Musiikintekijät -logo

Sanoittaa, tuottaa ja työllistää

Sanoittaa, tuottaa ja työllistää

Ilkka Vainio on useita satoja lauluja tuottaneen sanoitustyönsä ohella myös Edel Records Finland Oy:n tuotantopäällikkö sekä monen kilpailun tuomaristossa istunut mies. Hän on myös tuore ELVIS ry:n jäsen.


”ELVIS tekee hyvää työtä, sellaista mistä kaikki ei tiedäkään.
Olen tykännyt henkilökunnasta ja muista ­ tosi ammattitaitoista
porukkaa.”

Mitä ajankohtaista kuuluu alkusyksyyn?

Syksyn Säveleen tässä yritetään saada materiaalia aikaan; itse asiassa muutamalle eri tuottajalle ja säveltäjälle tehdään kappaleita. Mulla on aika monta juttua menossa.

Hyvin monet artistit ovat esittäneet sanoituksiasi?

Kyllä, mm. Eino Grön, Kari Tapio, Nylon Beat tietysti. Jonna Kantola on ihan uusi nimi; poppitähti Sheidi… Niitä on paljon erilaisia. Anna Eriksson, Dimitri, Kirsi Ranto, Tomi Markkola, Susanna Heikki, Jope Ruonansuu, Antti Raiski, Heidi Kyrö, ja Mikko Mäkeläinen, josta odotetaan suuria.

Sitten on muutamia vahvoja tekijöitä, jotka haluaa tehdä mun kanssa; Saija Varjuksen ja Eija Kantolan kanssa on hienoa tehdä yhteistyötä, he ovat taitavia mutta eri sävyisiä laulajia.

Nylon Beatistä mä olen todella ylpeä. Jonna, Erin, Risto Asikainen ja minä ­ se on se ydintiimi. Riston kanssa meillä on samaa näkemystä, meillä on ihan saumaton yhteistyö. Rankkaa se on välillä: voi mennä kokonainen viikko ja usein kahteen asti yöhön että saadaan kappale valmiiksi… Mutta ei se ole rahasta kiinni, siinä on kunnia kyseessä ja se antaa tyydytyksen kun syntyy hyviä kappaleita ja saa vielä muita ihmisiä työllistettyä, kotimaisia huippusäveltäjiä, -sanoittajia ja -sovittajia.

Olet tehnyt sanoituksia nimimerkeillä; Nylon Beatille nimellä Sipi Castrén. Onko esim. pseudonyymi Mauno Lehto yleisessä tiedossa?

Joo, on se, laita lehteen vaan. Tiedän määränpään on Mauno Lehdon tekemä. Mutta Sipi Castrén on yksi keskeisimpiä, siitä olen tosi ylpeä. Kikka oli yksi, jolle tuli tehtyä Sipinä paljon; Tartu tiukasti hanuriin.

Sitten oli Varastomies. Sillä nimellä tein esim. Solistiyhtye Suomelle; ne oli ensimmäisiä joille tein. Ja sitten mun elämäni ensimmäinen ja viimeinen sävellys: 1990-luvun alkupuolella Veikko Lavi halusi välttämättä levyttää semmoisen kappaleen kuin Paperihattu ­ se oli kova juttu kun Vepa halus sen.

Olet myös kustantaja. Kerrotko Saarnipuu Oy:stä?

Olen mukana siinä. Ari Oinonen ja minä pyöritetään sitä. Pääasia on, että saadaan hyviä kappaleita. Saarnipuun lisäksi kustannan kappaleita myös Edel Records Finland Oy:lle.

Tykkään tehdä tekstejä; se on rankkaa hommaa, ja tuotantopäällikkönä mulle on tärkeää että saadaan hyviä levyjä aikaan. Levy-yhtiökuvioissa teen myös paljon yhteistyötä Oinosen, eli Mediamusiikin kanssa, ja hyvien säveltäjien ja tuottajien kanssa: Risto, Pertti Haverinen, Mika Toivanen, näiden kanssa enimmäkseen. Sanoittajapuolella taas esim. Jorma Toiviaisen, Jori Nummelinin ja Vexi Salmen kanssa.

Kappaleita ja tekijöitä etsitään koko ajan. Se on totta kai oma maailmansa, mutta sitten kun ymmärtää ne asiat ja osaa hyvin tehdä työtä, alkaa tulla töitä vähän enemmän. Niin kuin Jiri Nikkisen tapauksessa ­ Jirihän rupesi tekemään iskelmiä ammatikseen ­, kun homma lähtee rullaamaan, niin me maksetaan asianmukaisesti ja hommat hoituu aina.

Juhakin aikoinaan sanoi, että pitää pystyä perustelemaan miten toimitaan. Pitää osata korjata ja näyttää mikä on parempi vaihtoehto. Sen mä opin Juhalta ja siitä saan olla Juhalle kiitollinen. Pitää olla molemminpuolinen kunnioitus. Muita vanhempia herroja joita mä arvostan Juhan ohella, ovat Vexi Salmi, Virtasen Jukka ja Aappo I. Piippo. Niillä on määrättyä hienoa oivallusta. Ja Helismaa totta kai.

Olet mukana monissa tuomaristoissa; miltä alan taso näyttää siitä perspektiivistä?

Tangosävellyskilpailusta on noussut monta ikivihreää. Jos vertaa vaikka Kotkan Meripäivien kilpailuun, niin… Kotkalaisena ihmettelen: aiheena meri, eikä sieltä ole tullut mitään. Mutta koneisto on tietysti vahvempi Seinäjoella.

Taso on tosi korkea. Jorma Toiviainen on voittanut sanoittajana viisi kertaa siellä. Esimerkiksi Kuu, kylmä kuningatar on Jorman hyvä sanoitus ja Timo Forsströmin loistava sävellys. Vaikka taso on hyvä, niin siellä kärjessä ne samat ammattilaiset pärjää aina. Ilahduin kun Pauli Hanhiniemi oli ottanut osaa. Rokkareita ja muuta uutta polvea rohkeesti mukaan! Oinosen kanssakin etsitään uusia tangoja koko ajan.

Tangomarkkinoilla on niin asiantunteva raati; ne haluaa että tangokin elää niin kuin iskelmä elää. Mä haluaisin että tulisi aina jotain uutta eikä poljettaisi paikoillaan. Niin kuin iskelmässä: pitää ottaa uusia tuoreita sävyjä popista mukaan. Uudempaa ja uusilla soundeilla. Jouko ja Kosti oli 30 vuotta sitten modernimpaa kuin mitä moni tänä päivänä tekee.

Olet myös Ylläs soikoon -tapahtuman ja Juha Vainio -palkinnon tuomaristoissa. Millaiset näkymät niiltä palleilta aukeavat?

No, Ylläs soikoon on muuten ihan hyvä ja Nissilän Pekka ja Martti Metsäketo tekevät hienoa työtä, mutta sieltä sais löytyä sellaisia bändejä jotka vois laittaa levyttämään. Että olis muutakin kuin pelkkä tekniikka: elämisen särmää ja sisältöä niin kuin jossain Yölinnussa, Agentseissa, Paavo & Zephyrissä tai Sinitaivaassa. Ei ne olis varmaan pärjänneet siellä muuten, mutta kansa olis tykännyt niistä. Semmoisia pitäis hakea, ei ihan perustanssia vaan jotain missä on ihan omaa juttua, oma soundimaailmansa. Ettei olis ihan rivibändi.

Vainio-palkinto on mun sydäntä lähellä. Se on tärkeä asia jota on vaalittu. Sehän on sanoittajien Finlandia -palkinto. Koskaan valinta ei ole helppo. Joka vuosi kysytään että miksei nainen saa sitä, mutta ei sitä sukupuolen takia voida myöntää, miehiä vaan on huomattavasti enemmän tällä alalla. Siellä on loistavia miehiä ja naisia, jotka tulee vielä saamaan. Ei kannata huippunimien hermostua. Ei ne ole missään arvojärjestyksessä eikä ikäjärjestyksessä.

On hienoa olla mukana valitsemassa. Jaakko Salo ja Virtasen Jukka on olleet siellä alusta lähtien. ELVIS on vahvasti mukana: Heikkilän Martti ja Laitisen Kikka.

Muita kisoja on sitten esim. Ponnahdus pinnalle, ja Somerolla Unto Monosen laulukilpailu.

Olet myös ESEK:in äänitejaostossa mukana kevyen musiikin puolella.

Aika monta vuotta olen ollut siinä. Nyt siellä on yksi parhaita kokoonpanoja, erittäin reilu ja todella oikeudenmukainen porukka, vaikkei ole helppoa puntaroida eri äänitteitä. Jazzit, iskelmät, hevit, kansanmusiikit ja punkit; asiantuntemusta löytyy joka lajista eikä mikään musiikkilaji ole erikoisasemassa. Jazz ja kansanmusiikki tosin saavat suhteessa vähän enemmän, mutta mun mielestä pitää saadakin.

Eivätkö isot levy-yhtiöt mellasta siellä jakamassa toisilleen tukea?

Ei missään nimessä! Mekin ollaan saatu prosentuaalisesti varmaan kaikkein vähiten myynteihin nähden. Siellä on se oikeudenmukaisuus pääasia, ja asiantuntemus. Se antaa meille kaikille paljon ­ tiedetään mitä Suomessa tehdään, nähdään läpileikkaus suomalaisesta musiikista, siitä mitä koko ajan kentällä tapahtuu.

15.5. tänä vuonna sinut hyväksyttiin ELVIS ry:n jäseneksi. Mistä sait inspiraation liittyä juuri nyt?

Martin kanssa ollaan tehty yhteistyötä, tuli juttua ja ilmeni, etten ole edes jäsen. No, eihän mua ole kukaan pyytänytkään! Se oli ihan iloinen asia, että hyväksyttiin jäseneksi. Siellä on hyvä porukka ­ ja olisihan se vähän outoa jos mä en olisi jäsen.

Siellä on ammattilaisia liuta, on todellisia pitkän linjan taiteilijoita. ELVIS tekee hyvää työtä, sellaista mistä kaikki ei tiedäkään. Olen tykännyt henkilökunnasta ja muista, ­tosi ammattitaitoista porukkaa.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2001

Selaa lehden artikkeleita