Musiikintekijät -logo

Sana Mustonen - Sisukas sanoittaja

Sana Mustonen – Sisukas sanoittaja

Sana Mustonen (s.1970) pohti kolme vuotta sitten ammatinvalintaa. Maaseutumatkailuyrittäjä? Kotieläinpihan emäntä? Sanoittaja? Kolmas vaihtoehto kolahti. Hän alkoi tahkota tekstejä apinan raivolla, ja yllättyi musiikkibisneksen etanatahdista.

 

Sana uskoo horoskooppeihin ja ilmoittaa heti kättelyssä olevansa ”tyypillinen leijonamuija”. Lajin ominaispiirteisiin kuuluu luja tahdonvoima: ensin mietitään, mitä halutaan, sitten otetaan se. Vuonna 2007 Sana päätti ryhtyä sanoittajaksi. Äitiysloma ja hoitovapaa olivat päättymässä, eikä radiotoimittajan hommiin ollut paluuta, koska Sanasta tuntui, ettei hänellä ollut taajuuksilla enää mitään sanottavaa. Radioon hän oli mennyt 19-vuotiaana itselleen tyypillisellä ”tonne mä haluan” -asenteella, ja jäänyt sille tielle vuosikausiksi.

Sana oli tehnyt jonkin verran tekstejä 90-luvulla, ollessaan naimisissa tuottaja Rauli Eskolinin kanssa, ja diskografian tynkää alkoi kertyä jo tuolloin.

– Hommahan kaatui silloin ihan siihen, että se oli hirmu hidasta ja vaivalloista. Kirjeposti kuljetti kasetteja ja käsinkirjoitettuja tekstejä edestakaisin. Kun mä kolme vuotta sitten mietin, mitä osaan puhumisen lisäksi, muistin sanoittamisen. Aloitin tekstien teon samana päivänä. Kirjoitin kauheeta kyytiä varmaan 500 tekstiä, suurimmaksi osaksi paskaa, mutta määrä kertoo mun innosta. Mä kirjoitin yötä päivää ja ulos tuli ihan kaikki, mitä muhun oli kertynyt vuosien aikana.

”Kyllä mä Tompalle kahvit keitän”

Sana muistaa olleensa jo lapsena näppärä tekstien kanssa ja seitsemän sisaruksen parvesta se, joka otti oman huomionsa runoilemalla, sanoja pyörittelemällä. Sana miettii, että 15 vuotta toimittajan työtä radiossa, joka soittaa suomipoppia ja -iskelmää, on ihan hyvä lähtökohta sanoittajan hommiin.

– Vaikken osaa laulunsanoja ulkoa, on päähän jäänyt malli siitä, millainen lauluteksti on. Aivothan rekisteröi kaiken. Eli on ne mun ekat tekstitkin varmaan olleet teknisesti aika hyviä.

Toimittajataustasta oli muutakin hyötyä uuden uran alussa. Sana oli tottunut etsimään haluamansa tiedon vaikka kiven kolosta, ja saamaan kiinni kaikkein vaikeimmin tavoitettavissa olevat tyypitkin.

– Ensin selvitin, ketkä tänä päivänä säveltää ja kustantaa hittibiisit, ja sitten aloin ottaa yhteyttä joka paikkaan. Lähettelin hirveesti sähköpostia ja tekstinäytteitä. Säveltäjiltä tulikin aika pian vastauksia, levy-yhtiöiltä paljon hitaammin.

Yksi Sanan sanoittajauran kannalta sangen merkittävä vastaus tuli Warnerin kustannusjohtaja Tom Friskiltä.

– Hän pyysi käymään ja mä ihmettelin, että miksi. Olin niin idiootti, etten tajunnut, että kyseessä on kiireinen isoherra. Vastasin tyyliin ”poikkee sä kuule meille, kyllä mä kahvit keitän. Olen kato kotiäiti Rengosta, enkä ihan noin vain pääse käymään siellä Hesassa”.

Kun Sanalle selvisi, mikä Helsinkiin houkuttelija oli miehiään, lastenhoito järjestyi heti. Reissulta jäi käteen kaksivuotinen housewriter-sopimus ja tekstittämisen tekniikkaan liittyviä neuvoja. Sopimus umpeutuu kesällä, ja Sana toivoo kovasti sen uusimista.

– Se mahdollistaa tekstien tekemisen päätoimisesti. On tosi hienoa, että he uskalsivat tehdä sopimuksen tuntemattoman tekijän kanssa, joka tulee pystymetsästä. Onhan tämä kustantajalle riski, eivät he välttämättä saa rahojaan ikinä takaisin.

Lottovoittopäivän varassa

Sanoittajan normipäivät sinapinkeltaisessa puutalossa ”Rengon perämettässä”, maaseudun sylissä, kuluvat vuoroin optimistisissa, vuoroin turhautuneissa tunnelmissa. Kirjoittamisen lisäksi arkirutiineihin kuuluu säveltäjien ja biisejä tarvitsevien artistien etsimistä. Ja hyvien uutisten ikuisuudelta tuntuvaa odottamista.

Silkkaa mahtavuutta työ on silloin, jos sähköpostiin kilahtaa tieto siitä, että sanoitus menee levylle, tai soi jo radiossa. Ja silloin, kun Sanalta tilataan teksti, tai kun kuulee omaan tekstiin tehdyn uuden demobiisin.

– Sitä joko pettyy tai rakastuu. Ja rakastuu paitsi biisiin, hetkeksi myös säveltäjään, koska tää on osannut tehdä tekstistä jotain suurempaa. Paperinpalasesta, jolla on kirjaimia, on tullut biisi, joka ehkä koskettaa satoja ihmisiä, kun ne kuulee sen! Se on niin makee fiilis!

Koska hyvien uutisten ”lottovoittopäiviä” on harvassa, on sanoittajan työssäjaksaminen pääsääntöisesti vähän rempallaan.

– Kun tällä alalla ei ole mitään järkeä, eikä mitään sääntöjä. Lupauksia ei pidetä, viesteihin ei vastata. Joka päivä on turhaa odottamista, joka päivä tulee pettymyksiä. Laitat innoissasi eteenpäin jonkun hyvän biisin, eikä mistään kuulu kuukausiin mitään.

– Voin hyvin kuvitella, että mulla alkaa olla jo rasittavan naisen maine, kun mä lähetän paljon tekstejä ja demoja ja sitten vielä soittelen perään. Mulle sanotaan, että ei ehditä kuunnella niitä. Eikö se demojen kuuntelu ja biisien etsiminen just ole levy-yhtiötyyppien työtä?

Sana toivoisi alalle edes normaalin kohteliaita käyttäytymissääntöjä ja enemmän yhteydenpitoa tekijöihin.

– Outoa, kun kuulee oman tekstinsä radiosta vaikkei edes ole tiennyt, että se on sävelletty. Outoa, että kaksi eri artistia levyttää tahoillaan samaa biisiä siksi, ettei tekijöille ole ilmoitettu biisin läpimenosta. Levynteko on sen verran pitkä prosessi, että luulisi jollakin jossain vaiheessa olevan aikaa laittaa viesti niille tekijöille, joiden biisejä työstetään.

Kummallinen kohtelu johtuu Sanan mukaan siitä, ettei lauluntekijöiden ammattikuntaa arvosteta.

– Ajattele, että artistien kotisivuilla on biisinäytteitä, muttei tietoa siitä, ketkä biisin on tehneet. Käsittämätöntä!

Avoimesti omasta elämästä

Lauluntekijän perustaudit, tyhjän paperin kammo ja luomisen tuska, eivät piinaa Sanaa. Hän kirjoittaa usein hyvinkin nopeasti, ja jättää tekstin hiomisen sikseen.

– Ja tällä alallahan se on asia, jolla ei todellakaan voi brassailla. Ihmiset kuvittelevat, että kun tekee nopeasti, tekee huonoa jälkeä. Olen kyllä yrittänyt noudattaa sitä ”nuku yön yli” -periaatetta. Mutta jos teksti tuntuu hyvältä, heitän sen heti eteenpäin.

– Olen sellainen vanhanajan tekstittäjä. Riimit on tiukasti paikallaan. Olen yrittänyt kirjoittaa vapaammin, kun on pyydetty, mutta vaikeeta se on. Tulen jossain siellä Junnu Vainion ja Vexi Salmen jalanjäljissä. Toivottavasti moiselle sanoitustyylille on vielä käyttöä.

Sana kertoo siirtyneensä tekstintekijänä alkukauden varovaisuudesta rämäpäisyyteen. Hän on lakannut tyystin miettimästä, onko joku asia sanottu liian naiivisti tai liian suoraan ja kaunistelematta.

– Mä laitan itteni likoon ihan täysillä, nykyään. Pelkkä teksti saa olla vaikka vähän hölmökin, koska sävellettynä se voi olla hyvä. Siihen olen oppinut luottamaan.

Laulun aiheita Sanan ei tarvitse kaukaa kurkottaa. Ne tulevat omasta päästä ja sydämestä.

– No hei jos on kolmas avioero vireillä, niin onhan sitä siinä! Mä olen tehnyt tekstejä kaikesta, mikä liittyy muhun tai mun läheisiin. Mun kanssa on kamala seurustella tai olla naimisissa, koska ihan kaikki asiat, hyvät ja pahat, päätyy teksteihin. Jos en purkaisi tunteitani teksteihin, olisin varmaan jo hattutehtaalla.

Tärkeitäkin asioita

Sanoittajaksi ryhtyessään Sana oletti, että kova uurastus nostaa hänet parissa vuodessa kaikista nimekkäimpien tekijöiden kaartiin. Mutta homma ei ole mennyt niin.

– No, mä olen yltiöpositiivinen ja mulla on ylisuuri itseluottamus. Tämä ala on kyllä yrittänyt opettaa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä.

Vaikka uusi ura ei ole käynnistynyt ihan omien odotusten mukaisesti, leijonamuija jatkaa yrittämistä sinnikkäästi.

– Haluaisin, että mulla olisi joku päivä sen verran nimeä, että mun kantaaottavia juttujakin otettaisiin levyille. Toistaiseksi pitää tehdä pinnallisempaa kamaa, koska se on kaupallista. Mutta on mulla isompaakin sanottavaa kuin nää oman pään ja sydämen asiat.  Haluaisin, että mun sanoittamat laulut vaikuttaisi asioihin.

Sanan ihan lähitulevaisuuden tavoite on löytää teksteilleen rocksäveltäjiä. Toistaiseksi hän on tehnyt yhteistyötä parinkymmenen pop- ja iskelmäsäveltäjän kanssa. Sanasta olisi mukavaa, jos hän voisi joskus pukeutua nätisti ja matkustaa Rengon perämettästä levynjulkkareihin. Toistaiseksi siihen ei ole rahaa, kun ruokittavana on kolme lasta ja kissa. Lisäksi Sana toivoisi kahta tekijäkappaletta levyistä, joilla on hänen tekstejään.

– Jäisi itsellekin yksi. Nyt se ainoa menee äidille.

 


(valikoima, suluissa säveltäjät)
 
1990-luvulla
 
Jonna Tervomaa Tuulenpesä (Timo Tervo)
Nina Moberg Tahtoo kuu (Rauli Eskolin)
Tony Montana Mikset rakkauttas voisi näyttää (Nyman E. A.)
Kurre Äiti (Kurt Westerlund)
 
2000-luvulla
 
Mikael Konttinen Kerran (Tomi Aholainen)
XL5 Rikottu (san. Sana Mustonen, Toni Uotila, säv. Mika Ikonen, Kristian Maukonen)
Johanna Debreczeni Rukoilen sua (Ako Kiiski, Ville Nurmi)
Henri Stenroth Sormus (Ako Kiiski, Ville Nurmi)
Saska Helmikallio Tanssitan sut tähtiin (Ako Kiiski, Ville Nurmi)
Finlanders Sinun vuokses (Kaisa Ranta)
Finlanders Läpi tuulen, tuiskun, jään (Aku Toivonen)
Yölintu Anteeksi (Eljas Anders)
Kai Jämsä Yksi mua vain odottaa (Kai Jämsä)
Kristiina Brask Kuva (Laila Samuelsen, Kim Bergseth)
Jani ja Jetsetters Vain yksi yö (Peter Murphy)
Kristian Meurman Näiden kyynelien jälkeen (Nalle Ahlstedt)
Teemu Harjukari Kaksi tähtee (Teemu Harjukari)
Hanna Ekola Helmi (san. Sana Mustonen, Hanna Ekola, säv. Kai Jämsä)
Arja Koriseva Pieni laulu (Kai Jämsä)
Unelmavävyt Fiftiesnaiset (Teemu Harjukari)
Charles Plogman Muut kun lähtee (Bo-Håkan Söderholm)
Topi Sorsakoski Hukkateillä (Janne Saksa)
Jussi Rainio & Ressu Redford Kun kissa istui kuussa (Janne Saksa)
Suora lähetys Virran Olan sydän (Esa Nieminen)
Tiina Räsänen Hiljaa kuiskaa nimeäs (Esa Nieminen)
Mikko Mäkeläinen Lemminkäinen (Janne Saksa)
Sanna-Mari Titov Tunnustuksen tapaisia sanoja (Nalle Ahlstedt)
Janne Raappana Mies on ihan maassa (Esa Nieminen)
 
Kilpailut
 
Somero soikoon
1. sija 2008: Kaksi tähtee (Teemu Harjukari)
1. sija 2009: Kaunis Tähkäpää (Janne Saksa)
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2010

Selaa lehden artikkeleita