2000-luku nosti progressiivisen rockmusiikin jälleen framille. Nuori muusikkosukupolvi alkoi kiinnostua vanhoista äänitteistä, artisteista ja bändeistä. Uusia kokoonpanoja syntyi. Rytmimusiikin parissa hiljaisempia vuosia viettänyt Jukka Gustavson palasi nostalgian myötävaikutuksella keikoille ja levytyksien pariin. Gustavsonin Organ Fusion Band on ollut toiminnassa jo yli kymmenen vuotta. Uunituore albumi Root & Stalk & Flower Music on saanut osakseen ansaittua kiitosta. Upea laulu on vahvasti esillä.

– Uusi julkaisumme on paras tähänastisista. Kyse oli monen vuoden sävellystyön prosessista. Tuntuu hienolta, että taiderockia jälleen arvostetaan. Kysyntä on lisännyt työtilaisuuksiani, 60-vuotias Jukka Gustavson sanoo.

Puukko-Mackia ja Beatlesia

Jukka Gustavson on aito sipoolainen. Söderkulla on yhä rakas kotimaisema. Jukan ollessa 4-vuotias kotiin hankittiin piano. Pieni poika aloitti soittotunnit kansakoulun opettajan luona. Musiikilliset opinnot jatkuivat Porvoon musiikkiopistossa.

– Pianonsoittoni ajautui varhaisessa vaiheessa korvakuulolla musisointiin. Radiosta kuuntelin biisejä ja yritin matkia niitä. Ikivihreät iskelmät kuten Tiikerihai, Puukko-Mack, Tom Dooley ja isoisäni soittama Ankkurit ylös -marssi olivat silloista soittomateriaalia. Kouluaikoina The Beatles-musiikin ollessa kuumimmillaan She Loves You ja All My Loving kolahtivat siinä määrin, että aloin vakavasti suuntautua pop- ja rockmusiikkiin.

Hollymakers, Toj Limited, The Roosters, Wigwam

Onnistuneen koesoiton kautta Gustavson liittyi porvoolaiseen Hollymakers-yhtyeeseen. Laulaja/lauluntekijä, urkuri Steve Winwoodista kasvoi suuri esikuva. Philips Philicorda -urut vaihtuivat Farfisaan ja sittemmin Lowrey-urkuihin.

Elettiin vuotta 1967. Toj Limited-yhtye oli kehissä. Kitaristi Nikke Nikamo ja rumpali Raimo Rautarinne tulivat Hesan keikalle kuuntelemaan. He toimivat The Roosters-yhtyeen viimeisen muodostelman perustajajäseninä. Muusikot vaikuttuivat Gustavsonin soitosta niin paljon, että pyysivät lopulta bändiin kosketinsoittaja/laulajaksi. Kokoonpano alkoi soittaa myös Traffic-yhtyeen tuotantoa. Keikkamäärät lisääntyivät ja Roosters esiintyi säännöllisesti Ruotsin puolellakin. Proge ja rhytm’n’blues loivat Jukan syvintä muusikon olemusta esille.

Winwooodilta kuulostava Jukka Gustavson – tuo hoikka, pitkähiuksinen laulava ja taiturimainen urkuri muodostui pian käsitteeksi rockpiireissämme. Kesällä 1969 oli Wigwamin vuoro. Iskelmälaulaja Kristianin taustabändistä muodostettiin kitarapohjainen trio, jossa soittivat edesmennyt Ronnie Österberg, Mats Huldén ja Nikke Nikamo. Laulajaksi he pyysivät bändiinsä Jim Pembroken. Gustavson kertoilee:

– Basisti Huldénin vanhemmat olivat vuokranneet kartanon Bembölestä, jossa saimme harjoitella. Uusi keikka- ja levymateriaali tuli näin kasattua. Meillä oli muun muassa hieno stemmalaulusovitus Beatlesin Strawberry Fields Forever -biisistä. mutta keikalla kundit menivät kipsiin, joten valitettavasti yksi parhaista musiikillisista saavutuksista jäi treeniasteelle.

Wigwam solmi levysopimuksen Love Recordsin kanssa. Vuoden 1969 lopulla Wigujen debyyttisingle ja Hard N’ Horny -esikoisälppäri koki päivänvalonsa. 18-vuotiaan Jukka Gustavsonin laulama Luulosairas on suomi-rokin kuolemattomia tulkintoja. Crossover-biisi on jäänyt elämään. Biisituotannosta ja laulamisesta vastasivat nyt Pembroke ja Gustavson.

Aallot tulevat aamulla piiloistaan

tuulten kuoroista kallion alta

Auringon säteet säätelevät mielemme

usein aivan tahtonsa mukaan

Olemme joskus päässeet lähelle

ihmisen korkeinta hengen astetta

Jossa tiesimme ehdottoman syvästi

ettemme tiedä mitään

(säv. san. Jukka Gustavson. Albumilta Wigwam: Hard N’ Horny, 1969 Love Records)

Uusiin suuntiin

Vuonna 1970 julkaistua Tombstone Valentine -albumia työstettiin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Jenkkituottaja Kim Fowley innostui Wigwamin musiikista. Hän halusi tuoda julki ajatuksen, että seuraava The Beatles tulisi mahdollisesti Suomesta. Kokoonpano vaihtui. Nikamo ja Huldén jättäytyivät pois bändistä. Pekka Pohjola liittyi bändin basistiksi ja kolmanneksi säveltäjäksi. Fairyport (1971) vei Wigwamia entistä progressiivisempaan suuntaan. Wigwam oli kehittynyt urkutrio-pohjaiseksi esikuvinaan Beatlesin, The Bandin ja Trafficin ohella myös Procol Harum ja The Nice. Vanhan bändikokoonpanon viimeinen studiojulkaisu oli vuonna 1973 ilmestynyt mestariteos Being. Jukka Gustavsonilla oli iso rooli tämän upean pitkäsoiton jazzillisissa sävellyksissä ja hän vaikutti paljon myös bändin taiteelliseen työhön. Jäähyväisiksi jäi Live Music From The Twilight Zone (1974), jonka taltioinnit koostuivat viimeisen kiertueen keikoista.

– Asetimme toiveita, että Rekku Rechadtin kitarointi olisi antanut uutta energiaa meidän ilmaisulle. Minun ja Pekan luomisvaihe kulki kuitenkin eteenpäin ja ulos Wigwamista, Jukka Gustavson täsmentää.

Ystävien bändi

Vuonna 1977 Gustavson vieraili Wigwamin Dark Albumilla. Tämän jälkeen Wigut laittoivat pillit pussiin pitkäksi ajaksi. Punk ja uusi aalto oli vallannut rockin. Ronnie Österbergin traaginen poismeno (1948–1980) masensi suuresti muusikoita.

Comeback tapahtui kuitenkin rumpalivaihdoksien (Jan Noponen, Kepa Kettunen) myötä 1990-luvun alussa ja 2000-luvulla. Uusia albumeita jälleen julkaistiin. Gustavson vieraili muutama vuosi sitten Wigwamin juhlakeikoilla.

– Wigwam oli harmonisimmillaan ystävien bändi. Keikkamatkoilla filosofoimme ja pelasimme shakkia. Se näkemys, mitä pyrimme julkituomaan, oli älyllistä, idealistista ja kuitenkin myös maanläheistä. Musiikkimme tarkoituksena oli sisältää ajatuksia, emotionaalista voimaa ja koskettavuutta.

– Pidän paljon Wigwamin kakkoskokoonpanojen Nuclear Nightclub – ja Some Several Moons -levyistä. Näissä Jim ja Rekku saivat vahvasti jalansijaa säveltäjinä. On ollut mukavaa seurata heidän hienoja musiikillisia teoksiaan, Gustavson maalailee.

Moni-ilmeinen sooloura

Jukka Gustavson on julkaissut jo 11 sooloalbumia. Uudella pitkäsoitolla voidaan kuulla Wigujen Being-pitkäsoiton kaikuja. Yhtä lailla uutukainen tarjoaa myös omien innoittajien Jimmy Smithin, Stevie Wonderin tai Little Featin rootsgroovea. Kiinteään kokonaisuuteen on keskeisesti vaikuttanut myös Gustavsonin bändin keikat ja omat vierailut useissa kokoonpanoissa.

Mennäänpä vielä ajassa taaksepäin. Vuonna 1975 Jukka Gustavson sai yksivuotisen taiteilija-apurahan. Kansallisooppera pyysi Pohjolaa ja Gustavsonia säveltämään musiikkia nuorisolle suunnattuun tanssiproduktioon. Edesmennyt Pekka Pohjola (1952–2008) ei muilta kiireiltään ehtinyt, joten sävellystyö jäi Gustavsonin harteille. Teos sai nimeksi Yksin yhdessä, jonka musiikkia esitti kuusimiehinen kokoonpano. Pitkäsoittojen Jaloa ylpeyttä yletän… ylevää nöyryyttä nousen, Valon vuoksi ja Toden toistoa jälkeen Gustavsonin levyjen tuottaminen lopahti yli kymmeneksi vuodeksi. Säestyskeikkoja ja sävellystöitä kuitenkin syntyi aviovaimon, tanssija, koreografi ja pedagogi Leena Gustavsonin produktioihin.

Uran luovin aika

Vuonna 1992 julkaistu Bluesion aloitti uuden vaiheen. Tästä neljä vuotta myöhemmin seurasi comeback livekeikkailuun. Jukka Gustavson on sittemmin vieraillut useissa kokonpanoissa ja levyillä. Nuoremman sukupolven soittajat havahtuivat ainutlaatuisesta muusikosta ja tulkitsijasta, jolla oli musiikillisesti edelleen paljon annettavaa. 

– Nämä vuodet ovat olleet urani luovinta aikaa. Olen suuresti kiitollinen, että yhteistyö on kantautunut myös uuden sukupolven taitavien muusikoiden ja säveltäjien produktioihin. SF-Bluesin ja Hoedownin keikoilla olen saanut kokea elämäni parhaita musiikillisia hetkiä, sanoo vuonna 2009 viisivuotisella taiteilija-apurahalla palkittu Jukka Gustavson.