Musiikintekijät -logo

Pentti Rasinkangas - tekee koko perheen musiikkia

Pentti Rasinkangas – tekee koko perheen musiikkia

Bussin päätepysäkiltä näkyy iso keltainen talovanhus puiden katveessa. Rannoilta jäätynyt Päijänne on kivenheiton päässä, veneet talviteloillaan, pihassa leikkimökki hylätynnäköisenä. Taloon on monta sisäänkäyntiä. Rasinkankaan Pena ilmestyy yhdestä ovesta, pyytää sisälle ja ryhtyy kahvinkeittoon.

 

Pentti Rasinkankaalla on rauhaisa tunnelma: kuin olisi kaukana maalla, vaikka talon nurkalta pääsee bussilla Jyväskylän keskustaan puolessa tunnissa. Talo on entinen Kymiyhtiön uittomiesten ruokala ja majoituspaikka. Tukinuitto Päijänteellä loppui vuonna -63, sen jälkeen talossa oli ollut vain satunnaisia asukkaita. – Talo oli ollut viisi vuotta myynnissä, kun me löydettiin tämä 15 vuotta sitten, Pena hymyilee. Saatiin tontin hinnalla, kun siihen aikaan ei vanhoja rakennuksia arvostettu. Täällä Haapaniemessä on mukava asua. Joskus kokkaillaan yhdessä naapureiden kanssa, viikolla tilattiin kimpassa luomulihaa, Pena kertoo.

Pentti Rasinkangas

Kanalomamatka ja muita vääntöjä

Pentti Rasinkangas oli parikymmentä vuotta sitten fysiikan ja kemian opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Parin vuoden opiskelun jälkeen musiikki vei miehen ja alkoi esiintyminen erilaisille yleisöille, kitaran kanssa ja erilaisissa kokoonpanoissa.

– Mm. Salon Hessun kanssa esiinnyttiin duona, Pena muistelee. Omien laulujen teko alkoi oikeastaan siksi, että Pena ei oikein löytänyt mieleistään ohjelmistoa lapsille. Aikuisyleisölle kyllä löytyi monenlaista sopivaa materiaalia, mutta lapsille oli pakko alkaa tehdä itse.

– Vaikkei mulla ollu kyllä yhtään taipumuksia lauluntekoon, ne oli ihan kauheita vääntöjä, Pena kauhistelee. – Mutta sitä vaan piti sitkeästi tehdä uudestaan ja uudestaan niin kauan että kelpasi. Ja on niistä ensimmäisistä tekeleistä jäänyt joitakin ohjelmistoon edelleen, esimerkiksi Kanalomamatka on tosi vanha biisi.

Rasinkankaan muita klassikoita ovat mm. vuoden parhaina uusina lastenlauluina palkitut ’Markan possu’ (1990) ja ’Minä hiirten kanssa en heilu (1991). ’Meidän uusi vauva’ on tullut tutuksi myös telkkarin juustomainoksesta. Vuonna 1995 hän sai Lastenkulttuurin Valtionpalkinnon.

Laulunteko on pitkä prosessi

Laulujen tekeminen on edelleen pitkä prosessi, vaikka Pena pitää muuten itseään lyhytjänteisenä tyyppinä. Biisi lähtee liikkeelle aiheesta, idea kehittyy johonkin suuntaan ja sitten sitä muokataan moneen kertaan pitkällä aikavälillä. Voi olla että alkuperäisestä ideasta ei ole paljoakaan jäljellä kun biisi on valmis.

– Pekka Töpöhäntä (näytelmämusiikki Jyväskylän kaupunginteatterille 1992) oli poikkeus, kun sille oli dead line, Pena muistelee. – Lapset olivat silloin pieniä ja koko ajan korvatulehduksessa. Tuntui että aika oli tosi tiukalla, mutta ehkä Töpöhännän musiikki juuri siksi syntyikin niin tehokkaasti, arvelee Pena. Näytelmää esitettiin Jyväskylässä yli 50 kertaa sinä vuonna, mutta juttu ei silti maistunut puulta.

– Oli niin hyvä joukko tekemässä, Pena perustelee, hyvä ohjaaja, loistavat näyttelijät ja siinähän oli mukana koko Ohilyönti-orkesteri. Näytelmä- ja elokuvamusiikin tekeminen kiinnostaa edelleen, biisinikkari myöntää.

Sanaleikkejä ja asiantynkää vaikka sinfonian säestyksellä

Lähes kaikki Rasinkankaan laulut on tehty pääosin hänelle itselleen ja Ohilyönti-orkesterille.

– Sen takia mulle on varmaan vuosien varrella rakentunut jonkinlainen oma sävelkieli: malli tai idea siitä, millainen biisi voi olla, esimerkiksi miten se sopii paitsi minun laulettavakseni, niin kulloisellekin kokoonpanolle. Voisi kyllä olla terveellistä ravistella joskus itseään irti vanhoista jutuista. Mun laulujahan sovitettiin big bandille viime kesänä, ja nyt on ollut alustavasti puhetta sinfoniaorkesterista.

– Mutta voisi olla ihan eri juttu lähteä säveltämään alusta asti tietoisesti lastenlauluja esim. big bandille. Tai sinfonialle. Tai jazziin tai kansanmusiikkiin, innostuu Pena.

Pentti Rasinkangas luonnehtii musiikkiaan mieluummin koko perheen musiikiksi kuin lastenmusiikiksi. Sävellykset, sanoitukset, sovitukset ja koko esittäminen pyritään tekemään monitasoiseksi, niin että kaikenikäiset kuulijat löytävät biiseistä jotain. Musiikissa on monenlaisia aineksia: mm. kansanmusiikki- ja etnotaustaa, jota hän aikanaan tarjoili parilla ”aikuislevyllään”, ja löytyypä jazzvaikutteitakin. Biisien hupaisien sanaleikkien taakse voi kätkeä myös vakavampia asioita, hän sanoo.

– Ei mulla mitään sellaista ohjelmajulistusta ole, että nyt tässä laulussa pitää olla sitä-ja-sitä, mutta kyllä mun oma maailmankuvani ja ajatukseni maailmasta jollain tavalla ovat siellä pohjalla. En varsinaisesti opeta lauluissani tyyliin ’pitäkää pipoa’ ja ’katsokaa oikealle ja vasemmalle’, mutta jos joku löytää lauluista jotain ajatuksia tai filosofioita niin hyvä niin, Pena pohtii.

– Joskus kuulee väitettävän, että lastenlaulujen on oltava sellaisia että lapset ymmärtää kaiken. Minun biiseissäni on kyllä sellaistakin mitä suurin osa aikuisistakaan ei välttämättä ymmärrä.

Biisinikkarin tienestit

Silloin kun Pentti Rasinkangas antautui musiikintekemiselle ja jätti kemian opiskelut sikseen, oli leipä aika kapea. Niin kuin moni lauluntekijä ja muusikko tietää, töitä saa tehdä monta vuotta ennen kuin saldo alkaa kertyä plussapuolelle. P. Rasinkangas istuu nyt itse sekä Valtion Säveltaidetoimikunnassa että Taiteen keskustoimikunnan lastenkulttuurijaostossa pohtimassa, kuka apurahoja ansaitsisi.

– En ole kyllä vieläkään keksinyt täydellistä filosofiaa, minkä pohjalta apurahapäätöksiä pitäisi tehdä, hän toteaa. – Esimerkiksi minä olisin tarvinnut apurahoja kipeimmin silloin alkuaikoina, mutta silloin ei tietenkään ollut mitään meriittejä eikä mahdollisuuksia. Nyt mä en niitä tarvitse enkä ano, vaan elän tämän hetken töillä ja niillä joita tein silloin kymmenen vuotta sitten. Eli ongelma on siinä, että silloin kun apurahat olisivat eniten tarpeen, ei oikein ole perusteluja niiden saamiselle.

Ohilyönti tien päälle ja Ahon lapset levyttämään

Ohilyönti-orkesteri syntyi vuonna 1986. Alunperin bändissä soittivat Rasinkankaan lisäksi Lievemaan veljekset Timo ja Tommi sekä Mäkelän Jukka. Siukolan Jussi tuli seuraavana vuonna basistiksi ja on mukana edelleen. Muuten väki on vuosien varrella vaihtunut vähän kerrassaan.

Tämän hetken kokoonpanossa ovat Rasinkankaan ja Siukolan lisäksi Pekka Nylund /Pekka Nättinen, buzuki, kitarat ja klarinetti ja Petteri Pitkänen, haitari ja koskettimet. Rasinkankaan ja Ohilyönti-orkesterin yli kymmenvuotiseen historiaan sisältyy monenlaisia kausia. Hurjimpina vuosina tuli sata keikkaa täyteen jo maaliskuussa.

– Ja ne oli tosi pitkiä turneita, muistelee Pena, yksikin Lapin kiertue päättyi Järvenpäähän. Toisaalta välillä on ollut tyhjiäkin kuukausia. Ohilyönniltä ja Rasinkankaalta on ilmestynyt yhteensä kymmenen lastenlevyä, joista yksi ruotsinkielinen, kaksi etnolevyä ja lisäksi näytelmämusiikkiäänite Pekka Töpöhäntä.

– Alkavana vuonna on taas tarkoitus tehdä ahkerasti keikkaa Ohilyönnin kanssa, Pena. Uusimpia biisejään hän ei kuitenkaan ole tehnyt itseään tai Ohilyönti-orkesteria varten, vaan ’lasten suuhun’. Tulkitsijoina ovat jyväskyläläiset Ahon sisarukset, Juhana, Juulia, Eerika ja Laura-Elina, jotka esiintyvät sekä kimpassa että solisteina. Lauluja on valmiina levyllinen, perästä kuuluu, sano …

 

 

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/1998

Selaa lehden artikkeleita