Alku

Alussa oli sana, muttei minun alussani. Ensin oli jalkapallo, jääkiekko, kaverit, karate, keilahalli, teini-ikä, rockabilly, uusi aalto, pari kellaribändiä ja vasta sitten löysin sanat.

Kun ensimmäisessä vakavammassa kellaribändissämme arvottiin soittimet, vedin lyhyimmän tikun ja päädyin laulusolistiksi. Laulajan vastuulle jäivät mikrofonin, laulukaappien ja sanojen hankinta. Kaksi edellä mainittua löytyivät paikallisesta musiikkiliikkeestä, mutta sanojen diilaaminen ei hoitunut rahoitusta ja maksuaikaa neuvottelemalla. Sanoja piti alkaa keksiä ja kehitellä, ja jonkin ajan päästä homma alkoi myös kiinnostaa.

Innoittajat

Jennifer Ackerman kirjoittaa Viisaat linnut -kirjassa, miten luhtakerttunen maustaa luritustaan jopa sadan muun lintulajin luupeilla. Se kerää muuttomatkansa varrelta sävelaihioita Euroopasta ja Afrikasta. Luhtakerttusen laulusta piirtyy akustinen kartta sen seikkailuista.

Sanoittaja on samanlainen epeli, johon tarttuu reissuillaan kaikenlaista havaintoa, sananpartta, tarinaa ja kielikuvaa. Suomalaiseen iskelmäperinteeseen tutustuin lapsuudessa ja osin tiedostamattani. Sitten tulivat davetjuicethandetismotjaeput, kunnes yksi soittokavereistani laittoi Saabinsa kasettisoittimeen Joni Mitchellin Hejiran. Siitä alkoi Pohjois-Amerikan musaperinteen tutkiminen: singersongwriterit, jazzstandardit, musikaalisävelmät, gospel, kantri ja bluegrass.

Vaikutteita tarjosivat myös nuoren seurakunnan veisut ja kirkollinen musa sekä ruotsalainen viisuperinne, johon tutustuin Tukholmassa asuessani. Lattaripuolelta korviin kantautuivat etenkin bossanovan keinuvat säkeet. Lopuksi pitää vielä mainita suuri innoittajani kanadalainen Bruce Cockburn.

Hyviä sanoittajia yhdistää yksi asia. Kieli on heidän käsissään pikemmin soitin kuin väline, jolla nimetään maailman asioita. He vääntävät vokaaleista ja konsonanteista kuvia siitä, miltä maailman asiat tuntuvat.

Luovuus

Sanoittaja hyötyy vastoinkäymisistään. Monissa tärkeissä lauluissa jäädään yksin, kipuillaan erilaisuutta, kamppaillaan jaksamisen kanssa ja mietitään syntyjä syviä. Ihmisenä olisin mieluusti jättänyt vaikeimmat kokemukseni väliin, mutta sanoittajana niistä on ollut hyötyä.

Toisaalta luovuus on työtä, jota pitää tehdä päästäkseen ilmeisestä omaleimaiseen. Ensimmäiset mieleen tulevat ajatukset ovat useimmiten tylsiä ja kliseisiä. Ne pitää työstää alta pois tuoreempien ajatusten tieltä. Kuvataiteilija Jorma Puranen totesi hiljan, että todellinen tutkimusmatka ei edellytä uusien seutujen ja maisemien löytämistä, vaan uusia silmiä. Sitä edellyttää myös laulunteko, ihmettelyn taitoa.

Kolmas oleellinen asia luovuudessa on löytää oma tiensä ja pysyä sillä silloinkin, kun joku on tietävinään paremman ja nopeamman reitin. Ajattelen vähän naiivisti, että kullakin tekijällä on oma huone, josta laulut on haettava. Jos laitan lapun huoneeni ovelle, kukaan toinen ei tee minun mahdollisia laulujani.

Sanoitusprosessi

Teen tekstejä sekä valmiisiin sävelmiin että tyhjän päälle. Jos tekstiä työstää ilman säveltä, rytmistä pitää saada kiinni edes säkeen verran. Joskus tällainen protosäe jää laulun avainpaikalle kuten vaikka ”rakkaus, ehkä vielä toinenkin” (Anna Puu: Kaunis päivä).

Demon sävelet tai kehittelemäni protosäe käynnistävät seuraavan visuaalisemman vaiheen. Alan kuvitella hahmoja, paikkoja ja tapahtumia. Pääsen tunnelmaan. Knipi on todennut kokevansa tekstini elokuvallisina; ehkä se johtuu tästä tekotavastani.

Jos laulu alkaa syntyä sopimattomalla hetkellä, turvaudun erikoistaitooni olla poissaolevasti läsnä. Saatan touhuta mukamas jotain, mutta tosiasiassa yritän houkutella laulua mielikuvistani maan päälle.

Säveltäjä

Laulutekstiä ei ole tehty luettavaksi, vaan laulettavaksi ja kuultavaksi. Sanoittajan tärkein taito on sanoa riittävästi, mutta ei liikaa. Hän viittoo tien, muttei lähde oppaaksi koko matkalle. Säveltäjä ja laulaja saavat sitten luvan täsmentää, täyttää aukkopaikat ja sinetöidä tulkinnoillaan laulun tunnelman.

Olen kiitollinen tekstieni säveltäjille Knipille, Lasse Kurjelle, Jukka Immoselle, Jukka Leppilammelle, Markku Kanervalle, Jiri Kuroselle, Jussi Liskille, Virpi Eromalle, Sirkku Rintamäelle, Jussi Lampelalle, Mirja Mäkelälle, Mika Ikoselle, Mikki Kausteelle, Maria Hietaharjulle, Olli Ahvenlahdelle, Suvi Isotalolle, Gugille, Mika Kuokkaselle ja monille muille.

Ilman heitä minulla olisi vain pöytälaatikollinen kielikukkia, jotka olisivat jääneet pölyttämättä.

Naislaulajat

Monet keskeiset tekstieni esittäjät Jonna Järnefeltistä Anna Puuhun ovat olleet naisia. Asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että vierastan maskuliinisuutta äijäkkäässä ja tilaa vievässä muodossaan.

Monet hedelmällisimmät yhteistyökuvioni ovat syntyneet jonkinlaisesta jaetusta herkkyydestä ja uskosta siihen, että vähemmän on sittenkin enemmän.

Onnistumiset

Onnistumisia on erilaisia: henkilökohtaisia, kaupallisia, henkisiä, tyylillisiä ja ammatillisia. Jotta homma pysyy mielekkäänä, jossain näistä pitää onnistua.

Kaupallinen onnistuminen on harvinaista herkkua. Sanoittajan ainut merkittävä tulonlähde on ns. suuri biisi, joka kerää suoratoiston lisäksi radio- ja tv-soittoja.

Joskus laulu voi olla niin suuri, että se määrittelee artistin uran pitkäksi aikaa. Toisaalta myös artisti määrittelee laulun ja antaa sille mahdollisuuden. Jos sanoittaja ei saa sanoituksiaan ykkösketjun artisteille, tekstittäminen on enemmän harrastus kuin elinkeino.

Itseäni motivoi lauluntekoprosessi itsessään. Sanoittajan työn palkitsevimpia hetkiä on kuunnella ensimmäinen säveltäjältä tai esittäjältä saapuva demo uuteen tekstiin.

Palaute

Myönteinen palaute tuntuu hyvältä, mutta vierastan kehuövereitä. Esimerkiksi television musaohjelmia katsellessa tuntuu, että adjektiivi maaginen on uusi ihan ok. Minun maailmassani supersanat kuuluvat poikkeustilanteisiin – ja lapsuuden Suosikkiin.

Tekijälle arvokkainta on palaute, joka antaa eväitä kehittyä. Tästä syystä arvostan ihmisiä, jotka pystyvät analysoimaan tekstin rakenteellisia, rytmisiä ja sisällöllisiä ominaisuuksia. Tällaiset kyvykkäät sanoituseditorit ovat harvassa, mutta heille olisi suuri tarve.

Suoraan yleisöltä tuleva palaute on iloinen yllätys, sillä aika harva jaksaa tutustua laulujen tekijätietoihin, ja mediassa kappaleet henkilöityvät lähes aina niiden esittäjiin, eivät laulunkirjoittajiin.

Musabisnes

On mielenkiintoista nähdä, millaista liiketoimintaa laulujen ja kustannusoikeuksien ympärille jatkossa syntyy. Toistaiseksi lauluntekijät ovat olleet suoratoistosiirtymän häviäjiä. He saavat todella pienen siivun netin rahavirroista.

Sanoittajan näkökulmasta voisi jopa puhua laulujen synnytystalkoista, sillä alalle on vakiintunut toimintamalli, jossa sanoittajan työ ei ole levytysbudjetin kustannus-, vaan ainoastaan tuottorivi. Nyt kun puhutaan alustatalouden työehdoista, sanoittajienkin kannattaisi miettiä, kuinka paljon he ovat valmiit tekemään ilmaisia työtunteja.

Jos sanoittaja on samalla artisti, sanoituksiin nähty vaiva kotiutuu Teosto-korvausten lisäksi muillakin tuloriveillä kuten rojalteina, gramexeina ja keikkapalkkioina. Puhdasverisen sanoittajan tulonmuodostus on lyhyemmin kerrottu: Teosto tuo, jos on tuodakseen. Tästä syystä teostokorvausten jakosuhde on sanoittajalle erittäin oleellinen kysymys.

Ennustamattomuus

Monissa asioissa kokemus auttaa, mutta merkittävät laulut syntyvät pikemmin leikkien ja testaillen kuin suunnitellen ja varmistellen. Kannattaa siis olla avoin uusille yhteistyökumppaneille ja kokeiluille. Jos ei tee huteja, tuskin tekee hittejäkään.

Sanoittajalle sopii hyvin huoneentauluksi runosäe tuhansien vuosien takaa.  Saarnaajan kirjan 11. luvun kuudes säe kuuluu näin:

Kylvä siemenesi aamulla

äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan;

sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä

vai onko kumpikin yhtä hyvä

Ajankohtaista

Heimo Hatakka on sanoittanut viimeksi Anna Hanskin singlen Toinen toiselle (säv. Markku Kanerva, Jiri Kuronen) sekä Marianin singlen Lopun jälkeen (säv. Maria Hietaharju). Viime vuonna Heimo oli muun muassa toisena sanoittajana Mika Ikosen soololevyillä Sinun ja Minun.

Jutussa mainittujen laulujen säveltäjät
Kaunis päivä: Knipi
Säännöt rakkaudelle: Knipi, Anna Puustjärvi, Lasse Kurki, Jukka Immonen