”Usein inspiraatio on sitä, että istuu alas ja rupeaa miettimään.
Aikamoinen määrä on ideantynkiä.”

Lukuisat eturivin iskelmälaulajat ovat tulkinneet Pekan tekstejä, mutta myös hänen sävellyksiään. 14 vuotta maaseudun rauhassa asunut trubaduuri laulaa myös itse ja keikkaileekin vaimonsa, laulaja MERJA LAAKSOSEN kanssa. Haastattelutuokion pohjaksi duo esittää kauniin, Pekan kuvauksen mukaan ”yltiöromanttisen” kappaleen Linnan neito. Ihastuttava alku keskustelutuokiolle.

LIENEEKÖ TÄMÄ HERKKÄ LAULU SELLAISTA MUSIIKKIA MITÄ MIES MIELUITEN ESITTÄÄ?

-Kyllä se ehkä sitä on – kitara ja kaksi laulajaa. 20 vuotta on laulettu yhdessä, ja se on ehkä sitä ominta esitystilanteessa. Miditaustaakin on käytetty, eli vedetty 60- ja 70-luvun hittejä myös. Skitta ja kaksi laulua siihen päälle.

PEKAN NUORUUTEEN KUULUU MYÖS GOSPELMUSIIKKI.

– Niiltä ajoilta tunnetaan KUUSTOSEN MIKKO ja RUUSKAN PEKKA. Itse asiassa Mikko oli sellainen kummisetä silloin, kun Merja pääsi tekemään levyä 10 vuotta sitten. Mikko vei demoja levy-yhtiöön, missä innostuivat niistä. Siitä levystä tuli vähän kuin mun käyntikorttini, koska olin tehnyt niitä Merjan lauluja.

MERJA LAAKSOSEN PITKÄSOITTO SAI HYVÄN VASTAANOTON.

– Se soi radiossa aika mukavasti. Hetken juhlaa, ”jossa tuomi tuoksuaan tuhlaa”, kuulin vielä tänä keväänäkin radiosta. Kassi täynnä koti-ikävää soi, ja muutenkin levy sai hyvän radiosoiton. Kyllä sitä levyä meni vähän kaupaksikin. Useampikin ohjelmatoimisto oli kiinnostunut ja virityksiä oli keikkailun suuntaan. Tilanne oli kuitenkin vähän hankala, kun se musiikki ei ollut varsinaista tanssimusiikkia. Eikä oltu ihan nuoriakaan, ja semmoinen nuoruuden into lähteä oikein tosissaan keikkailemaan puuttui. Vähän jäätiin niin kuin lähtökuoppiin. Ei se ihan lähtenyt niin kuin olisi voinut. Merja oli kuitenkin Emma-ehdokkaana silloin.

VUOSIEN 1994-95 TIENOILLA PEKKA TAPASI TULEVIA YHTEISTYÖKUMPPANEITAAN.

– Tutustuin TURKKA MALIIN, joka oli siihen aikaan biisienetsijä, sekä NIEMISEN ESAAN. Sitä kautta se alkoi. Myös TOIVASEN MIKAAN tutustuin. Mukavia tyyppejä, jotka oli hyviä tekijöitä – oli onni päästä heidän kanssaan tekemisiin. Sitten lähti vähän laajemminkin lauluja maailmalle.

SYLI TÄYNNÄ MUSIIKKIA

NUOREMPANA OLIT VARMAAN MUKANA BÄNDITOUHUISSAKIN?

– Joo, olin. Tosin olen vähän myöhäsyntyinen; aloin kunnolla soittaa kitaraa vasta 15-vuotiaana. Silloin CCR ja Beatles kolahtivat oikein lujaa. Penny Lane oli oikeastaan se ensimmäinen kappale: että tämmöistäkin musiikkia on olemassa.

MISSÄ VAIHEESSA HUOMASIT, ETTÄ HALUAT ITSE TEHDÄ BIISEJÄ?

– Ehkä abiturienttiaikoina. Mietin miten joku CCR-kappale mahtaisi mennä suomeksi. Sitten oli gospel-kuviot myös koko ajan mukana ihan nuoruudesta asti. Kaiken aikaa kuitenkin kiinnosti kaikenlainen musiikki, myös klassinen. Kolmion kärkipisteinä ovat VEIKKO LAVI, CCR JA JEAN SIBELIUS. Siihen kolmioon ehkä osuu mielimusiikkini. – Pianoa olen soittanut 17-vuotiaasta ja ihan viime vuosina on tullut haitari mukaan. Omaksi ilokseni soittelen sitä ­ koko syli on täynnä musiikkia silloin kun reväyttää haitarin palkeet auki! Vaikka valssia vetäen, Äänisen aaltoja.

LAVIN LISÄKSI PEKAN MUITA ESIKUVIA OVAT KAIKILLE TUTUT MESTARIT.

– Kauheasti kiinnostaa historia, johon olen jollain tavalla ehkä jämähtänytkin. Lavin lisäksi JUNNU VAINIO. Nehän on ylittämättömiä omalla sarallaan, sanankäytön mestaruutta. Viime aikoina olen kuunnellut IRWININKIN biisejä, VEXI SALMEN tekstejä – onhan nekin aika huikeita.

PEKKA ITSE ON TÄHÄN MENNESSÄ SAANUT TUNNUSTUSTA MM. PARI KERTAA MALMSTÉNIN APURAHAN JA KOLME KERTAA KIRJASTOKORVAUKSEN MUODOSSA.

EUROVIISUA, MUSIKAALIA, JA ROCKABILLYÄ

Pekan sanoituksia ovat laulaneet monet uudet ja kestosuosikit, mm. KATRI HELENA, JARI SILLANPÄÄ, YÖLINTU, TOMI MARKKOLA, SUSANNA HEIKKI ja PAULA KOIVUNIEMI. Viimeksi mainitun hitti Kuuntelen Tomppaa on ehkä tällä haavaa tunnetuin.

TOISIN KUIN EHKÄ VOISI LUULLA, TOMPPA EI OLLUT TILAUSTYÖ.

– Sillä on kyllä ihan aito syntyhistoria. Syksypimeällä kuunneltiin autossa Puhelinlangat laulaa ­toivekonserttia radiosta, missä Paula Koivuniemi ja KARI TAPIO oli mukana juontamassa. Joku siellä toivoi TOM JONESIA ja Paula rupesi kehumaan kuinka paljon hän diggaa Tomppaa. Sitten kun päästiin perille, päätin että tehdään Tomppa- biisi. Se oli hauska, tuli todellisesta herätteestä.

– Liian suuri city ehkä nousee näistä omista maalaispojan tunnoista. Lievästi sanottuna siinä on huumorimieltäkin. Kun se meni Yölinnulle, niin syntyi hyvä kombinaatio. SIMO SILMU kun lauloi, niin siinä oli uskottavuuden tuntua. Tykkään hirveästi käydä Helsingissä ­ siellä on niin hienoja miljöitä ja kulttuurihistoriaa, historian siivet havisee, kävelee sitten Senaatintorilla tai Kaivopuistossa tai missä vaan. Vaan kaipuu maalle sitten tulee kuitenkin. Kaipa mä niin maalaispoika kuitenkin olen.

– Tässä kesällä tehtiin Tytöt ovat kauniita, joka on viimeisin Yölinnulle tehty. Katri Helenalle tein Kellohame heilahtaa ­kappaleen myös Esan kanssa. ANTTI HUOVILAN Lainsuojaton-levy oli hyvä, vähän rockabilly- henkinen levytys. Siinä oli useampikin Esan kanssa tehty, diggasin niitä biisejä. PERTTI HAVERISEN, RISTO ASIKAISEN ja JUSSI RASINKANKAANKIN kanssa on tehty jokunen kappale, ja PERTSA KOIVULAKIN veti jonkun mun biisin.

SINUSSA PIILEE EDELLEEN SIIS MYÖS ROKKARIPUOLI?

– Joo, kyllä tykkään tehdä rokkiakin, vaikka monet näistä mun kappaleista on aika romanttisia, niin kuin iskelmässä usein. Itse tykkään laulaa sellaista meininkiä missä on pientä huumorinpilkettä mukana. Niitä olen itsekin tehnyt, mutta en levylle asti.

– Sitten on joitakuita kappaleita, joihin olen tehnyt sävelen ja Turkka Mali sanat. Toivottavasti jatkossa tehdään taas silläkin rintamalla yhteistyötä. TAINA KOKKOSEN ANSA JA TAUNO oli yksi singlelohkaisu.

JARI SILLANPÄÄN ESITTÄMÄ VALKEAA UNELMAA OLI MUKANA EUROVIISUKARSINNOISSA VUONNA 1998.

– Siinä kävi just niin kuin mä toivoinkin: että kansa tykkäisi, mutta että se jäisi kuitenkin toiseksi. Euroviisukappalehan on se, joka joutuu kauhean syynin alle. Ja sitten kun se yleensä ei menesty, niin sitten sitä vasta syynätäänkin.

– Jari sinänsä olisi kyllä hyvä euroviisuedustaja, jos vain löytyisi sopiva kappale. Todella potentiaalinen.

– EIJA KANTOLALLE tehtiin Toivasen Mikan kanssa Kurkiaurat, josta itse tykkäsin. PETRI LAAKSOSEN kanssa olen tehnyt muutamia kappaleita Petrin omille levyille. Aika usein luullaan että mun tekemät laulut on Petrin tekemiä kun ollaan molemmat P. Laaksosia. Kolmisen vuotta sitten tehtiin yhdessä laulut evakkoaiheiseen musikaaliin Silkkikivi. Tuli kesäteatterinäytelmään toimeksianto ja siihen tehtiin 14 laulua. Siitä tuli ihan hyvä ja sitä esitettiin kahtena vuonna Paimion kesäteatterissa. Hauska kontrasti löytyy siitä kulttuurien yhteentörmäyksestä, kun karjalaiset alkaa adaptoitua varsinaissuomalaiseen maisemaan. Se kuvasi syviä tuntoja ja sisälsi myös hauskoja paloja. Mukava cocktail.

– Oli kiva tehdä laajempaa kokonaisuutta. Se oli aina ollut haaveena – ja mielelläni tekisin jatkossakin vastaavia isoja projekteja, jos rahkeet riittää.

KUN SÄVELTÄJILTÄ TULEE MUSIIKKI, ONKO HEILLÄ TOIVEITA TEKSTIN SUHTEEN?

– Kyllä näillä oikein ammattimiehillä usein on aika hyvä näkemys siitä tekstimaailmasta, vaikkei suoraan aiheesta tietenkään. Teksti vaan sinne, niin sitten kuulee levyltä mimmoinen siitä tuli. Jonkun verran tietysti hiotaan, mutta joskus teksti on mennyt ihan semmoisenaankin.

PIANO, KITARA JA KYNÄ

PEKKA EI OLE AJAUTUNUT BITTIUNIVERSUMIIN MUSIIKIN LUOMISEN TIIMOILLA. MACCI KUITENKIN ON JA SIINÄ PYÖRII CUBASE, MUTTA…

– En mä käytä tietokoneohjelmia. Piano ja syntsa menee nauhalle ja kitaraa käytän myöskin. Toisinaan demon voi tehdä pelkällä kitaralla. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt enemmän sanoituspuolta. Enempi tarttis ottaa selvää tietokonemaailmasta. Olen aika pitkään sinnitellyt ilman – oikeastaan vasta kaksi vuotta sitten hankin tietokoneen. Mutta siitä pidän edelleen kiinni, että teksti on kirjoitettava käsin.

MITEN TOIMII BIISINTEKEMISEN TEKNIIKKA JA YHTEISTYÖ KÄYTÄNNÖSSÄ?

– Mikan kanssa se toimii niin, että saan valmiin melodian, jossa on myös sovitus aika pitkälle tehtynä. Näin päin se inspiroi aika mukavasti. Siitä lähden sitten hakemaan tunnelmaa ja tunnelmasta se idea usein löytyykin. Esan kanssa olen viime aikoina tehnyt selvästi eniten ja oikeastaan hänen kanssaan tehdyt kappaleet on kaikki syntyneet siten, että mä olen tehnyt ensin tekstin ja sitten Esa sävelen. Esa on aika mestari siinä. Täytyy nostaa hattua korkealle, että se löytää sieltä sen koukun. Ei ole paljon tarvinnut muutoksia tehdä. Se on sanoittajalle suunnattomasti paljon helpompaa niin päin, toisaalta varmaan säveltäjälle vaikeampaa. Tomppa, Liian suuri city ja Kellohame heilahtaa esim. on kaikki tehty sillä periaatteella.

ONKO BIISEJÄ TYÖN ALLA MONTA JA PITKÄÄN VAI TULEEKO TEKSTI USEIN NOPEASTI VALMIIKSI?

– Torsoja on melkoinen määrä. Mulla on turhankin kaoottinen tapa tehdä: tuherran johonkin vihkoon jonkun pätkän, sitten se saa jäädä ja vähän ajan päästä katson uudestaan onko siitä mihinkään. Usein kun on syttyäkseen, niin sen haluaa saattaa jonkinlaiseen muotoon heti. Usein valmiskin on kuitenkin otettava uudelleen esille moneen kertaan ja katsottava voiko esim. tiivistää. – Usein inspiraatio on sitä, että istuu alas ja rupeaa miettimään. Aikamoinen määrä on ideantynkiä.

OTETAANKO SINUUN YHTEYTTÄ VAI ILMOITATKO YHTEISTYÖKUMPPANILLE, ETTÄ NYT OLISI TEKSTI VALMIINA?

– Molemminpuolista se on. Ajoituskin on aika tärkeä: kappale oikealla hetkellä esille. Projektin aikana ilmapiiri usein muuttuu, ja tietynlainen kappale saattaa sitten osua ihan nappiin juuri oikealla hetkellä.

PEKAN BIISEJÄ ON LEVYTETTY NOIN 200 JOS LASKETAAN KAIKKI GOSPEL-BIISIT MUKAAN. HÄN ON SÄVELTÄNYT VIIME AIKOINA ENIMMÄKSEEN PIANON KANSSA. NE SÄVELLYKSET LÖYTYVÄT LÄHINNÄ PÖYTÄLAATIKOSTA. EIVÄT KUITENKAAN NUOTTEINA, VAAN DEMONAUHOILLA.

– En oikeastaan sävellä paperille; biisejä on epälukuisa määrä vanhoilla kaseteilla.

MUSIIKKIA JA URHEILUA

MILLOIN SINUSTA TULI ELVIS RY:N JÄSEN?

– Taisi olla 1994. Ja Teoston jäsen -96. Olen ehkä kohtalaisen aktiivinen jäsen, mutta viime aikoina on ollut yhteensattumia enkä ole päässyt kokouksiin. Mutta ELVIS tekee hyvää työtä. Ja Selvis tulee luettua aina kannesta kanteen.

– Tunnen HEIKKILÄN MARTIN nuoruudesta, kun aikoinaan juostiin kilpaa Satakunnassa. Martti edusti Punkalaitumen Kuntoa ja minä Vammalan Seudun Voimaa. Olin pikajuoksija ja voitin Suomen mestaruushopeaa 4 kertaa satasella silloin 16-vuotiaiden sarjassa. Martti juoksi 3000 m:n esteitä siihen aikaan – paljain jaloin. Se oli sellainen boheemi tyyppi. Mutta selvästi alle 9 minuutin Martti veti, millä pääsisi nykyään melkein mitaleille Kalevan kisoissa.

AKTIIVIURHEILU ON JÄÄNYT MUTTEI TOKI KOKONAAN.

– Penkkiurheilen voimakkaasti ja kuntoilen kyllä, joka on enemmänkin kävelyä ja uintia. Olen ajatellut, että kehtaisiko viimeinkin liittyä tähän sauvakävelijöiden sankkaan sukukuntaan. Se varmaan tekisi hyvää yläkropallekin. Sehän on todettu, että sauvakävely on todella tehokasta hartioille ja hyvä verenkierrolle, ja parantaa selvästi kävelytehoa.

JOKO KEHTAA RYTTYLÄN YMPYRÖISSÄ MENNÄ SAUVOMAAN, VAI ONKO SE VIELÄ NOLOMPAA TÄÄLLÄ KUIN ISOSSA KAUPUNGISSA?

– No, tossa on yhden kaverin kanssa Tervakoskella lenkkeilty. Siellä on hyvä pururata, missä nyt ainakin kehtaa.

BEAM ME UP NORTH, SCOTTY

PEKKA ON ALUN PERIN KOTOISIN VAMMALASTA, JOTEN JUURET OVAT KAUKANA ISOSTA CITYSTÄ.

– Kun tarjoutui tilaisuus muuttaa Ryttylään, helpotti kun täällä oli tuttuja ihmisiä. Ryttylä on sopivan matkan päässä Helsingistäkin, yhtä aikaa maalla ja kuitenkin Etelä-Suomen sydämessä. Toiveissa on tiettyjä pieniä yhteistyökuvioita, kun asutaan mukavalla paikalla. Kohtalaisen lähellä olevissa mestoissa voidaan käydä esiintymässä.

– Jossain vaiheessa tehtiin enemmänkin keikkaa ja kierrettiin Suomea; nuorena se oli enemmän seikkailua. Nykyään olisi ihan ookoo lähteä kauaskin keikalle, mutta se vaatisi niin kehittynyttä tekniikkaa, että voisi säteilyttää itsensä ja omat atominsa millisekunnissa Rovaniemelle keikkapaikalle. Autolla se on aika kovaa. Todella arvostan ja suorastaan ihmettelen näitä ketkä tekee paljon keikkaa. Ilmeisesti siihen kehittyy aikamoinen rutiini kun jaksaa olla tien päällä ­ se on melkoista yleisön palvelemista.

TÄHTÄIMESSÄ TAIVAANRANNAN MAALARIN TUTKINTO

NÄIN MAALTA KÄSIN EI TULE PALJON PYÖRITTYÄ PÄÄKAUPUNKIYMPYRÖISSÄ JA MUSIIKKIBISNEKSESSÄ SIELLÄ?

– En mä paljon pyöri, mutta hyvä olisi olla aktiivinen ja mennä mukaan. Aina kun tapaa face to face, se on parempi tilanne vaihtaa ammatillisia ajatuksia. Tänne maaseudun rauhaan voi aika lailla jämähtääkin.

OLET KUITENKIN ASUNUT SUURKAUPUNGISSAKIN?

– Jonkun aikaa olen asunut Helsingissäkin, nelisen vuotta. Siellä suoritin elämäni ainoat musiikkiopinnot Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa. Teoriaa, ja perustutkinnot kitarassa ja laulussa.

– Takana on myös kesken jääneet oikeustieteen opinnot. Sitä päätti niin ­ liian nuorena. Musiikki alkoi viedä, ja ikävä kyllä opinnot jäi kesken. Joku titteli saisi olla…

– Olen suorittanut taivaanrannan maalari ­tutkinnon. Se on tässä vuosien varrella valmistunut, vaikka eihän siinä ammatissa voi koskaan ihan valmis olla. Ehkä gradu vaan puuttuu… Toivottavasti saan taivaanrannan maalariksi opiskella loppuelämäni.

HAAVEISIIN KUULUU MYÖS MERJAN KANSSA TEHTÄVÄ LEVY.

– Se on yksi haave viedä sitä juttua eteenpäin. Tavallaan mulla on kolmenlaisia biisejä: Merjan biisit ovat omanlaisiaan, sitten ovat ne mitä on ollut ilo tehdä muille laulajille. Ja sitten vielä itselle tehdyt; ehkä niitäkin saadaan joskus soivaan muotoon, tai ehkä se jää haaveeksi.

– Ja se on haaveeni, että joku laulaisi sanoittamaani tai säveltämääni laulua vielä 30 vuotta kuolemani jälkeen. Vetäisi vaikka karaokena, vaikka tekijää ei enää muistettaisi missään tietenkään. Jos joku laulu jäisi elämään. Ylipäätään että saisi vielä tehtyä jotain hauskaa tai jotain koskettavaa, jotain josta ihmiselle tulee hyvä mieli.

---