Chydeniukselle on verenperinnön kautta syntynyt poikkeuksellinen sidos elokuvan aiheeseen, Love Recordsiin. Sen ensimmäinen julkaisu nimittäin oli Kallen isän, Kaj Chydeniuksen, esikoislevy Lauluja (LRLP001) vuonna 1966. Yksi laulajista oli Kallen äiti Kaisa Korhonen. Ikonisen levy-yhtiön myöhemmissä vaiheissa Kaj Chydeniuksen rooli lauluntekijänä oli poikkeuksellisen merkittävä.

”Pelkäsin että tunneside materiaaliin muodostuu esteeksi kyvylle nähdä se duunina. Se on kuitenkin ollut merkittävä osa lapsuuttani ja olen kokenut sen epäanalyyttisesti puhtaasti tunnetasolla. Olisin halunnut säilyttää ne muistot koskemattomana.”

Elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelä sai kuitenkin innostuksellaan lapsuudenystävänsä pään kääntymään. Mäkelä on käyttänyt Chydeniusta säveltäjänä aiemminkin, muun muassa elokuvissaan Häjyt ja Rööperi. Itse asiassa miehet päätyivät alalle yhdessä, ja vielä parikymppisenä Chydenius suunnitteli leffauraa.

”Olin viisi vuotta alalla muun muassa järjestäjänä eri produktioissa. Olin myös käsikirjoittamassa Aleksin ensimmäistä pitkää leffaa, Romanovin kivet. Siinä olin myös apulaisohjaajana.”

Music supervisor

Anna mulle lovee -elokuvan music supervisorin toimenkuvaan kuuluu musiikin säveltämisen lisäksi uudelleen äänitysten johto ja sovitus sekä oikeuksien clearaus. Varsinaista score-musiikkia elokuvassa on suhteellisen vähän, katalogimusiikkia sitä vastoin enemmän.

Syyskuinen aamu näyttäytyy aurinkoisena kun Chydenius ja Lasse Sakara (s. 1980) aloittavat työpäivänsä Mimix-studiolla Espoon Olarinluomassa. Tänään saa Oton teemana kulkeva biisi yhden variaationsa. Ensin syntyvät rummut, joita Sakara soittaa keskittyneesti. Kaikesta huokuu hyvä yhteishenki.

”Oli ilmiselvää, että tarvitsin apua tässä tuotannossa, ja Lasse oli ykkösvaihtoehto. Kaikki luova työ me tehdään yhdessä. Katalogimusiikin runsauden vuoksi päätettiin tehdä vain yksi teema ja siitä variaatioita. Sävellys rakentui pala palalta. Yksin siitä olisi tullut erilainen, mutta yhteistyössä on juuri se hienous. Nyt siitä tuli tällainen.”

Mimix-studion lattialla lojuu paljon elämää nähnyt Fender Jazz Bass. Chydenius tarttuu kuitenkin studion hyllyssä olevaan Hofnerin viulubassoon. Äänittäjä Rami Kaalamo asettelee vahvistinta ja Sakara ojentaa plektran.

Basisti ja tuottaja

Bassosta kaikki lähtikin. Chydenius aloitti ammattikeikat  17-vuotiaana, ja 21-vuotiaana hän kiersi Samuli Edelmannin bändissä jo pitkin Suomea. Keikkaa riitti, eikä kilometrinauha nuorta miestä väsyttänyt. Eipä aikaakaan kun Chydeniuksen monipuoliset kyvyt hoksattiin ja hänet opittiin tuntemaan uuden sukupolven tuottajana.

Egotripin Superego-levyn (1996) pehmeä popsoundi oli jotain muuta kuin mitä TT Oksalan ja aikalaisten valtakaudella oltiin opittu tuntemaan. Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta (1997) räjäytti potin. Se sai Emma-patsaan vuoden levynä ja teki Don Huonoista hetkeksi Suomi-rockin isoimman nimen. Chydenius kuitenkin huomasi motivaationsa kaikonneen.

”Se 90-luvun loppu oli niin kuluttavaa, että vuosituhannen taitteessa olin päättänyt jo lopettaa tuottamisen. En saanut siitä enää mitään, takki oli tyhjä – kunnes syliini tipahti mielenkiintoinen uusi bändi, Kemopetrol. Päätin, että tuotan vielä tämän ja sitten lopetan.”

Kemopetrolin ambientin jazzahtava esikoisalbumi Slowed Down (2000) kuulosti hyvin epäsuomalaiselta ja Child Is My Name -hitti niitti mainetta kansainvälisestikin. Kolmen levyn jälkeen Chydenius kuitenkin koki, että alan vaihdos on paikallaan. Vanha rakkaus teatterimaailmaan synnytti ahaa-elämyksen: niin syntyi Akseli Ensemble. Mukana oli vanhoja ystäviä kuten Edelmann, Aku Louhimies ja Juho Milonoff. Paavo Westerbergin ”Ranta” oli Chydeniuksen ensimmäinen ohjaustyö.

”Akseli Ensemble poltti itsensä loppuun nopeasti, kolmessa vuodessa. Sitten pääsin KOM-teatteriin kuukausipalkkaiseksi työntekijäksi. Ohjaaminen oli oma fokukseni, vaikka tein myös musiikkia, äänisuunnittelua ja näyttelinkin”.

Teatterimies

Chydenius oli onnistunut laajentamaan toimenkuvaansa teatteriohjaajaksi – vaikka syntyi näyttämölle koko ajan sävellyksiäkin. Kuitenkin vuonna 2012 Chydenius koki jälleen turhautumista.

”Ohjaaminen tuntui koko ajan liian vaikealta, eikä muuttunut yhtään helpommaksi. En saanut siitä tarpeeksi onnistumisen kokemuksia. Teatteritaustastani huolimatta en ollut kuitenkaan opiskellut alaa. Ajattelin, että minun on välillä hyvä tehdä jotain minkä hallitsen.”

Käpylän Olympiakylässä, kerrostalon kellarissa, on Chydeniuksen työhuone. Täällä musiikkia on taas syntynyt. Paluun jälkeen Chydenius huomasi, että moni asia oli kymmenessä vuodessa muuttunut. Ystävä ja kollega Leri Leskinen antoi pitkän listan plugareista ja softista, jotka kannatti ottaa haltuun. Vuoden ajan aika kului omatoimiopiskeluun. Ensimmäisenä tuottajanpalveluksia oli pyytämässä vanha ystävä Samuli Edelmann. Viime vuonna julkaistu Mahdollisuus sisälsi jälleen myös tuottajan omia sävellyksiä.

”Olen tosi kiitollinen Samulille, joka antoi mulle mahdollisuuden, kun kukaan muu ei tuntunut antavan.”

Alalla, jossa koko ajan etsitään sitä seuraavaa uutta tuulenpuuskaa, on vanhoilla meriiteillä ja hittilevyillä vähän merkitystä. Vuosien poissaolo ei ole kuitenkaan syrjäyttänyt keski-ikäistynyttä tuottajaa. Hommia riittää, vaikka nyt töitä tehdään myös perhettä ajatellen.

Kaiken kaikkiaan Chydenius uskoo teatterivuosienkin vain antaneen lisää värejä palettiin. Love-leffan tapaisessa produktiossa niillä on käyttöä.

”En ole puhtaasti fatalisti, mutta uskon, että mitä tahansa tapahtuukin, on kuitenkin oikein. Pyrin välttämään katkeroitumista. Ammatillinen identiteetti on asia, jota olen pohtinut paljon. Jossain vaiheessa koin, että tuottajan ura ei ollut oma valintani. Se häiritsi ja johti teatteripolun kulkemiseen. Nyt kun olen palannut musiikin pariin, olen huomannut tykkääväni tuottajan työstä ihan hirveästi. Se sopii minulle, eikä se ole ollut vahinko.”

Biisintekijä

”Biisintekijänä olen kaihoisa ja suomalaisen haikea. Ne tunteet on helppo käsitellä musiikin kautta ja on hirveän helppoa olla melankolinen.”

Lauluja on syntynyt harvakseltaan muiden töiden ohella ja muiden ehdoilla. Chydenius on kaiken aikaa myös tekstittänyt ja kokeekin olevansa kokonaisvaltaisempi tuottaja, jos pystyy puuttumaan myös sanoituksiin. Oman tuotannon hitaudesta hän ei ota stressiä vaikka omia soololevykokonaisuuksia mielessään pyöritteleekin.

”Biisintekijänä olen hidas, mutta se määrä mitä olen tehnyt elämäni aikana on ihan hyvä mulle. Ilmeisesti olen kuitenkin parempi tuottajana”.

Kuuluisan kansallissäveltäjän poikana Chydenius on varmasti joutunut pohtimaan suhdettaan myös isänsä tuotantoon, vaikka se ei kuulemma ole koskaan ollut luomisen esteenä. Vuonna 2007 Kalle ja Jussi, eli ”Veljekset Chydenius”, julkaisi levyllisen Kaj Chydeniuksen lauluja.

”Se oli puhdas kunnianosoitus isälle. Hän sanoi joskus 90-luvun lopulla vappujuhlissa, että haluaisi kuulla uusia versioita klassikkokappaleistaan minun tuottamana. Asia jäi kymmeneksi vuodeksi hautumaan kunnes sanoin Jussille, että nyt voisi olla aika tehdä se levy. Koin olevani sen isälle velkaa, en saanut rauhaa ennen kuin se oli tehty.”

Konemuusikko

Romanttisuudestaan huolimatta Chydenius on, ehkä yllättäenkin, kiinnostunut suuresti teknosta ja konemusiikista.

”En osaa tehdä biisejä pöytälaatikkoon – saan biisin valmiiksi vasta kun tiedän kelle sitä tulen tarjoamaan. Mutta teknoa ja housea olen tehnyt paljon pöytälaatikkoon. Se on salainen rakkauteni, enkä ole halunnut joutua julkisesti arvioitavaksi näistä biiseistä.”

Kaksi vuotta sitten Chydenius lähti toteuttamaan erästä haavettaan ja perusti yhtyeen Dramatic Orchestra. Yhtyeessä on kapellimestari-basistin lisäksi kaksi rumpalia ja yksi perkussionisti, kaksi keyboardistia, kolme kitaristia ja yksi puhaltaja.

”Siinä toteutan minimalistista estetiikkaa, jossa bändi soittaa livenä ’konemusiikkia’. Toki improvisaatiollakin on iso osuus, mutta haluan sen olevan kurinalaista. Se bändi on vain jäänyt muiden töiden alle ja vaatisi oman hetkensä.”

Kun Chydenius jonain päivänä julkaisee soololevyn, on se orgaaninen versio konemusiikista. Tai sitten se on jotain aivan muuta, kuten spoken word -runoutta pianon säestyksellä. Joka tapauksessa voimme olla varmoja, että levy on hyvin tuotettu – ja että sen hetki on oikea.

Kalle Chydeniuksen tärkeimmät laulut
(säv & san) ellei toisin mainita

Samuli Edelmann: Yön valot (1992)
Sade
Veljenmalja (co-write: Leri Leskinen)
Yön valot (co-write: Samuli Edelmann)
Pahat kielet (co-write: Samuli Edelmann, Helsinki Sound Machine)

Samuli Edelmann: Ihana valo (1994)
(Sinä olet) Aurinko
Lähdetkö mukaan
Matkalla

Samuli Edelmann: Tuhat yötä (1995)
Sinusta lauluni teen
Hetkessä luonasi oon

Samuli Edelmann: Mahdollisuus (2014)
Jokainen teko (co-write: Kari Haapala)
Miinusta vai plussaa
Mun paitani on uus

Säveltänyt teatterimusiikin yli kahteenkymmeneen näytelmään mm. KOM- ja Kansallisteatterille.

Elokuvasävellyksiä mm. Aleksi Mäkelän elokuviin: Häjyt (1998), Vares (2004) ja Rööperi (2008).