kuulija saa tehdä niistä omat kuvansa ja tarinansa. Ketäpä minun asiani kiinnostaisivat.

Tuotin albumin itse ja sovitin biisit. Soittajien kädenjälkeä on mukana. Biisin loppu levyllä on täysi moka. Se haukkaa yhden tahdin tai kaksi tahtia, mutta siihen aikaan ei pystynyt editoimaan. Päätin, että olkoon sitten noin.

Teksti alkaa realistisilla kuvilla ja vasta loppupuolella tulee maagisempia. Maagiset kuvat vaativat, että niiden pitää olla vasten jotain tosi realistista. Muuten kaikki menee ihan kummalliseksi.

Ja ihmisen mielihän on sellainen, että eletään realistisessa maailmassa, mutta aika ufoja me mietitään.”

Jäätelökesä
Säv. ja sov. Sami Hurmerinta
San. Mikko Alatalo
Ensilevytys: Maarit (1978)

Suomalaisten kesäbiisien klassikko sai alkunsa Sami Hurmerinnan intuitiona syntyneestä sävellyksestä.

“Vaivattomasti se syntyi. Ensin tuli A-osan idea funk- ja soulhengessä. Sitten ajattelin, että B-osassa voisi olla pidempi kaari. B-osan melodia lähti päässä soimaan, ja biisi tuli viimeisteltyä lähes yhdellä istumalla.

Siinä oli jännää taikaa kuten biiseissä, jotka kuulee päässä. Melodia lähtee soimaan ja myös sointuharmonia. Se on hieno fiilis. Laskelmoinnissa taika häviäisi.

Ideat tulee kitaraa tai pianoa soitellessa tai lenkillä tai illalla, kun päässä alkaa äkkiä tapahtua. Siinä saavuttaa jonkin käsittämättömän yhteyden.

Demo äänitettiin kasetille. Soitin kitaraa ja Maarit lauloi diipadaapa-tavuilla.

Maaritin toisella albumilla oli ollut Juicelta useampi teksti. Atte Blom suositteli, että Mikko Alatalo on myös Tampereelta Juicen kavereita ja häntäkin kannattaisi kokeilla. Ja yhden käännöstekstin Mikko oli sitten jo tehnyt meidän Janus-bändin singlelle.

Sovituksessa mulla oli tarkka visio, että tapahtuu kasvua. Oli mahtavat soittajat. Roope Koistinen rummut, Harri Merilahti basso, Kari Kuusamo koskettimet. Pepe Willberg lauloi Maaritin kanssa taustaköörit. Ja tietenkin biisin kruunasi Maaritin upea ja sielukas tulkinta.

Varmaan alkuvuonna 1978 sävellys ja sanoitus syntyivät. Maikkarin Toivotaan toivotaan -ohjelmaan äitienpäiväksi pyydettiin meiltä pari biisiä. Tämä otettiin toiseksi ja tehtiin versio Maikkarin studiolla ja sitten levyn versio Takomo-studiolla. Tavallaan hyvä, että oli jo kertaalleen tehty.

Single ilmestyi kesäkuussa, albumi Siivet saanalkusyksystä. Levy-yhtiö oli Finnlevy.

Ei sitä osannut etukäteen arvata, mikä jää elämään. Tehtiin vain aina omasta mielestä mahdollisimman hyvää ja kestävää.”

Mikko Alatalo alkoi demon saatuaan miettiä tarinaksi, että on syksy ja kahden nuoren yhteinen kesä on ohi:

“Kun Rinteen Harrin kanssa oli tutkittu astrologiaa, niin sain ujutettua kuvan, jossa poika piirsi tähdistä santaan kartat erilaiset. Eli nämä henkilöt olivat erilaisia ja erosivat kesän mentyä.

Uima-altaiden tyhjentämisestä sain assosiaation lennettyäni jenkkeihin pari viikkoa aikaisemmin, ja New Yorkin uima-altaista osa oli kiinni.

Jossain vaiheessa tekstiä tehdessä aloin miettiä, mikä kuuluisi kesään. No jäätelö tietenkin! Ja makean vastakohdaksi iho suolainen. Jäätelön hetkellisyys kuten rakkauden. Että jäit jäätelökesään.

Juicen ja Harrin kanssa meillä oli harrastuksena tehdä uusia sanontoja, joita ei ollut suomen kielessä. Niitä sitten päätyi lauluihinkin kuten “tykkään sinut”, “joviaali ilmiö” ja “hasardihommia”. Jäätelökesä tuli samalla tekniikalla.

Kertsissä teksti vaihtuu. Se oli tahallinen rikos. Se mahdollisti loppua kohti uusia elementtejä ja uutta syvyyttä.

Tietenkään ei kerrota, mitä heille tapahtui. Siinä kesässä oli kaikki. Jos uudestaan tavattaisiin, se olisi jo jäähdyttelyä.

Tunteellinen poika edusti hippisukupolvea. Sama teema kuin Maaritille myöhemmin tekemässämme Hymypoika-biisissä, jossa patsaat kaadettiin. Siinä olin tehnyt tekstin ensin. Kun Sami lähetti tekstistä tietämättä sävellyksen, huomasin, että täähän istuu siihen.

Riimipari yksin / sykähdyksin on tärkeä. Eletään sykähdyksin sitä yhtä hetkeä. Se oli silloin uutta. Eikö sitä pitäisi leipää tienata ja perustaa perhettä eikä koko kesää huuhailla jonkun rokkarin kanssa?

Jälkeenpäin näitä voi analysoida. Tehdessä vain heittäytyy tunnelmaan.

Pispalassa työhuoneessa tein. Se oli tavallaan surullista aikaa, Love Recordsin kuoleman aikaa.

Sami teki hienon ja ajattoman sävellyksen. Maarit sisäisti upeasti ja sai siihen uskomattoman hehkun.”