Perusasioita, rämistelyä ja vaaran tunnetta

Tiloissa

Perusasioita, rämistelyä ja vaaran tunnetta

Rosa Jules löysi oman ilmaisunsa Lala Salaman indierockista.

ROSA JULES, oikealta nimeltään Roosa Silaste, on noussut parrasvaloihin indierockyhtye Lala Salaman valovoimaisena laulaja-kitaristina ja biisintekijänä. Oman ilmaisun löytämiseksi on tarvittu niin musiikkiopintoja ja instrumentin vaihdoksia kuin asumista maapallon toisella puolella Argentiinassa.

Kaikki alkoi kuitenkin Lahden kupeessa sijaitsevasta Nastolasta ja musikaalisesta perheestä.

”Isäni soitti kitaraa ja äiti lauloi kuorossa. Minut vietiin seitsemänvuotiaana Nastolan musiikkikoulun pääsykokeisiin. Pääsin sisään ja aloin soittaa klassista viulua. Minulla oli kiva viuluopettaja. Hän oli kotoisin Pohjanmaalta ja laittoi minut soittamaan klassisen musiikin lisäksi myös kansanmusiikkia. Pääsin soittamaan orkestereissa ja kansanmusiikki puhutteli minua. Ensimmäinen bändini oli Nastolan Pikkupelimannit”, Rosa Jules aloittaa.

Vaikka Rosa opiskeli klassista musiikkia, korvakuulolta opettelut kansanmusiikkikappaleet johdattivat hänet irti nuottien kahleista.

”Pääsin varhaisessa vaiheessa soittoreissuille ympäri Suomen ja ulkomaillekin. Yläasteikäisenä aloin kiinnostua improvisoimisesta, ja se on ohjannut minua myöhemmin säveltämisen pariin. Improvisaatio on ollut minulle vahvuus muusikkona.”

Tämä viulu on vanhin soittimeni ja ensimmäinen kokoviuluni. Sain sen 12-vuotiaana. Viulu on peräisin viime vuosisadan alkupuolelta. Tykkäsin jo viululiikkeessä sen pyöreästä ja lämpimästä äänenväristä.

TEINI-IÄSSÄ kuvaan astuivat ensimmäiset bändit ja kitaransoitto.

”Olin koulussa musiikkiluokalla ja soittelin isäni kitaroita kotona. En käynyt koskaan kitaratunneilla. Ensimmäinen bändi minulla oli jo 12-vuotiaana. Soitimme Nirvanaa autotallissa. Sitten bändihommat jäivät ja keskityin viulunsoittoon. 17–18-vuotiaana Lahden rockkuviot eivät näyttäneet naiselle kivalta maailmalta. En kokenut myöskään olevani tarpeeksi hyvä kitaristina. Niinpä kitaransoitto jäi kokonaan kymmeneksi vuodeksi.”

Lukion jälkeen Rosa Jules pääsi opiskelemaan Pop & Jazz Konservatorioon pääsoittimenaan viulu.

”Aloin soittaa jatsia viululla ja treenasin paljon. Treenikopissa soittaminen oli tosin aika yksinäistä puuhaa.”

Hän on myös laulanut pienestä pitäen.

”Viulunsoittotaustastani on ollut hyötyä. Olen tarkka vireen suhteen myös laulussa. Minulla oli laulu sivuaineena Pop & Jazz Konservatoriossa. Aloin treenata laulua, jotta pystyisin viulunsoiton ohella laulamaan myös taustoja ja näin työllistyisin paremmin. Valmistuin konsalta vuonna 2015.”

VALMISTUTTUAAN Jules koki jääneensä tyhjän päälle ja lähti etsimään itseään toiselta puolelta maapalloa.

”Olin vähän kyllästynyt viulunsoittoon ja muutin Etelä-Amerikkaan. Olin aikaisemmin säveltänyt viululle instrumentaalimusiikkia, mutta vasta vuonna 2016 Buenos Airesissa aloin tehdä nailonkielisellä kitaralla biisejä. Kirjoitin niihin tekstit espanjaksi ja englanniksi. Asuin isossa parinkymmenen hengen kommuunissa. Jammailimme kitaroilla usein kämppäkaverieni kanssa. Inspiroiduin siitä, millainen musiikillinen sulatusuuni Buenos Aires on. Siellä kuuli vaikutteita niin Etelä-Amerikan alkuperäiskansoilta kuin Afrikasta ja Euroopastakin.”

Vuonna 2018 Rosa Jules muutti takaisin Suomeen ja työsti soololevyä.

”Sain tuolloin ensimmäisen sähkökitarani ja tein levyn, jossa oli vaikutteita Etelä-Amerikasta ja jazz-sävyjä.”

Vuonna 2018 ilmestyi Rosa Julesin nimellä englannin- ja espanjankielinen viiden biisin ep-levy Valparaíso. Sen 1960-lukuun vahvasti nojaava souljazzin ja eteläamerikkalaisten rytmien fuusio sai alkunsa vuonna 2017 Valparaíson kaupungista Chilestä. Reissun aikana kaikki Rosa Julesin tavarat varastettiin, mutta kitara säilyi matkassa ja mukaan tarttui repullinen sävellyksiä, joista huokuu ripaus Perun sademetsää ja Buenos Airesin melankoliaa.

Olen saanut Fiorano-sähkökitaran lahjaksi vuonna 2018 silloiselta kumppaniltani. Tämä on rakas työväline, jolla soitan kaikki keikat ja studioäänitykset. Pidän Fioranon soundista ja ulkonäöstä. Tästä on tullut minun soittimeni, vaikka en ollut sitä itse ostamassa.

VUONNA 2019 oli vuorossa jälleen matka Buenos Airesiin. Tuolla matkalla Rosa Julesille iski rock.

”Soitin sähkökitaraa ja hankin pedaaleja. Soitin Buenos Airesissa Piba-nimisessä all female -bändissä.”

Samana vuonna alkanut koronapandemia toi Rosa Julesin takaisin Suomeen. Kotimaassa alkoi syntyä suomenkielisiä rockbiisejä, jotka loivat pohjan Lala Salamalle.

”Etsin uusia soittokavereita. Halusin kiinteän bändin, enkä taustayhtyettä sessiomuusikoista. Halusin soittajia, jotka sitoutusivat bändiin ja olisivat aluksi valmiit tulemaan vaikka kaljapalkalla soittamaan pienille klubeille. Olin tuossa vaiheessa itse soittanut jo 10 vuotta freelancermuusikkona eri artistien kanssa.”

Sopivia indie-soittajia löytyi pieneltä karkkilalaiselta festivaaleilta, jossa Rosa Jules oli soolokeikalla.

”Festari oli ystäväni Janikan järjestämä ja kerroin hänelle etsiväni uusia soittokavereita. Aamuyöstä jamittelimme akustisilla kitaroilla, ja teltan toisessa päässä istui Santeri-niminen nuori mies, joka soitti bassoa. Janika tutustutti minut häneen huutamalla: ’Santeri, Rosa haluaa rämistellä’.”

MacBook Pro -tietokoneeni on vuodelta 2014 – siis vanha kuin mikä. Se on ollut luotettava ystävä. Olen opetellut sillä tuottamaan, äänittämään ja miksaamaan. Olen tehnyt koneella pari levyä. MacBook Pro tuntuu kestävän kauemmin kuin parisuhteeni.

ROSA lähetti Santeri Hytöselle demoja, joista hän innostui. Mukaan tuli myös rumpali Aliisa Keränen. Aliisa ja Santeri soittavat myös Bad Sauna -nimisessä rockbändissä, joten basso–rummut-akseli oli hioutunut jo valmiiksi hyvin yhteen.

”Alkuperäinen ideani oli tehdä feministinen all female -bändi, mutta Santerin kanssa soitto toimi niin hyvin, että place holderista tulikin vakiojäsen.”

Lala Salama on tiukka rocktrio, jonka energisillä keikoilla bändi laittaa itsensä likoon. Bändin soundissa yhdistyvät niin säroisä raivokkuus kuin herkempi melodisuus. Rosa Julesin kitaransoitto ja laulu eivät ammenna rock-kliseistä, vaan melodisuus on ilmaisussa isossa roolissa ja sen pohjalla on Julesin tausta viulistina.

Kaiken ytimessä ovat kuitenkin Rosa Julesin biisit, joiden suomenkieliset tekstit kuulostavat henkilökohtaisilta ja samaistumispintaa tarjoavilta. Laulut resonoivat myös yleisössä, ja keväällä 2025 Miltähän me näytettäis yhdessä -ensialbuminsa julkaissut Lala Salama nähtiin kesällä niin klubi- kuin festivaalikeikoillakin.

”Halusin mennä biisinteossa perusasioiden äärelle. Oivalsin, että tunteiden välittäminen on oleellisempaa kuin tekninen taituruus. Myös pieni vaaran tuntu keikoilla on kivaa. Kirjoitan laulutekstejä melko arkisista aiheista, kuten jääkaapin ovessa olevasta kuvasta. Albumista tuli aika ihmissuhdekeskeinen, mutta sitä ennen ilmestyneellä Pyydän kyl apuu sit ku tarviin -ep:llä oli mukana vihaisempaa ja yhteiskunnallisempaa meininkiä.”

Lala Salaman tunnetuin kappale on radiossakin soinut Summer Love. Biisissä Soitat hyvin naiseksi kerrotaan, millaista on olla nainen yhä miehisessä rockmaailmassa.

”Elämän turbulenssit ovat hyviä biisinaiheita. Olen oksentanut tunnetiloja paperille kielellä leikittelemisen sijaan. Pyrin tekemisessäni aitouteen. Jotkut biisit ovat ehkä liikaakin suoraan omasta elämästäni, mutta ehkä juuri siksi niissä on samaistumispintaa.”

Olen itse rakentanut tämän fuzz-kitarapedaalin Buenos Airesissa valmiista komponenteista. Pedaalissa on kuvani. Tämä fuzz liittyy Argentiinaan ja rockiin. Pedaalissa on kuusi potikkaa. Ehkäpä vähän liikaa, kolmekin riittäisi.

TEE se itse -meininki on tärkeää Lala Salamalle. Rosa Jules on äänittänyt ja tuottanut yhteen albumin treenikämpällä. Musiikin lisäksi Rosa on opiskellut myös toisen tutkinnon.

”Olen koulutukseltani myös diplomi-insinööri ja valmistunut ympäristötekniikasta. Insinööriopinnoista on ollut hyötyä esimerkiksi musiikkiteknologian ymmärtämiselle. Tätä nykyä teen insinöörintöitä osa-aikaisesti, jotta aikaa jää myös soittamiselle ja biisien tekemiselle.”

Vaikka Lala Salama on Rosa Julesin pääprojekti, on hänen viulunsoittoaan kuultu muun muassa ruotsinsuomalaisen Markus Krunegårdin yhtyeessä. Lisäksi Rosa Jules on tehnyt yhteistyötä muun muassa Nelli Milanin ja Bämän kanssa. Jatkossa Rosa aikoo satsata entistä enemmän lauluntekemiseen.

”Lala Salamalle tehtävän materiaalin lisäksi haluaisin kirjoittaa myös kappaleita muille artisteille ja tehdä yhteistyötä toisten lauluntekijöiden kanssa.”

 


Kuka?

Rosa Jules (Roosa Silaste, s.1990, Lahti) on helsinkiläinen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja. Klassisen viulun ja kansanmusiikin parista hän on laajentanut osaamistaan moniin soittimiin ja musiikkituotantoon. Hän on valmistunut muusikoksi Pop & Jazz Konservatoriosta (2015) sekä diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta (2017). Rosa on julkaissut soolo-ep:n Valparaíso (2018) ja bändinsä Lala Salaman kanssa ep:n Pyydän kyl apuu sit ku tarviin (2023) sekä albumin Miltähän me näytettäis yhdessä (2025). Lisäksi hän on työskennellyt Nelli Milanin ja Markus Krunegårdin kanssa. Lala Salama on noussut kotimaisen indierockin kärkinimiin; keväällä 2023 se kiinnitettiin All That Plazz -levy-yhtiölle ja singlet Summer Love ja Kuva susta ovat nousseet Radio Helsingin vuoden soitetuimpien joukkoon sekä Ylex-kanavan soittolistalle.


Jutussa on mainittu kappaleet Summer Love, Soitat hyvin naiseksi ja Kuva susta. Kaikkien sävellys: Aliisa Keränen, Roosa Silaste ja Santeri Hytönen, sanoitus: Roosa Silaste.


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2025

Selaa lehden artikkeleita