Musiikintekijät -logo

PILKKEITÄ

PILKKEITÄ

Menestyksen osalta Suomen euroviisu-haaveet valuivat toukokuisena lauantai-iltana Tallinnassa suoraan Piritan hiekkaan. Ja iltapäivälehtien mukaan pettynyt esittäjä pillahti itkuun. Oliko soittomme liikaa suruista tehty? Tuskin. Jonkun vuoden takainen israelilaisen transu-solistin kajauttama voittosävelmä kulki mollissa. Kyllä kansat kaihoa janoavat. Mutta tänä vuonna suomalainen modernin reipas mollivetoisuus ja Voutilaisen Lauran veikeä, poikamainen naisellisuus eivät kolahtaneet ulkomaalaisiin äänestäjäraateihin.

En edes pyri selittämään missä vika. Etenkin kun vika ei ollut missään. Minun mielestäni edustuskappaleemme oli linjakas ja Laura Voutilaisen esitys suomalaista estradityötä parhaimmillaan. Säveltäjälle, sanoittajalle ja esittäjälle ei jäänyt minkään sortin kunniavelkaa Suomen kansalle. Kaikki tekivät osuutensa hyvin. Lyhyen viisuhistoriansa aikana Viro on valinnut kotimaan karsinnoissa edustussävelmänsä käyttämällä ulkomaalaista raatia.

Olen pari kertaa ollut tuon raadin jäsen. Entäpä jos meilläkin? Ymmärrän hyvin, että vanhat viisumaat ja-konkarit tempoivat äkkiseltään tapahtuneesta heiniä nenään, sillä ei ole tyystin mahdoton ajatus, että vanha itäblokki ja baltit ynnä muut uudet viisumaat pelasivat omaan pussiin.

Mutta silti: En lähtisi kovin voimakkaasti syyttelemään… Mutta mitä jatkon osalta? Totean vailla sen kummallisempia perusteluita: Hitto soikoon, mukaan vaan. Aina kun on mahdollista.

Ai niin. Mitä muuten Viroon ja muuhun Balttiaan tulee: Olen henkilökohtaisesti Arthur Fuhrmannin kanssa ( kirjoitus HS:ssa ) piraattikysymyksistä ja aiheeseen laajemminkin liittyvistä lainsäädäntähässäköistä aivan samaa mieltä…

TEOSTOn kevätkokouksen puheenjohtajaksi ilmeisesti haluttiin ”kevyeksi luokiteltu säveltäjä”. Onnistuin täyttämään tuon kriteerin ja minut valittiin puhetta johtamaan.

Kokouksen kululle asetimme etukäteen pari tavoitetta. Ei saa todeta, että ”nyt on kiire, illallinen jäähtyy”. Mutta ”kuitenkin ennen illallista tulee ehtiä ottaa paukut”. Tältä osin kokous onnistui täydellisesti.

TEOSTOn kevätkokouksessa on niin aktiivisia sanankäyttäjiä kuin vaatimattomia maan hiljaisia. Vaikka salin valtaosa istui tyynenä vaiti, ei tilaisuudesta kuitenkaan muodostunut mykkäkoulu. Puhetta riitti.

Mietiskelin, voisivatko asiat olla näin suureen kokoukseen vielä paremmin valmisteltuja. Kaipaisivatko tekijänoikeuskysymykset keskustelufoorumiksi myös jonkin muun kuin kevätkokouksen? Täyttääkö uusi TEOSTOn neuvosto tuon tarpeen? Ei vielä täytä.

Lehtisen Rauno valloitti illallisväen rankalla performancea sivuavalla, ymmärtääkseni tanskankielispainotteisella, puheellaan. Puhutaan mitä puhutaan, mielestäni valloitti. Ei tainnut mies sittenkään, vaikka näin puheessaan väittikin, sattumalta täyttää 70 vuotta, eli toisin sanoen sattumalta syntyä pienen, mutta kateellisen kansan melodiamaakariksi. Vielä joukostamme löytyy vanhan hyvän ajan boheemi…

Kirjastoapurahojakin on musiikille päätetty jakaa. Yksi asia myöntöjen osalta on havaittavissa: Tekstintekijät eivät pärjänneet lainkaan huonosti. Olisiko ollut jakajilta kulttuuripoliittinen linjanveto?

ELVIS ry:lle läheiset taiteilijat, kaksi todellista grand old ladyä, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kummankin kanssa allekirjoittaneella oli kunnia tehdä töitä. Ragni Malmsténia säestin muutaman keikan. Marjatta Pokelan ja Eeva-Leena Leena-tyttären kanssa väänsimme yhdessä useammankin Mörkö-oopperan. Kumpaakin muistelen lämmöllä. Tekijät väistyvät, laulut jäävät.

teksti: Jani Uhlenius

euroviisukuva: Petri Kaivanto/Prontosaurus Oy

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2002

Selaa lehden artikkeleita